1–4. a) Miten Jeesus opettaa samarialaista naista, ja mitä siitä seuraa? b) Miten hänen apostolinsa reagoivat?

 JEESUS ja hänen apostolinsa ovat kävelleet tuntikausia. He ovat matkalla Juudeasta pohjoiseen kohti Galileaa. Lyhin reitti, jonka kulkemiseen kuluu noin kolme päivää, vie heidät Samarian halki. Kun aurinko alkaa olla korkeimmillaan, he lähestyvät pientä Sykarin kaupunkia, jonne he pysähtyvät levähtämään.

² Apostolit lähtevät ostamaan ruokaa, ja Jeesus jää lepäämään kaivolle kaupungin ulkopuolelle. Kaivolle on tulossa nainen nostamaan vettä. Jeesus voisi päättää olla välittämättä naisesta, sillä hän on ”matkasta väsynyt” (Johannes 4:6). Olisi ymmärrettävää, jos hän vain sulkisi silmänsä ja antaisi tämän samarialaisen naisen tulla ja mennä omia aikojaan. Sen perusteella, mitä kerrottiin 4. luvussa, nainen luultavasti ajattelee, että juutalainen kuin juutalainen kohtelisi häntä halveksivasti. Mutta Jeesus alkaakin keskustella hänen kanssaan.

³ Jeesus aloittaa keskustelun vertauksella, jonka hän ottaa naisen arkielämästä – juuri tuosta tilanteesta. Nainen on nostamassa vettä, ja Jeesus puhuu elämää antavasta vedestä, joka sammuttaisi naisen hengellisen janon. Nainen esittää useita sellaisia ajatuksia, jotka voisivat helposti johtaa väittelyyn. a Jeesus kiertää ne tahdikkaasti eikä anna keskustelun luisua  sivuraiteille. Hän keskittyy hengellisiin asioihin: puhtaaseen palvontaan ja Jehova Jumalaan. Sillä mitä hän sanoo, on kauaskantoinen vaikutus, koska nainen kertoo siitä muillekin ja hekin haluavat kuulla Jeesusta. (Johannes 4:3–42.)

⁴ Nyt apostolit palaavat kaivolle. Mitä he ajattelevat siitä, että Jeesus todistaa naiselle? He eivät näytä lainkaan innostuneilta. He ovat yllättyneitä siitä, että Jeesus ylipäänsä puhuu tälle naiselle, eivätkä he ilmeisesti itse sano tälle mitään. Naisen lähdettyä he pyytelevät Jeesusta syömään ruokaa, jota he ovat tuoneet. Jeesus kuitenkin sanoo heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” He ovat ihmeissään, sillä he ymmärtävät aluksi hänen sanansa kirjaimellisesti. Sitten hän selittää: ”Minun ruokani on se, että teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen antamansa työn.” (Johannes 4:32, 34.) Näin Jeesus opettaa heille, että hänen päätyönsä on hänelle tärkeämpää kuin syöminen. Hän haluaa heidän ajattelevan tästä työstä samalla tavalla. Mistä työstä on kyse?

5. Mikä oli Jeesuksen elämäntehtävä, ja mitä käsitellään tässä luvussa?

⁵ Jeesus sanoi: ”Minun täytyy julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista – –, koska sitä varten minut on lähetetty.” (Luukas 4:43.) Jeesus oli todellakin lähetetty saarnaamaan ja opettamaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista. b Jeesuksen seuraajilla on nykyään sama työ tehtävänään. Meidän on siksi tärkeää miettiä, miksi Jeesus saarnasi, mitä hän saarnasi ja miten hän suhtautui tehtäväänsä.

6, 7. Miten Jeesus halusi ”jokaisen opettajan” suhtautuvan hyvän uutisen kertomiseen? Valaise.

