1, 2. Miten Jeesus viettää viimeisen illan apostoliensa kanssa, ja miksi nämä viimeiset hetket ovat hänelle arvokkaita?

 KUN Jeesus kokoaa apostolinsa erään Jerusalemissa sijaitsevan talon yläkerran huoneeseen, hän tietää, että tämä on viimeinen ilta, jonka hän viettää heidän kanssaan. Pian hänen on aika palata Isänsä luo. Vain muutaman tunnin kuluttua Jeesus pidätetään ja hänen uskonsa joutuu kovemmalle koetukselle kuin koskaan aiemmin. Mutta edes hänen lähestyvä kuolemansa ei saa häntä jättämään apostoliensa tarpeita huomiotta.

² Jeesus on jo valmistanut apostoleitaan poismenoaan varten, mutta hän haluaa vielä sanoa heille jotain vahvistaakseen heitä kohtaamaan edessä olevat tapahtumat. Niinpä hän näinä viimeisinä kallisarvoisina hetkinä opettaa heille tärkeitä asioita, jotka auttavat heitä pysymään uskollisina. Hänen sanoistaan huokuu aivan erityinen lämpö ja läheisyys. Miksi Jeesus on enemmän huolissaan apostoleistaan kuin itsestään? Miksi nämä viimeiset tunnit, jotka hän viettää heidän kanssaan, ovat hänelle niin arvokkaita? Koska hän rakastaa heitä syvästi.

3. Mistä tiedämme, että Jeesus ei osoittanut rakkautta seuraajiaan kohtaan vasta viimeisenä iltanaan?

³ Kun apostoli Johannes kymmeniä vuosia myöhemmin kuvaili tuon illan tapahtumia, hän aloitti kirjoittamalla: ”Jeesus tiesi ennen pesah-juhlaa, että hänen hetkensä siirtyä tästä maailmasta Isän luo oli tullut. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, ja hän rakasti heitä loppuun asti.” (Johannes 13:1.) Jeesus ei osoittanut rakkautta omiaan kohtaan vasta tuona iltana. Hän todisti monin  eri tavoin koko palveluksensa ajan, että hän rakasti opetuslapsiaan. Tarkastelemme nyt joitakin tapoja, joilla Jeesus osoitti rakkautta. Näin voimme jäljitellä häntä ja osoittaa olevamme hänen aitoja seuraajiaan.

4, 5. a) Miksi Jeesus tarvitsi kärsivällisyyttä ollessaan tekemisissä opetuslastensa kanssa? b) Miten Jeesus reagoi, kun kolme hänen apostoliaan ei pysynyt valveilla Getsemanen puutarhassa?

⁴ Rakkaus ja kärsivällisyys liittyvät toisiinsa. ”Rakkaus on kärsivällinen”, todetaan 1. Korinttilaiskirjeen 13:4:ssä. Tarvitsiko Jeesus kärsivällisyyttä ollessaan tekemisissä opetuslastensa kanssa? Kyllä tarvitsi! Kuten näimme 3. luvusta, nöyryyden oppiminen oli apostoleille vaikeaa. He kiistelivät useammin kuin kerran siitä, kuka heistä oli suurin. Miten Jeesus reagoi? Suuttuiko hän? Oliko hän ärsyyntynyt ja harmissaan? Ei, vaan hän opetti heitä kärsivällisesti, silloinkin kun tästä asiasta syntyi ”kiihkeä kiista” heidän viimeisenä yhteisenä iltanaan. (Luukas 22:24–30; Matteus 20:20–28; Markus 9:33–37.)

⁵ Jeesuksen kärsivällisyys joutui myöhemmin tuona samana iltana jälleen koetukselle, kun hän meni 11 uskollisen apostolin kanssa Getsemanen puutarhaan. Jeesus jätti kahdeksan apostolia odottamaan ja vei Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen syvemmälle puutarhaan. ”Olen syvästi murheellinen, kuolemaan asti”, Jeesus sanoi heille. ”Jääkää tähän ja pysykää valveilla.” Hän meni vähän matkan päähän ja alkoi rukoilla palavasti. Rukoiltuaan pitkään hän palasi kolmen apostolin luo. Mitä hän havaitsi? Hänen suurimman koetuksensa hetkellä he nukkuivat sikeästi! Sättikö hän heitä, koska he eivät pysyneet valveilla? Ei, vaan hän kannusti heitä kärsivällisesti. Hänen ystävällisistä sanoistaan ilmenee, että hän suhtautui myötätuntoisesti heidän heikkouksiinsa ja ymmärsi, millaisen paineen alaisina he  olivat olleet. a Hän sanoi: ”Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.” Jeesus pysyi kärsivällisenä, vaikka hän tuona iltana tapasi heidät nukkumasta vielä uudelleen, ei vain kerran vaan kahdesti! (Matteus 26:36–46.)

