ME KAIKKI haluamme olla onnellisia, vai mitä? – Monet eivät kuitenkaan ole. Tiedätkö miksi? – Siksi että he eivät ole oppineet onnen salaisuutta. He luulevat tulevansa onnellisiksi, jos he saavat paljon tavaroita. Mutta kun he saavat niitä, heidän ilonsa ei kestä pitkään.

Suuri Opettaja kertoi, mikä tuo salaisuus on: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.) Mikä siis on tie onnellisuuteen? – Se että antaa jotain toisille ja tekee jotain toisten hyväksi. Oliko tämä sinulle tuttu asia? –

Mietitäänpä tätä vielä vähän lisää. Sanoiko Jeesus, että lahjan saaja ei olisi onnellinen? – Ei sanonut. Eikö sinustakin ole mukavaa saada lahjoja? – Kaikki pitävät siitä. Olemme iloisia saadessamme jotain mieluista.

Jeesus sanoi kuitenkin, että olemme  vielä onnellisempia, kun annamme jotain. Kuka sinun mielestäsi on antanut ihmisille enemmän kuin kukaan muu? – Oikein, Jehova Jumala.

Raamattu sanoo, että Jumala ”antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken”. Hän antaa sateita taivaasta ja myös auringonpaistetta, jotta kasvit voivat kasvaa ja meillä on ruokaa syötäväksi. (Apostolien teot 14:17; 17:25.) Ei ihme, että Jehovaa sanotaan Raamatussa ”onnelliseksi Jumalaksi”! (1. Timoteukselle 1:11.) Antamalla jotain toisille voimme tehdä Jumalan onnelliseksi. Samalla voimme itsekin tulla onnellisiksi.

Mitä voisimme antaa toisille? Mitä sanoisit? – Joskus lahjaan tarvitaan rahaa. Jos se hankitaan kaupasta, siitä täytyy maksaa. Jos siis haluat ostaa lahjan, sinun täytyy ehkä säästää rahaa jonkin aikaa.

Lahjoja ei kuitenkaan aina tarvitse hankkia kaupasta. Esimerkiksi lasillinen kylmää vettä maistuu helteellä tosi hyvältä! Kun annat tällaisen lahjan janoiselle, antaminen voi tuoda sinulle iloa.

Jonain päivänä voitte äidin kanssa vaikkapa leipoa. Se olisi hauskaa. Mutta mitä sellaista voisit tehdä osalle leivonnaisista, minkä vuoksi olisit vielä onnellisempi kuin siinä tapauksessa, että söisit kaiken itse? – Voisit antaa osan lahjaksi jollekin ystävällesi. Haluaisitko kokeilla sitä joskus? –

Suuri Opettaja ja hänen apostolinsa tiesivät, miten onnelliseksi antamisesta tulee. Tiedätkö, mitä he antoivat toisille? –  Maailman parhaimman lahjan! He tunsivat totuuden Jumalasta, ja he ilomielin kertoivat toisille sitä koskevaa hyvää uutista. He eivät suostuneet ottamaan keneltäkään rahaa siitä, mitä he antoivat.

Apostoli Paavali ja hänen hyvä ystävänsä opetuslapsi Luukas tapasivat kerran naisen, joka hänkin halusi saada onnellisuutta antamisesta. He tapasivat joen rannalla. Paavali ja Luukas olivat menneet sinne kuultuaan, että siellä oli rukouspaikka. Ja niin olikin. Heidän saapuessaan siellä oli naisia rukoilemassa.

Paavali alkoi kertoa heille hyvää uutista Jehova Jumalasta ja hänen Valtakunnastaan. Yksi heistä oli nimeltään Lyydia, ja hän kuunteli hyvin tarkasti. Jälkeenpäin Lyydia halusi tehdä jotain osoittaakseen, että hän oli todella pitänyt kuulemastaan hyvästä uutisesta. Niinpä hän pyysi hartaasti Paavalia ja Luukasta: ”Jos olette katsoneet minun olevan uskollinen Jehovalle, niin astukaa talooni ja jääkää.” Ja hän suorastaan pakotti heidät tulemaan kotiinsa. (Apostolien teot 16:13–15.)

Lyydia oli iloinen saadessaan nämä Jumalan palvelijat luokseen. Hän rakasti heitä, koska he kertoivat hänelle Jehovasta ja Jeesuksesta ja siitä, miten ihmiset voisivat elää ikuisesti. Hän oli onnellinen, kun sai antaa Paavalille ja Luukkaalle ruokaa ja levähdyspaikan. Lyydia tuli antamisesta onnelliseksi, koska hän todella halusi antaa. Meidän tulisi muistaa tämä. Joku voi sanoa, että meidän on annettava jollekulle lahja. Mutta jos emme oikeastaan halua tehdä niin, antaminen ei tee meitä onnelliseksi.

Mitä jos sinulla olisi esimerkiksi makeisia, jotka haluaisit syödä? Jos kehottaisin sinua antamaan niitä toiselle lapselle, antaisitko mielelläsi? – Entä jos sinulla on makeisia silloin kun tapaat oikein hyvän ystäväsi? Etkö olisikin onnellinen, jos ihan itse keksisit antaa niitä hänelle? –

 Joskus rakastamme jotakuta niin paljon, että haluamme antaa hänelle kaiken pitämättä mitään itsellämme. Näin meidän tulisi tuntea Jumalaa kohtaan, kun opimme rakastamaan Häntä yhä enemmän.

Suuri Opettaja tiesi erään köyhän naisen, joka tunsi näin. Jeesus näki hänet Jerusalemin temppelissä. Naisella oli vain kaksi pientä lanttia. Ne olivat kaikki, mitä hänellä oli. Hän pani kuitenkin ne molemmat lippaaseen lahjoituksena temppeliä varten. Kukaan ei käskenyt häntä tekemään niin. Suurin osa ihmisistä ei edes huomannut, mitä hän teki. Hän teki niin, koska hän halusi ja koska hän todella rakasti Jehovaa. Hän oli onnellinen, kun sai antaa. (Luukas 21:1–4.)

Voimme antaa monella eri tavalla. Tuleeko mieleesi joitakin tapoja? – Jos annamme siksi, että todella haluamme antaa, tulemme onnelliseksi. Sen vuoksi Suuri Opettaja kehottaa: ’Olkoon teillä tapana antaa.’ (Luukas 6:38.) Näin voimme tehdä toiset onnelliseksi. Ja me olemme kaikista onnellisimpia!