⁶ Mietitäänpä, miten Jeesus suhtautui niihin totuuksiin,  joita hän opetti, sekä niihin ihmisiin, joille hän niitä opetti. Jeesus valaisi eloisalla vertauksella, miltä hänestä tuntui kertoa toisille Jehovan hänelle opettamia totuuksia. Hän sanoi: ”Jokainen opettaja, jolle on opetettu taivaan valtakuntaa koskevia asioita, on kuin talonisäntä, joka ottaa aarrevarastostaan esiin sekä uutta että vanhaa.” (Matteus 13:52.) Miksi vertauksen talonisäntä ottaa esiin aarteita aarrevarastostaan?

⁷ Talonisännän tarkoitus ei ole vain näytellä ylpeänä omaisuuttaan, kuten kuningas Hiskia muinoin teki – surullisin seurauksin (2. Kuninkaiden kirja 20:13–20). Mitkä hänen vaikuttimensa sitten ovat? Havainnollistetaan asiaa. Menet tapaamaan lempiopettajaasi. Hän avaa pöytälaatikon ja ottaa esiin kaksi kirjettä. Toinen on vanha ja kellastunut, toinen uudempi. Hän on saanut kirjeet isältään, toisen nuorena poikana vuosikymmeniä sitten ja toisen aivan hiljattain. Hänen silmänsä loistavat, kun hän kertoo, kuinka paljon hän arvostaa noita kirjeitä ja miten niiden neuvot ovat muuttaneet hänen elämäänsä ja voisivat auttaa sinuakin. Kirjeet ovat selvästikin lähellä opettajan sydäntä (Luukas 6:45). Hän ei näytä niitä sinulle voidakseen kerskua eikä saadakseen hyötyä, vaan hän haluaa, että sinäkin hyötyisit niistä ja ymmärtäisit niiden arvon.

8. Miksi meillä on hyvät syyt pitää Jumalan sanasta oppimiamme totuuksia aarteina?

⁸ Suuri Opettaja Jeesus kertoi Jehovaan liittyvistä totuuksista toisille samoista vaikuttimista. Hän piti näitä totuuksia mittaamattoman kallisarvoisina aarteina. Hän rakasti niitä ja kertoi niistä innokkaasti toisille. Hän halusi kaikkien seuraajiensa, ”jokaisen opettajan”, tuntevan samoin. Onko meillä tällaisia tunteita? Meillä on paljon syitä rakastaa jokaista totuutta, jonka opimme Jumalan sanasta. Pidämme totuuden helmiä suuressa arvossa, ovatpa ne kauan sitten oppimiamme uskonkäsityksiä tai viimeaikaisia  täsmennyksiä. Osoitamme Jeesuksen tavoin, kuinka paljon rakastamme Jehovan opetuksia, kun puhumme niistä innostuneesti ja säilytämme rakkautemme niitä kohtaan.

9. a) Miten Jeesus suhtautui ihmisiin, joita hän opetti? b) Miten voimme jäljitellä Jeesuksen asennetta ihmisiä kohtaan?

⁹ Jeesus rakasti myös ihmisiä, joita hän opetti. Tätä käsitellään yksityiskohtaisemmin 3. jaksossa. Messiaasta oli ennustettu, että hän ”säälii alhaisia ja köyhiä” (Psalmit 72:13). Jeesus tosiaan välitti ihmisistä. Hän oli kiinnostunut niistä ajatuksista ja asenteista, jotka olivat heidän toimintansa taustalla. Häntä surettivat ne raskaat taakat, joita ihmiset joutuivat kantamaan, ja ne monet seikat, jotka estivät heitä ymmärtämästä totuutta. (Matteus 11:28; 16:13; 23:13, 15.) Palauta mieleesi samarialainen nainen. Jeesuksen häntä kohtaan osoittama kiinnostus epäilemättä teki häneen syvän vaikutuksen. Se että Jeesus tiesi hänen elämäntilanteensa, sai hänet uskomaan, että Jeesus oli profeetta, ja kertomaan hänestä muille (Johannes 4:16–19, 39). Jeesuksen seuraajat eivät tietenkään pysty lukemaan niiden ihmisten sydäntä, joille he saarnaavat. Voimme kuitenkin Jeesuksen tavoin osoittaa kiinnostusta ihmisiä kohtaan, antaa myötätuntomme näkyä ja sovittaa sanamme sen mukaan, mistä he ovat kiinnostuneita ja mitä ongelmia ja tarpeita heillä on.

