1–3. a) Miten ankaraa tuskaa Jeesus tuntee Getsemanen puutarhassa, ja mikä siihen on syynä? b) Millainen esimerkki Jeesus oli kestävyydestä, ja mitä kysymyksiä herää?

 PAINE on kova. Jeesus ei ole koskaan aiemmin tuntenut näin suurta henkistä tuskaa. Käsillä ovat hänen maanpäällisen elämänsä viimeiset tunnit. Hän tulee apostoliensa kanssa tuttuun paikkaan, Getsemanen puutarhaan. Hän on tavannut heidät täällä usein. Tänä yönä hän haluaa kuitenkin olla jonkin aikaa yksin. Hän lähtee apostoliensa luota, menee syvemmälle puutarhaan, polvistuu ja alkaa rukoilla. Hän rukoilee niin hartaasti ja tuntee niin suurta tuskaa, että hänen hikensä tulee ”kuin veripisaroiksi, jotka putoavat maahan”. (Luukas 22:39–44.)

² Miksi Jeesus on näin ahdistunut? Hän kyllä tietää, että hän joutuu pian kokemaan äärimmäisiä fyysisiä kärsimyksiä, mutta hänen tuskansa ei johdu siitä. Hänen mieltään painavat paljon tärkeämmät asiat. Hän on syvästi huolissaan Isänsä nimestä ja tajuaa, että ihmissuvun tulevaisuus riippuu hänen uskollisuudestaan. Jeesus tietää, miten tärkeää hänen on pysyä kestävänä. Epäonnistuminen tuottaisi suurta häpeää Jehovan nimelle. Jeesus ei kuitenkaan epäonnistu. Myöhemmin samana päivänä, hetkeä ennen kuin hän vetää viimeisen henkäyksensä, hän huutaa voitonriemuisesti: ”Se on saatu päätökseen!” (Johannes 19:30.) Maan päällä ei ole nähty parempaa esimerkkiä kestävyydestä!

³ Raamattu kehottaa meitä ”ajattelemaan – – tarkoin häntä [Jeesusta], joka on kestänyt” (Heprealaisille 12:3). Tämä herättää tärkeitä kysymyksiä: Millaisia koettelemuksia Jeesus  kesti? Mikä auttoi häntä kestämään? Miten voimme seurata hänen esimerkkiään? Ennen kuin vastaamme näihin kysymyksiin, mietimme kuitenkin, mitä kestävyyteen sisältyy.

4, 5. a) Mitä ”kestävyys” merkitsee? b) Miten voisimme valaista sitä, että kestävyyteen sisältyy muutakin kuin väistämättömien vaikeuksien kokeminen?

⁴ Aika ajoin me kaikki joudumme ”kärsimään monenlaisten koettelemusten takia” (1. Pietarin kirje 1:6). Merkitseekö jonkin koettelemuksen läpikäyminen välttämättä sitä, että osoittaa kestävyyttä? Ei merkitse. ”Kestävyyttä” vastaava kreikan substantiivi merkitsee ’kykyä kestää tai pitää pintansa vastoinkäymisissä’. Muuan tutkija selittää, millaisesta kestävyydestä raamatunkirjoittajat puhuivat: ”Sillä tarkoitetaan mielenlaatua, jonka avulla pystyy sietämään monenlaista, ei vain alistuneesti, vaan tuntien hehkuvaa toivoa – –. Se on ominaisuus, joka pitää vastatuuleen kulkevan ihmisen pystyssä. Se on voima, joka voi tehdä vaikeimmastakin koettelemuksesta suurenmoisen, koska se näkee tuskan yli päämäärään.”

⁵ Kestäminen ei siis ole vain sitä, että kokee vaikeuksia, joita ei voi välttää. Raamatullisessa mielessä kestävyyteen sisältyy lujana pysyminen, se että säilyttää oikean asenteen ja toiveikkaan näkemyksen koettelemuksissa. Valaistaanpa asiaa vertauksella. Kaksi miestä on vankilassa samanlaisissa olosuhteissa mutta aivan eri syistä. Toinen on rikollinen, joka kärsii vastahakoisesti rangaistustaan alistunut ilme kasvoillaan. Toinen on tosi kristitty, joka on vangittu sen vuoksi, että hän palvelee uskollisesti Jehovaa. Hän pysyy lujana ja säilyttää myönteisen asenteen, koska hän pitää vankeuttaan mahdollisuutena osoittaa uskonsa. Tämä uskollinen kristitty on erinomainen esimerkki  kestävyyden osoittamisesta, mitä ei suinkaan voida sanoa rikollisesta. (Jaakobin kirje 1:2–4.)