6. Miten voimme jäljitellä Jeesusta ollessamme tekemisissä toisten kanssa?

⁶ On rohkaisevaa havaita, että Jeesus ei luopunut toivosta apostoliensa suhteen. Hänen kärsivällisyytensä tuotti lopulta tulosta, koska nämä uskolliset miehet oppivat, miten tärkeää on olla sekä nöyrä että valpas (1. Pietarin kirje 3:8; 4:7). Miten voimme jäljitellä Jeesusta ollessamme tekemisissä toisten kanssa? Varsinkin vanhinten täytyy olla kärsivällisiä. Toiset kristityt voivat lähestyä vanhinta ongelmineen, kun hän on itse uupunut tai hänellä on omia huolia. Apua tarvitsevat saattavat toisinaan olla hitaita noudattamaan neuvoja. Kaikesta huolimatta kärsivälliset vanhimmat ”opettavat lempeästi” ja ”kohtelevat laumaa hellästi” (2. Timoteukselle 2:24, 25; Apostolien teot 20:28, 29). Myös vanhempien on hyvä jäljitellä Jeesusta kärsivällisyyden osoittamisessa, koska lapset eivät aina tee heti niin kuin vanhemmat sanovat. Rakkaus ja kärsivällisyys auttavat vanhempia ponnistelemaan hellittämättä lastensa kasvattamiseksi. Kärsivällisyydestä voi saada suuren palkan. (Psalmit 127:3.)

7. Millä tavoin Jeesus huolehti opetuslastensa fyysisistä ja aineellisista tarpeista?

⁷ Rakkaus ilmenee epäitsekkäinä tekoina (1. Johanneksen kirje 3:17, 18). Se ”ei tavoittele omaa etuaan” (1. Korinttilaisille 13:5). Rakkaus sai Jeesuksen huolehtimaan opetuslastensa fyysisistä ja aineellisista tarpeista. Hän teki  jotain heidän hyväkseen usein jo ennen kuin he kertoivat tarpeistaan. Kun hän näki heidän olevan väsyneitä, hän ehdotti, että he tulisivat hänen kanssaan syrjäiseen paikkaan ja levähtäisivät vähän (Markus 6:31). Kun hän havaitsi heidän olevan nälkäisiä, hän järjesti oma-aloitteisesti heille ruokaa – samoin kuin tuhansille muille, jotka olivat tulleet kuuntelemaan häntä (Matteus 14:19, 20; 15:35–37).

8, 9. a) Mikä osoittaa, että Jeesus tajusi opetuslastensa hengelliset tarpeet ja huolehti niistä? b) Miten Jeesus paalussa ollessaan osoitti, että hän oli hyvin kiinnostunut äitinsä hyvinvoinnista?

⁸ Jeesus tajusi opetuslastensa hengelliset tarpeet ja huolehti niistä (Matteus 4:4; 5:3). Opettaessaan hän kiinnitti erityistä huomiota opetuslapsiinsa. Hän piti vuorisaarnan erityisesti heidän hyödykseen (Matteus 5:1, 2, 13–16). Kun hän käytti opettaessaan vertauksia, ”hän selitti kaiken opetuslapsilleen, kun he olivat keskenään” (Markus 4:34). Jeesus kertoi asettavansa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” huolehtimaan siitä, että hänen seuraajansa saisivat riittävästi  hengellistä ravintoa viimeisinä päivinä. Tämä uskollinen orja, joka koostuu pienestä joukosta maan päällä olevia hengellä voideltuja Jeesuksen veljiä, on antanut vuodesta 1919 lähtien hengellistä ”ruokaa oikeaan aikaan”. (Matteus 24:45.)