10, 11. a) Mitä Jeesus saarnasi? b) Miksi Jumalan valtakuntaa tarvittiin?

¹⁰ Mikä oli Jeesuksen sanoma? Jos yrittäisit saada sen selville tutkimalla niiden lukuisten kirkkojen opetuksia, jotka väittävät edustavansa häntä, saattaisit tulla siihen tulokseen, että hän saarnasi jonkinlaista sosiaalista evankeliumia. Tai voisit saada sellaisen vaikutelman, että hän puhui poliittisten uudistusten puolesta tai painotti ennen kaikkea  henkilökohtaista pelastusta. Kuten aiemmin todettiin, Jeesus kuitenkin sanoi yksinkertaisesti: ”Minun täytyy julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista.” Mitä kaikkea tähän oikein sisältyi?

¹¹ Muista, että Jeesus oli läsnä taivaassa, kun Saatana häpäisi Jehovan nimeä ja kyseenalaisti sen, onko Jehovan hallitsemistapa paras. Jeesuksen on täytynyt tuntea suurta tuskaa nähdessään, kuinka hänen Isäänsä syytettiin epäoikeudenmukaiseksi hallitsijaksi, joka epäsi luomiltaan ihmisiltä jotain hyvää. Miten pahalta Jumalan Pojasta on täytynyt tuntua, kun Aadam ja Eeva, ihmissuvun tulevat vanhemmat, uskoivat Saatanan valheen! Poika näki, miten tuon kapinan vuoksi ihmiskunta joutui synnin ja kuoleman alaisuuteen (Roomalaisille 5:12). Hän on varmasti ollut riemuissaan saadessaan tietää, että hänen Isänsä vielä jonain päivänä korjaa asiat.

12, 13. Mitkä vääryydet Jumalan valtakunta korjaa, ja miten Jeesus keskittyi palveluksessaan valtakuntaan?

¹² Erityisesti mitkä asiat piti korjata? Jehovan pyhä nimi täytyi pyhittää, puhdistaa kaikesta Saatanan ja hänen kannattajiensa sille aiheuttamasta häpeästä. Koska Jehovan nimeen liittyy hänen maineensa hallitsijana, täytyi saada todisteita siitä, että hänen hallitsemistapansa on paras. Jeesus ymmärsi nämä tärkeät asiat paremmin kuin kukaan muu ihminen. Hän opetti mallirukouksessa seuraajiaan rukoilemaan ensin hänen Isänsä nimen pyhittämistä, seuraavaksi Jumalan valtakunnan tulemista ja sitten Jumalan tahdon toteutumista maan päällä (Matteus 6:9, 10). Jumalan valtakunta, jonka hallitsija Kristus Jeesus on, poistaa pian Saatanan turmeltuneen maailman ja vakiinnuttaa Jehovan oikeudenmukaisen hallinnon ikuisiksi ajoiksi (Daniel 2:44).

¹³ Jeesuksen koko palvelus keskittyi valtakunnan ympärille. Kaikki hänen sanansa ja tekonsa selvensivät sitä, mikä valtakunta  on ja miten se palvelisi Jehovan tarkoitusta. Jeesus ei antanut minkään kääntää huomiotaan pois tehtävästään saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Hän keskittyi sanomaansa ja työhönsä huolimatta polttavista yhteiskunnallisista kysymyksistä ja rehottavasta epäoikeudenmukaisuudesta. Merkitsikö tämä sitä, että Jeesuksen opetus oli yksitoikkoista ja ikävystyttävää? Kaukana siitä!

14, 15. a) Millä tavoin Jeesus oli ”enemmän kuin Salomo”? b) Miten voimme jäljitellä Jeesusta saarnaamistyössämme?