6. Miten kestävyyttä kehitetään?

⁶ Kestävyys on välttämätöntä, jotta voisimme pelastua (Matteus 24:13). Emme kuitenkaan saa tätä tärkeää ominaisuutta syntymälahjana, vaan sitä täytyy kehittää. Miten sitä kehitetään? ”Koettelemus saa aikaan kestävyyttä”, sanotaan Roomalaiskirjeen 5:3:ssa. Jos todella haluamme kehittää kestävyyttä, emme voi aina pelokkaasti paeta uskonkoetuksia. Meidän täytyy kohdata ne. Kestävyytemme kasvaa, kun kohtaamme päivittäin erilaisia koetuksia, pieniä ja suuria, ja voitamme ne. Jokainen koetus, jonka läpäisemme, vahvistaa meitä seuraavaa koetusta varten. Emme tietenkään kasvata kestävyyttä omin avuin. Olemme ”riippuvaisia Jumalan antamasta voimasta” (1. Pietarin kirje 4:11). Voidaksemme pysyä lujina Jehova on antanut meille parhaan mahdollisen avun: Poikansa esimerkin. Tarkastellaanpa lähemmin Jeesuksen täydellistä esimerkkiä kestävyydestä.

7, 8. Mitä Jeesus kesti maanpäällisen elämänsä lopussa?

⁷ Jeesus kesti maanpäällisen elämänsä lopussa monenlaista julmaa kohtelua. Sen lisäksi että hän koki viimeisenä yönään äärimmäistä henkistä painetta, hänen on täytynyt tuntea itsensä pettyneeksi ja nöyryytetyksi. Läheinen toveri kavalsi hänet, hänen lähimmät ystävänsä jättivät hänet, ja hän joutui laittomaan oikeudenkäyntiin, jonka aikana maan korkeimman uskonnollisen oikeuden jäsenet pilkkasivat häntä, sylkivät hänen päälleen ja löivät häntä nyrkeillä. Silti hän kesti tämän kaiken vahvana ja hillityn arvokkaasti. (Matteus 26:46–49, 56, 59–68.)

⁸ Elämänsä viimeisinä tunteina Jeesus kesti suunnattomia ruumiillisia kärsimyksiä. Häntä ruoskittiin ankarasti tavalla,  jonka sanotaan aiheuttavan ”syviä, pitkiä repeämiä ja runsasta verenhukkaa”. Tapa, jolla hänet teloitettiin, johti ”hitaaseen, äärimmäisen tuskalliseen kuolemaan”. Ajattele, millaista kipua hänen on täytynyt tuntea, kun suuret naulat hakattiin hänen ranteidensa ja jalkateriensä läpi. (Johannes 19:1, 16–18.) Kuvittele, miten sietämätön tuska raastoi häntä, kun paalu nostettiin pystyyn ja hänen ruumiinsa jäi roikkumaan koko painollaan naulojen varaan ja paalu hankasi hänen riekaleiksi hakattua selkäänsä. Kaiken tämän lisäksi hänellä oli luvun alussa kuvailtu taakka kannettavanaan.

9. Mitä liittyy ”kidutuspaalun” ottamiseen ja Jeesuksen seuraamiseen?

⁹ Mitä saatamme Kristuksen seuraajina joutua kestämään? Jeesus sanoi: ”Jos joku haluaa tulla minun perässäni, hänen täytyy – – ottaa kidutuspaalunsa ja seurata minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24.) Sanaa ”kidutuspaalu” käytetään tässä kuvaannollisesti ja sillä tarkoitetaan kärsimystä, häpeää ja jopa kuolemaa. Kristuksen seuraaminen ei ole helppo elämäntapa. Kristilliset normit tekevät meistä erilaisia. Tämä maailma vihaa meitä, koska emme ole osa siitä. (Johannes 15:18–20; 1. Pietarin kirje 4:4.) Haluamme silti ottaa kidutuspaalumme – mieluummin kärsimme, jopa kuolemme, kuin luovumme Jeesuksen seuraamisesta (2. Timoteukselle 3:12).

