HARVA asia on yhtä lähellä sydäntämme kuin oma perhe. Hyvin usein perheen onnellisuutta koettelevat kuitenkin erimielisyydet ja monenlaiset paineet.

Ihmissuhteita koskevat Raamatun normit ja periaatteet ovat käytännöllisiä, ajattomia ja yleismaailmallisia. Kun perheet soveltavat niitä, perhe-elämä paranee. Ajattele, kuinka tärkeitä ovat rakkaus, kunnioitus ja viestintä. Miten paljon onnellisempia monet perheet olisivatkaan, jos jokainen perheenjäsen soveltaisi aina periaatetta ”Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”! (3. Mooseksen kirja 19:18.) Miten paljon onnellisempia monet avioliitot olisivatkaan, jos puolisot kunnioittaisivat toisiaan ja keskustelisivat toistensa kanssa vapaasti ja hienotunteisesti, kuten tekivät Elkana ja Hanna! (1. Samuelin kirja 1:8.)

Vanhemmilla on etuoikeus ja vastuu opettaa omille lapsilleen Jumalan teitä. ”Näiden sanojen – – on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7.) Voidakseen tehdä näin vanhempien täytyy itse tuntea Raamatun kirjoitukset. Kun he pyrkivät omaksumaan ”nämä sanat” ja opettamaan niitä lapsilleen, tulokset ovat hyviä. ”Valmenna poika tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea.” (Sananlaskut 22:6.)

Jehošua ja Malka: ”Meillä oli kasvatettavanamme viisi lasta, eikä taloudellinen tilanteemme ollut kovin hyvä. Hengellisen toiminnan asettaminen aineellisten pyrkimysten edelle auttoi meitä säilyttämään tasapainoisen näkemyksen rahasta. Koimme tosiksi Daavidin sanat: ’En ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen jälkeläistensä etsivän leipää.’ (Psalmit 37:25.) Vältimme tarpeettomia kuluja emmekä yrittäneet hankkia aineellista varallisuutta, koska tiesimme, että ’se totisesti tekee itselleen kuin kotkan siivet ja lentää pois kohti taivaita’ (Sananlaskut 23:4, 5). Meillä oli enemmän aikaa olla perheenä. Osallistuimme yhdessä hengelliseen toimintaan sekä teimme piknikkejä ja nautimme luonnosta.

Malka ja minä pyrimme aina panemaan luottamuksemme Jehova Jumalaan ja nojautumaan hänen viisauteensa emmekä omaamme. Opetimme lapsemme valitsemaan itselleen sellaisia ystäviä, joilla oli heihin hyvä vaikutus, koska ’viisaiden kanssa vaeltava viisastuu, mutta sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti’ (Sananlaskut 13:20). Lastemme elämä on nyt onnellista ja tarkoituksellista. Kun näin jälkeenpäin ajattelemme sitä, miten yritimme kasvattaa heitä Jumalan tahdon mukaisesti, olemme varmoja, että hän auttoi meitä. Voimme sanoa täydestä sydämestämme: ’Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa.’ ” (Sananlaskut 10:22.)

Mordekhai ja Keren: ”Kun vanhin poikamme oli pieni, ilmahälytykset saivat meidät usein säntäämään väestönsuojaan, joka oli tiivistetty kaasuhyökkäysten varalta. Väestönsuojassa rukoilimme kuten muulloinkin perheenä ’rukouksen Kuulijaa’ ja pyysimme rohkeutta, jottei pelko olisi saanut meistä yliotetta (Psalmit 65:2 [65:3, KR-1992]). Myöhemmin kun poikamme kasvoivat, opetimme heille raamatunkohtia, jotka osoittavat, miten hyvin Jumala huolehtii niistä, jotka rakastavat häntä (5. Mooseksen kirja 7:9). Puhuimme usein Jumalan lupaamasta rauhaisasta tulevaisuudesta. Jumalan rukoileminen ja raamatunkohtien miettiminen rauhoittivat mieltämme ja auttoivat välttymään traumoilta.

Sisarukset saattavat tietenkin toisinaan riidellä. Kun lapsemme riitelivät, muistutimme heille, että Jumala ei halua meidän maksavan samalla mitalla takaisin vaan tekevän toisille hyvää. ’Viha riitoja lietsoo, mutta rakkaus peittää jopa kaikki rikkomukset.’ (Sananlaskut 10:12.) Tämä auttoi heitä olemaan kostamatta. He oppivat myös kunnioittamaan iäkkäitä ja huolehtimaan heistä 3. Mooseksen kirjan 19:32:ssa olevan periaatteen mukaisesti: ’Sinun tulee nousta harmaahapsisen edessä, ja sinun on otettava vanhus huomioon, ja sinun on pelättävä Jumalaasi.’ Olemme kiitollisia siitä, että molemmista pojista on tullut hyväsydämisiä nuoria miehiä, joilla on itseluottamusta.”