¹⁴ Kuten tulemme näkemään tästä jaksosta, Jeesus teki opetuksestaan kiinnostavaa ja värikästä. Hän vetosi ihmisten sydämeen. Tämä saattaa tuoda mieleemme viisaan kuningas Salomon, joka etsi miellyttäviä ja paikkansapitäviä sanoja välittääkseen ne ajatukset, jotka Jehova halusi hänen kirjoittavan (Saarnaaja 12:10). Jehova antoi tälle epätäydelliselle miehelle ”sydämen ymmärrystä”, minkä ansiosta hän pystyi puhumaan monista aiheista, muun muassa puista, linnuista, kaloista ja maaeläimistä. Ihmiset tulivat kaukaa kuuntelemaan Salomoa. (1. Kuninkaiden kirja 4:29–34.) Jeesus oli kuitenkin ”enemmän kuin Salomo” (Matteus 12:42). Hän oli paljon viisaampi, ja hänellä oli paljon enemmän ”sydämen ymmärrystä”. Opettaessaan ihmisiä Jeesus hyödynsi ylivertaista tietämystään Jumalan sanasta samoin kuin linnuista, kaloista ja muista eläimistä sekä maanviljelystä, säästä, ajankohtaisista tapahtumista, historiasta ja yhteiskunnallisista oloista. Silti Jeesus ei koskaan pyrkinyt tekemään tiedoillaan vaikutusta toisiin. Hänen opetuksensa oli aina selvää ja yksinkertaista. Ei ihme, että ihmiset kuuntelivat häntä mielellään. (Markus 12:37; Luukas 19:48.)

¹⁵ Kristityt pyrkivät nykyään noudattamaan Jeesuksen esimerkkiä. Meillä ei ole hänen suunnatonta viisauttaan eikä hänen valtavaa tietomääräänsä, mutta meillä kaikilla on jonkin verran tietoa ja kokemusta, jota voimme hyödyntää  kertoessamme muille Jumalan sanan totuuksia. Esimerkiksi ne, joilla on lapsia, voivat käyttää vanhempina saamaansa kokemusta sen havainnollistamiseen, miten Jehova osoittaa rakkautta lapsiaan kohtaan. Toiset voivat ottaa esimerkkejä tai vertauksia ansiotyöstä, koulusta, ajankohtaisista tapahtumista ja elämästä ylipäänsä. Samalla varomme huolellisesti, ettei mikään käännä huomiota pois sanomastamme, Jumalan valtakunnan hyvästä uutisesta. (1. Timoteukselle 4:16.)

16, 17. a) Miten Jeesus suhtautui palvelukseen? b) Miten Jeesus osoitti, että palvelus oli hänen elämänsä keskipiste?

¹⁶ Jeesus piti palvelustaan kallisarvoisena aarteena. Hän iloitsi voidessaan auttaa ihmisiä saamaan oikean kuvan hänen taivaallisesta Isästään – kuvan, jota eivät hämärtäneet ihmisten opit ja perinteet. Jeesus halusi sydämestään auttaa ihmisiä luomaan hyvän suhteen Jehovaan ja saamaan ikuisen elämän toivon. Hän nautti siitä, että hän saattoi tuoda ihmisille lohtua ja iloa hyvän uutisen välityksellä. Tarkastellaanpa kolmea tapaa, joilla hän osoitti, että hänellä oli tällaisia tunteita.

¹⁷ Ensinnäkin Jeesus teki palveluksesta elämänsä keskipisteen. Valtakunnasta puhuminen oli hänen elämäntehtävänsä, hänen ensisijainen kiinnostuksen kohteensa. Siksi Jeesus piti viisaasti elämänsä yksinkertaisena, kuten kävi ilmi 5. luvusta. Hän piti katseensa kohdistettuna tärkeimpiin asioihin, niin kuin hän neuvoi muitakin tekemään. Hänen huomiotaan eivät vieneet monet tavarat, joista hänen olisi pitänyt maksaa ja joita olisi ajan kuluessa pitänyt huoltaa, korjata tai korvata uusilla. Hän vietti yksinkertaista elämää, jotta mikään ei tarpeettomasti häiritsisi hänen palvelustaan. (Matteus 6:22; 8:20.)