10–12. a) Miksi toisten puutteet koettelivat Jeesuksen kestävyyttä? b) Millaisia koettelevia tilanteita Jeesus kesti?

¹⁰ Palveluksensa aikana Jeesus kohtasi myös sellaisia koetuksia, jotka johtuivat toisten ihmisten epätäydellisyydestä. Kuten muistamme, hän oli ”taitava työntekijä”, jota Jehova käytti maapallon ja kaiken sillä olevan elämän luomisessa (Sananlaskut 8:22–31). Näin ollen Jeesus tiesi, mikä oli Jehovan tarkoitus ihmisten suhteen: heidän piti heijastaa Jehovan ominaisuuksia ja nauttia elämästä täydellisen terveinä (1. Mooseksen kirja 1:26–28). Maan  päällä Jeesus näki synnin murheelliset seuraukset uudesta näkökulmasta. Hänkin oli nyt ihminen, jonka oli mahdollista tuntea inhimillisiä tunteita. On varmasti ollut tuskallista nähdä, miten kauas ihmiset olivat etääntyneet täydellisyydestä – siitä, millaisia Aadam ja Eeva olivat alun perin olleet. Tämä koetteli Jeesuksen kestävyyttä. Lannistuiko hän, ja antoiko hän periksi ajatellen, ettei syntisistä ihmisistä ollut toivoa? Katsotaanpa.

¹¹ Juutalaisten välinpitämättömyys suretti Jeesusta niin paljon, että hän itki avoimesti. Antoiko hän heidän asenteensa laimentaa intoaan, tai saiko se hänet lopettamaan saarnaamisen? Päinvastoin, ”hän opetti edelleen joka päivä temppelissä”. (Luukas 19:41–44, 47.) Kun fariseukset pitivät häntä tarkasti silmällä nähdäkseen, parantaisiko hän miehen sapattina, hän oli ”hyvin murheellinen” heidän kovasydämisyytensä vuoksi. Antoiko hän noiden omahyväisten vastustajien pelotella itseään? Ei tosiaankaan!  Hän pysyi lujana ja paransi miehen, vieläpä keskellä synagogaa! (Markus 3:1–5.)

¹² Lisäksi Jeesusta ovat varmasti koetelleet hänen lähimpien opetuslastensa heikkoudet. Kuten 3. luvusta kävi ilmi, he halusivat itsepintaisesti huomattavaa asemaa (Matteus 20:20–24; Luukas 9:46). Useammin kuin kerran Jeesus neuvoi, että heidän tulisi olla nöyriä (Matteus 18:1–6; 20:25–28). He olivat kuitenkin hitaita oppimaan. Vielä silloinkin kun he viettivät viimeistä iltaa Jeesuksen kanssa, heidän välillään syntyi ”kiihkeä kiista” siitä, kuka heistä oli suurin (Luukas 22:24). Luopuiko Jeesus toivosta heidän suhteensa? Ei luopunut. Jeesus oli aina kärsivällinen. Hän oli myönteinen ja toiveikas ja näki edelleen heidän hyvät puolensa. Hän tiesi, että sisimmässään he rakastivat Jehovaa ja halusivat tehdä hänen tahtonsa. (Luukas 22:25–27.)

13. Mitä sellaisia koetuksia saatamme kohdata, joita Jeesuskin kohtasi?

¹³ Saatamme kohdata samankaltaisia koetuksia kuin Jeesus. Voimme esimerkiksi tavata ihmisiä, jotka suhtautuvat välinpitämättömästi valtakunnan sanomaan tai jopa vastustavat sitä. Annammeko tällaisen kielteisen suhtautumisen lannistaa meidät vai jatkammeko saarnaamista innokkaasti? (Titukselle 2:14.) Myös kristittyjen veljiemme puutteet voivat koetella meitä. Ajattelematon sana tai teko voi loukata tunteitamme (Sananlaskut 12:18). Luovummeko toivosta uskonveljiemme suhteen heidän heikkouksiensa vuoksi vai kestämmekö heitä jatkuvasti ja etsimme heistä hyvää? (Kolossalaisille 3:13.)

