JUMALA teki yksilöiden ja koko kansan hyväksi järjestelyn, jonka ansiosta heidän syntinsä voitiin sovittaa uhrien välityksellä. Laki vaati syntiin syyllistynyttä oikaisemaan vääryyden ja sitten uhraamaan sopivan uhrin Jehovalle. Eri synneistä oli uhrattava erilaisia uhreja, ja nämä vapauttivat jossain määrin syyllisyydestä. (3. Mooseksen kirja 5:5–7.)

Yhtenä päivänä vuodessa, jom kippurina, ylimmäinen pappi meni temppelin kaikkeinpyhimpään mukanaan itsensä ja kansan puolesta uhrattujen teurasuhrien verta (3. Mooseksen kirja 16:11, 14, 15). Tämä ja muut tuon päivän palvontamenot toivat jokaiselle huojennusta syyllisyyden taakkaan, jota olivat kasvattaneet kaikki menneen vuoden synnit. Jos uhrieläimen verta ei vuodatettu, anteeksiantoa ei voinut tapahtua, ”sillä sovituksen tuottaa veri”. (3. Mooseksen kirja 16:30; 17:11.)

Jehova on halukas antamaan ”paljon anteeksi” (Jesaja 55:7). Hän ei kuitenkaan koskaan kumoa moraalilakejaan. Koska Jumala kunnioittaa omia täydellisiä normejaan, hän ei voi vain sivuuttaa puutteitamme ja syntejämme. ”Hän on Kallio, täydellistä on hänen työnsä, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:4.)

Ajattele, mitä yhteiskunnalle tapahtuisi, jos viranomaiset vain armahtaisivat kaikki rikolliset ja vapauttaisivat heidät vankilasta. Entä mitä tapahtuisi koko kaikkeudelle, jos Jumala yhtäkkiä kumoaisi fysiikan lait, esimerkiksi painovoimalain? Hänen moraalilakinsa ovat yhtä tärkeitä.

Jos siis yksikään epätäydellinen ihminen ei pysty noudattamaan Mooseksen välittämää lakia täydellisesti, millaista uhria tarvitaan syntiemme peittämiseksi?