⁹ Jeesus osoitti kuolinpäivänään koskettavalla tavalla olevansa kiinnostunut läheistensä hengellisestä hyvinvoinnista. Kuvittele mielessäsi seuraavaa tilannetta. Jeesus oli paalussa ja kärsi sietämätöntä tuskaa. Voidakseen vetää henkeä hänen oli ilmeisesti nostettava itseään jaloilla ylöspäin. Tämä aiheutti epäilemättä ankaraa kipua, sillä ruumiinpaino repi jaloissa olevia naulojen tekemiä haavoja ja ruoskittu selkä hankautui paalua vasten. Puhumisen on täytynyt olla hänelle vaikeaa ja tuskallista, koska puheen tuottaminen vaatii hengityksen säätelemistä. Silti juuri ennen kuolemaansa Jeesus sanoi jotain, mikä kertoi hänen syvästä rakkaudestaan äitiään Mariaa kohtaan. Kun hän näki äitinsä ja apostoli Johanneksen seisovan lähellä, hän sanoi äidilleen  seuraavat sanat sen verran kuuluvalla äänellä, että ympärillä olevat saattoivat kuulla ne: ”Nainen, katso! Poikasi!” Sitten hän sanoi Johannekselle: ”Katso! Äitisi!” (Johannes 19:26, 27.) Jeesus tiesi, että tuo uskollinen apostoli huolehtisi paitsi Marian fyysisistä ja aineellisista tarpeista myös hänen hengellisestä hyvinvoinnistaan. b

10. Miten vanhemmat voivat jäljitellä Jeesusta huolehtiessaan lastensa tarpeista?

¹⁰ Vanhempien on hyvä miettiä Jeesuksen esimerkkiä. Isä, joka todella rakastaa perhettään, huolehtii sen aineellisista tarpeista (1. Timoteukselle 5:8). Tasapainoiset, rakastavat perheenpäät järjestävät aikaa myös lepoon ja virkistäytymiseen. Vielä tärkeämpää on se, että kristityt vanhemmat huolehtivat lastensa hengellisistä tarpeista. He pitävät säännöllisesti perheen palvontaillan ja pyrkivät tekemään näistä hetkistä lapsille mukavia ja opettavia (5. Mooseksen kirja 6:6, 7). Vanhemmat opettavat lapsilleen sanoillaan ja esimerkillään, että kenttäpalvelus on tärkeää työtä ja että seurakunnan kokouksiin valmistautuminen ja niissä käyminen on olennainen osa perheen hengellistä ohjelmaa (Heprealaisille 10:24, 25).

11. Mitä Jeesus opetti seuraajilleen anteeksi antamisesta?

¹¹ Yksi rakkauden piirre on anteeksiantavaisuus (Kolossalaisille 3:13, 14). 1. Korinttilaiskirjeen 13:5:ssä sanotaan, että rakkaus ”ei pidä kirjaa pahasta”. Jeesus tähdensi seuraajilleen useita kertoja anteeksiantavaisuuden tärkeyttä. Hän kehotti heitä antamaan anteeksi toisille, ”ei vain seitsemän kertaa, vaan jopa 77 kertaa” – toisin sanoen rajattoman monta kertaa (Matteus 18:21, 22). Hän opetti, että syntiä tehneelle tulee antaa anteeksi, jos hän katuu, kun häntä nuhdellaan (Luukas 17:3, 4). Jeesus oli erilainen kuin  tekopyhät fariseukset, jotka opettivat toisia mutta eivät itse toimineet opetustensa mukaan; hän opetti myös esimerkillään (Matteus 23:2–4). Katsotaanpa, miten Jeesus osoitti haluavansa antaa anteeksi silloinkin, kun hyvä ystävä tuotti hänelle pettymyksen.

12, 13. a) Miten Pietari tuotti Jeesukselle pettymyksen tämän pidätysyönä? b) Miten Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen kävi selväksi, että hän antoi mielellään anteeksi?