14. Mikä auttoi Jeesusta pysymään lujana?

¹⁴ Mikä auttoi Jeesusta pysymään lujana ja säilyttämään nuhteettomuutensa kaikista nöyryytyksistä, pettymyksistä ja kärsimyksistä huolimatta? Jeesuksen kestävyyteen  vaikutti kaksi merkittävää seikkaa. Ensinnäkin Jeesus etsi apua ylhäältä: hän vetosi ”Jumalaan, joka antaa kestävyyttä” (Roomalaisille 15:5). Toiseksi Jeesus katsoi eteenpäin: hän keskittyi siihen, mihin hänen kestävyytensä johtaisi. Tarkastellaanpa näitä molempia seikkoja.

15, 16. a) Mikä osoittaa, että Jeesus ei yrittänyt kestää omassa voimassaan? b) Millainen luottamus Jeesuksella oli Isäänsä ja miksi?

¹⁵ Vaikka Jeesus oli täydellinen Jumalan Poika, hän ei yrittänyt kestää omassa voimassaan. Sen sijaan hän rukoili apua taivaalliselta Isältään. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Kristus esitti voimakkain huudoin ja kyynelin hartaita rukouksia ja myös pyyntöjä hänelle, joka pystyi pelastamaan hänet kuolemasta.” (Heprealaisille 5:7.) Huomaa, että Jeesus esitti paitsi pyyntöjä myös hartaita rukouksia. Ilmaus ”harras rukous” tarkoittaa sydämestä lähtevää, erityisen palavaa rukousta, avun anomista. Monikkomuoto ”hartaita rukouksia” osoittaa, että Jeesus kääntyi Jehovan puoleen useita kertoja. Getsemanen puutarhassa Jeesus tosiaan rukoili toistuvasti ja palavasti (Matteus 26:36–44).

¹⁶ Jeesus luotti täysin siihen, että Jehova vastaisi hänen hartaisiin rukouksiinsa, sillä hän tiesi Isänsä kuulevan rukoukset (Psalmit 65:2). Ennen ihmiseksi tuloaan tämä Esikoispoika oli nähnyt, millä tavoin Isä vastaa uskollisten palvelijoidensa rukouksiin. Hän oli esimerkiksi itse nähnyt taivaassa, miten Jehova lähetti enkelin vastaamaan profeetta Danielin hartaaseen rukoukseen – ennen kuin Daniel ehti edes päättää rukoustaan (Daniel 9:20, 21). Jeesus oli varma, että Isä vastaisi hänellekin, kun hän anoi apua ”voimakkain huudoin ja kyynelin”. Jehova vastasi Poikansa rukouksiin ja lähetti enkelin vahvistamaan häntä, jotta hän kestäisi käsillä olevan koettelemuksen (Luukas 22:43).

17. Miksi meidän tulisi etsiä apua ylhäältä voidaksemme kestää, ja miten voimme tehdä niin?

¹⁷ Jotta me voisimme kestää, meidänkin on etsittävä apua  ylhäältä, Jumalalta, ”joka antaa – – [meille] voimaa” (Filippiläisille 4:13). Jos täydellinen Jumalan Poika tunsi tarvetta pyytää Jehovalta apua, niin eikö meidänkin pitäisi? Myös meidän on Jeesuksen tavoin ehkä rukoiltava Jehovaa hartaasti yhä uudelleen (Matteus 7:7). Vaikkemme odotakaan enkelin tulevan luoksemme, voimme olla varmoja siitä, että rakastava Jumalamme vastaa uskollisille kristityille, jotka ”esittävät hartaita pyyntöjä ja rukouksia yötä päivää” (1. Timoteukselle 5:5). Koetteleepa meitä sairaus, vaino, rakkaan ihmisen kuolema tai mikä muu tahansa, Jehova vastaa hartaisiin rukouksiimme, kun pyydämme häneltä viisautta, rohkeutta ja voimaa kestää. (2. Korinttilaisille 4:7–11; Jaakobin kirje 1:5.)