18. Millä tavoin Jeesus kulutti itseään palveluksessa?

¹⁸ Toiseksi Jeesus kulutti itseään palveluksessa. Hän käytti  siihen valtavasti energiaa, kun hän käveli satoja kilometrejä ympäri Palestiinaa etsiessään ihmisiä, joille hän voisi kertoa hyvää uutista. Hän puhui ihmisille heidän kodeissaan, toreilla ja luonnon helmassa. Hän puhui heille silloinkin, kun hän oli väsynyt, nälkäinen ja janoinen tai kun hän olisi halunnut olla hetken aikaa rauhassa lähimpien ystäviensä kanssa. Hän kertoi Jumalan valtakunnan hyvää uutista jopa ollessaan kuolemantuskissa (Luukas 23:39–43).

19, 20. Miten Jeesus valaisi saarnaamistyön kiireellisyyttä?

¹⁹ Kolmanneksi Jeesus piti palvelusta kiireellisen tärkeänä työnä. Palauta mieleesi keskustelu, jonka hän kävi samarialaisen naisen kanssa kaivolla Sykarin ulkopuolella. Jeesuksen apostolit eivät nähtävästi tuossa tilanteessa pitäneet hyvän uutisen saarnaamista kiireellisen tärkeänä. Jeesus sanoi heille: ”Ettekö te sano, että sadonkorjuuseen on vielä neljä kuukautta? Minä sanon teille: Nostakaa katseenne ja katsokaa peltoja. Ne ovat valmiita sadonkorjuuta varten.” (Johannes 4:35.)

²⁰ Jeesuksen vertaus sopi meneillään olevaan vuodenaikaan. Oli ilmeisesti kislevkuu (marras-joulukuu). Ohrasato saataisiin vasta neljän kuukauden päästä, niihin aikoihin kun vietettäisiin pesahia, joka oli 14. nisankuuta. Sadonkorjuu ei ollut juuri nyt päällimmäisenä maanviljelijöiden mielessä. Siihen oli vielä pitkä aika. Entä sitten hengellinen sadonkorjuu? Monet olivat halukkaita kuuntelemaan, oppimaan, tulemaan Kristuksen opetuslapsiksi ja ottamaan vastaan Jehovan tarjoaman suurenmoisen toivon. Jeesus ikään kuin näki, miten kypsä vilja lainehti tuulessa noilla vaalenneilla vertauskuvallisilla pelloilla, mikä kertoi siitä, että se oli valmista korjattavaksi. c Nyt oli sadonkorjuun aika, ja työllä oli kiire! Siksi Jeesus sanoi erään  kaupungin asukkaille, jotka yrittivät estää häntä lähtemästä: ”Minun täytyy julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista muissakin kaupungeissa, koska sitä varten minut on lähetetty.” (Luukas 4:43.)

21. Miten voimme jäljitellä Jeesusta?

²¹ Voimme jäljitellä Jeesusta kaikissa kolmessa edellä mainitussa piirteessä. Voimme tehdä kristillisestä palveluksesta elämämme keskipisteen. Voimme mahdollisista perhevastuista ja työelämän kiireistä huolimatta osoittaa, että se on elämässämme etusijalla, kun osallistumme siihen Jeesuksen tavoin innokkaasti ja säännöllisesti (Matteus 6:33; 1. Timoteukselle 5:8). Voimme käyttää aikaamme, voimiamme ja muita resurssejamme kenttätyön tukemiseen (Luukas 13:24). Ja voimme pitää aina mielessämme, että työmme on kiireellisen tärkeää (2. Timoteukselle 4:2). Haluamme tarttua jokaiseen tilaisuuteen saarnata.

22. Mitä tarkastellaan seuraavassa luvussa?

²² Jeesus tosiaan piti saarnaamistyötä erittäin tärkeänä. Hän osoitti tämän myös varmistamalla, että se jatkuisi hänen kuolemansa jälkeenkin. Hän antoi seuraajilleen tehtäväksi jatkaa saarnaamis- ja opetustyötä. Tätä tehtävämääräystä tarkastellaan seuraavassa luvussa.