¹² Jeesuksella oli läheinen suhde apostoli Pietariin, joka oli lämminsydäminen mies mutta toisinaan impulsiivinen. Jeesus näki Pietarin hyvät ominaisuudet ja antoi hänelle paljon vastuuta. Pietari sai todistaa Jaakobin ja Johanneksen kanssa ihmeitä, joita muut apostolit eivät nähneet. (Matteus 17:1, 2; Luukas 8:49–55.) Kuten jo havaitsimme, Pietari oli yksi niistä, jotka Jeesus pidätysyönään otti mukaansa syvemmälle Getsemanen puutarhaan. Silti kun Jeesus tuona samana yönä kavallettiin ja pidätettiin, Pietari ja muut apostolit jättivät hänet ja pakenivat. Myöhemmin Pietarilla oli rohkeutta seisoa sen talon ulkopuolella, jossa Jeesuksen laiton oikeudenkäynti oli meneillään. Mutta sitten Pietari alkoi pelätä ja hän teki vakavan virheen: hän kielsi kolme kertaa edes tuntevansa Jeesusta! (Matteus 26:69–75.) Miten Jeesus suhtautui tähän? Miten sinä olisit suhtautunut, jos läheinen ystäväsi olisi tuottanut sinulle tällaisen pettymyksen?

¹³ Jeesus oli valmis antamaan Pietarille anteeksi. Hän tiesi, että tämä oli musertunut raskaan syntinsä vuoksi. Katuva Pietarihan ”murtui ja puhkesi itkuun” (Markus 14:72). Sinä päivänä, jona Jeesus herätettiin kuolleista, hän näyttäytyi Pietarille todennäköisesti lohduttaakseen ja rohkaistakseen häntä (Luukas 24:34; 1. Korinttilaisille 15:5). Vajaat kaksi kuukautta myöhemmin Pietari sai pitää puheen ihmisjoukoille Jerusalemissa helluntaipäivänä, mikä osoitti, että Jeesus arvosti häntä (Apostolien teot 2:14–40). Jeesus ei kantanut kaunaa muillekaan apostoleille, vaikka he olivat jättäneet  hänet. Päinvastoin, ylösnousemuksensa jälkeen hän kutsui heitä edelleen veljikseen (Matteus 28:10). Jeesus tosiaan eli niin kuin opetti ja antoi mielellään toisille anteeksi.

14. Miksi meidän täytyy oppia olemaan anteeksiantavaisia, ja miten voimme osoittaa olevamme valmiita antamaan anteeksi?

¹⁴ Kristuksen opetuslapsina meidän täytyy oppia olemaan anteeksiantavaisia. Miksi? Toisin kuin Jeesus me olemme epätäydellisiä – kuten nekin, jotka saattavat tehdä syntiä meitä vastaan. Me kaikki erehdymme aika ajoin sanoissa ja teoissa. (Roomalaisille 3:23; Jaakobin kirje 3:2.) Kun annamme anteeksi toisille, niin Jumala voi antaa anteeksi meille (Markus 11:25). Miten voimme osoittaa, että haluamme antaa anteeksi niille, jotka loukkaavat meitä? Monesti rakkaus auttaa sivuuttamaan toisten pienet synnit ja puutteet (1. Pietarin kirje 4:8). Kun meille vääryyttä tehneet katuvat Pietarin tavoin vilpittömästi, haluamme varmasti jäljitellä Jeesuksen halukkuutta antaa anteeksi. Emme jää hautomaan asiaa vaan päästämme irti kaunan tunteesta. (Efesolaisille 4:32.) Näin edistämme sekä seurakunnan rauhaa että omaa mielenrauhaamme (1. Pietarin kirje 3:11).

15. Miksi Jeesus luotti opetuslapsiinsa heidän puutteistaan huolimatta?

¹⁵ Rakkaus ja luottamus kulkevat käsi kädessä. Rakkaudesta sanotaan, että ”kaiken se uskoo” (1. Korinttilaisille 13:7). c Jeesus halusi luottaa opetuslapsiinsa heidän puutteistaan huolimatta, koska hän rakasti heitä. Hän uskoi, että sisimmässään he todella rakastivat Jehovaa ja halusivat tehdä hänen tahtonsa. Jeesus ei kyseenalaistanut heidän vaikuttimiaan silloinkaan kun he tekivät virheitä. Esimerkiksi Jaakob ja Johannes nähtävästi panivat äitinsä pyytämään, että  he saisivat istua Jeesuksen vierellä hänen valtakunnassaan, mutta silti Jeesus ei epäillyt heidän uskollisuuttaan eikä poistanut heitä apostolin tehtävästä (Matteus 20:20–28).