18. Miten Jeesus katsoi kärsimysten yli siihen, mikä häntä odotti?

¹⁸ Toiseksi Jeesusta auttoi kestämään se, että hän katsoi eteenpäin, edessä olevien kärsimysten yli. Raamattu sanoo Jeesuksesta: ”Sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun.” (Heprealaisille 12:2.) Jeesuksen esimerkki osoittaa, miten toivo, ilo ja kestävyys liittyvät toisiinsa. Asia voitaisiin tiivistää seuraavasti: toivo johtaa iloon ja ilo kestävyyteen. (Roomalaisille 15:13; Kolossalaisille 1:11.) Jeesuksella oli suurenmoiset tulevaisuudennäkymät. Hän tiesi, että hänen  uskollisuutensa pyhittäisi osaltaan Isän nimen ja mahdollistaisi sen, että hän voisi lunastaa ihmissuvun synnistä ja kuolemasta. Jeesuksella oli myös toivo hallita kuninkaana ja palvella ylimmäisenä pappina, jolloin hän voisi tuoda tottelevaisille ihmisille lisää siunauksia. (Matteus 20:28; Heprealaisille 7:23–26.) Jeesus sai mittaamattoman paljon iloa siitä, että hän kohdisti katseensa tulevaisuuteen ja hänellä olevaan toivoon. Tuo ilo puolestaan auttoi häntä kestämään.

19. Miten toivo ja ilo auttavat meitä kestämään, kun kohtaamme uskonkoetuksia?

¹⁹ Toivo ja ilo auttavat meitäkin kestämään. ”Iloitkaa toivostanne”, sanoi apostoli Paavali. Sitten hän jatkoi: ”Kestäkää koettelemuksissa.” (Roomalaisille 12:12.) Käytkö parhaillaan läpi ankaraa uskonkoetusta? Katso siinä tapauksessa eteenpäin. Älä unohda, että kestävyytesi tuo ylistystä Jehovan nimelle. Pidä kallisarvoinen valtakunnan toivo kirkkaana mielessäsi. Näe itsesi Jumalan tulevassa uudessa maailmassa nauttimassa paratiisin siunauksista. Kun odotat innokkaasti Jehovan lupaamien suurenmoisten asioiden toteutumista – muun muassa hänen nimensä pyhittämistä, pahuuden hävittämistä maan päältä ja sairauden ja kuoleman poistamista – sydämesi täyttyy ilolla, ja tuo ilo voi auttaa sinua kestämään millaisia koettelemuksia tahansa. Kaikki kärsimykset, joita kohtaamme tässä maailmassa, ovat tosiaankin ”hetkellisiä ja kevyitä”, kun niitä verrataan valtakunnan toivon täyttymiseen (2. Korinttilaisille 4:17).

20, 21. Millaista kestävyyttä Jehova odottaa meiltä, ja mitä meidän tulisi tehdä päättäväisesti?

²⁰ Jeesus tiesi, että hänen seuraamisensa olisi haastavaa ja vaatisi kestävyyttä (Johannes 15:20). Hän oli valmis kulkemaan edellä, koska hän tiesi, että hänen esimerkkinsä vahvistaisi  toisia (Johannes 16:33). On totta, että Jeesus oli täydellinen esimerkki kestävyydestä, kun taas me olemme kaukana täydellisyydestä. Mitä Jehova odottaa meiltä? Pietari selittää: ”Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille mallin, jotta seuraisitte tarkasti hänen jalanjälkiään.” (1. Pietarin kirje 2:21.) Jeesus jätti meille ”mallin” a siitä, miten toimia koettelemuksissa. Joka kerta, kun hän osoitti kestävyyttä, hän jätti ikään kuin ”jalanjäljen”. Emme voi seurata hänen jalanjälkiään täydellisesti, mutta voimme seurata niitä ”tarkasti”.

²¹ Päätä siis seurata Jeesuksen esimerkkiä parhaan kykysi mukaan. Mitä tarkemmin seuraamme Jeesuksen jalanjälkiä, sitä paremmat edellytykset meillä on kestää ”loppuun asti”, joko tämän pahan aikakauden tai nykyisen elämämme loppuun asti. Emme tiedä, kumpi tulee ensin, mutta sen tiedämme, että Jehova palkitsee kestävyytemme ikuisilla siunauksilla. (Matteus 24:13.)