16, 17. Mitä vastuullisia tehtäviä Jeesus antoi opetuslapsilleen?

¹⁶ Jeesus osoitti luottamusta opetuslapsiaan kohtaan antamalla heille vastuullisia tehtäviä. Niinä kahtena kertana, kun hän ihmeen välityksellä moninkertaisti ruoan määrän ja ruokki ihmisjoukot, hän antoi ruoan jakelemisen opetuslastensa tehtäväksi (Matteus 14:19; 15:36). Ennen viimeistä pesahiaan Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen Jerusalemiin tekemään valmisteluja sitä varten. He hankkivat karitsan, viiniä, happamatonta leipää, kitkeriä yrttejä ja kaiken muun tarpeellisen. Tämä ei ollut mikään vähäpätöinen tehtävä, koska Mooseksen laissa oli määritelty, miten pesahia tuli viettää, ja Jeesuksen oli noudatettava lakia. Sitä paitsi myöhemmin tuona iltana Jeesus käytti viiniä ja happamatonta leipää tärkeinä vertauskuvina, kun hän antoi mallin kuolemansa muistojuhlan vietosta. (Matteus 26:17–19; Luukas 22:8, 13.)

¹⁷ Jeesus katsoi hyväksi uskoa opetuslapsilleen vieläkin suurempia vastuita. Muista, että hän antoi opetuslastensa tehtäväksi vastuullisen työn saarnata ja tehdä opetuslapsia (Matteus 28:18–20). Kuten edellä todettiin, hän ennusti, että hän antaisi pienelle ryhmälle maan päällä olevia voideltuja seuraajiaan tärkeän tehtävän jakaa hengellistä ruokaa (Luukas 12:42–44). Tänäkin aikana, vaikka Jeesus hallitsee näkymättömänä taivaasta käsin, hän uskoo maan päällä olevasta seurakunnastaan huolehtimisen hengellisesti päteville miehille (Efesolaisille 4:8, 11, 12).

18–20. a) Miten voimme osoittaa luottamusta veljiä ja sisaria kohtaan? b) Miten voimme jäljitellä Jeesuksen halukkuutta jakaa vastuuta? c) Mitä tarkastellaan seuraavassa luvussa?

¹⁸ Miten voimme jäljitellä Jeesusta ollessamme tekemisissä toisten kanssa? Kun osoitamme luottamusta veljiä ja sisaria kohtaan, osoitamme rakastavamme heitä. Rakkaus saa meidät  keskittymään toisten hyviin puoliin eikä heidän virheisiinsä. Kun toiset tuottavat meille pettymyksen – kuten varmasti aika ajoin käy – rakkaus estää meitä olettamasta hätäisesti, että heillä on huonot vaikuttimet (Matteus 7:1, 2). Jos suhtaudumme toisiin myönteisesti, kohtelemme heitä tavalla, joka pikemminkin rakentaa kuin repii (1. Tessalonikalaisille 5:11).

¹⁹ Voimmeko jäljitellä Jeesuksen halukkuutta jakaa vastuuta? Vanhimpien on hyvä antaa toisille sopivia ja mielekkäitä tehtäviä ja luottaa siihen, että he tekevät parhaansa. Kokeneet vanhimmat voivat antaa tarpeellista ja arvokasta valmennusta päteville nuorille miehille, joiden tavoitteena on auttaa seurakunnassa (1. Timoteukselle 3:1; 2. Timoteukselle 2:2). Tällainen valmennus on välttämätöntä. Kun Jehova nopeuttaa jatkuvasti valtakunnan työtä, päteviä miehiä täytyy valmentaa huolehtimaan kasvusta (Jesaja 60:22).

²⁰ Jeesus oli suurenmoinen esimerkki rakkauden osoittamisesta toisia kohtaan. Tärkein tapa seurata häntä on jäljitellä hänen rakkauttaan. Seuraavassa luvussa tarkastellaan hänen suurinta rakkaudenosoitustaan meitä kohtaan: hänen halukkuuttaan antaa elämänsä meidän puolestamme.