Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

LUKU 15

Opetus huomaavaisuudesta

Opetus huomaavaisuudesta

TIEDÄTKÖ, mitä on ennakkoluuloisuus? – Se on sitä, ettei pidä jostakusta siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ehkä näyttää erilaiselta tai puhuu eri kieltä. Ennakkoluuloinen ihminen ajattelee tai uskoo pahaa toisesta ennen kuin edes tuntee häntä.

Onko sinun mielestäsi oikein olla pitämättä jostakusta ennen kuin tietää, millainen hän on, tai vain siksi, että hän on erilainen? – Ennakkoluuloisuus ei ole oikein eikä myöskään huomaavaista. Emme saisi olla epäystävällisiä toiselle vain siksi, että hän on erilainen kuin me.

Tunnetko ketään, jonka ihonväri on erilainen kuin sinun tai joka puhuu eri kieltä kuin sinä? – Ehkä tunnet jopa sellaisia, jotka näyttävät erilaiselta, koska he ovat vammautuneet tai heillä on jokin sairaus. Oletko huomaavainen ja rakkaudellinen niitä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin sinä? –

Miten meidän tulisi kohdella niitä, jotka ovat erilaisia kuin me?

Jos kuuntelemme Suurta Opettajaa, Jeesusta Kristusta, olemme huomaavaisia kaikkia kohtaan. Ihmisten synnyinmaan tai ihonvärin ei pitäisi vaikuttaa siihen, miten kohtelemme heitä. Meidän tulisi olla huomaavaisia heitä kohtaan. Kaikki eivät ole tätä mieltä, mutta näin Jeesus opetti. Mietitäänpä tätä tarkemmin.

Eräs juutalainen, joka oli ennakkoluuloinen muita kohtaan, tuli kysymään Jeesukselta, mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen elää ikuisesti. Jeesus näki, että mies yritti luultavasti saada hänet sanomaan, että tulisi olla huomaavainen vain omaan rotuun tai kansaan kuuluvia ihmisiä kohtaan. Sen vuoksi Jeesus ei vastannutkaan kysymykseen itse, vaan kysyi häneltä: ’Mitä meidän on tehtävä Jumalan lain mukaan?’

Mies vastasi: ’Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Jeesus sanoi: ’Oikein vastasit. Tee näin jatkuvasti, niin saat ikuisen elämän.’

Mies ei kuitenkaan halunnut olla huomaavainen eikä rakkaudellinen niitä kohtaan, jotka olivat erilaisia kuin hän. Siksi hän yritti kierrellä. Hän kysyi Jeesukselta: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Hän ehkä halusi Jeesuksen sanovan, että hänen lähimmäisiään olivat hänen ystävänsä tai ne, jotka näyttävät samanlaisilta kuin hän. Jeesus vastasi kertomalla juutalaisesta ja samarialaisesta miehestä. Kertomus oli tällainen.

Eräs mies oli menossa Jerusalemin kaupungista alas Jerikoon. Hän oli juutalainen. Matkalla hänen kimppuunsa hyökkäsi ryöstäjiä. He löivät hänet maahan ja ottivat hänen rahansa ja vaatteensa. He hakkasivat häntä ja jättivät hänet sitten puolikuolleena tien laitaan.

Vähän ajan kuluttua tietä pitkin tuli pappi. Hän näki pahoin loukkaantuneen miehen. Mitä sinä olisit tehnyt? – Pappi vain meni ohi tien vastakkaista reunaa. Hän ei edes pysähtynyt. Hän ei tehnyt mitään auttaakseen miestä.

Sitten tietä kulki toinen hyvin uskonnollinen mies. Hän oli leeviläinen, joka palveli Jerusalemin temppelissä. Pysähtyisikö hän auttamaan? – Ei. Hän toimi aivan samalla tavalla kuin pappi.

Viimein paikkaa lähestyi samarialainen. Näetkö, kun hän tulee tuolla mutkassa? – Hän näki tuon juutalaisen maassa pahoin loukkaantuneena. Useimmat samarialaiset ja juutalaiset eivät pitäneet toisistaan (Johannes 4:9). Jättäisikö tämä samarialainen miehen siihen auttamatta häntä? Ajattelisiko hän mielessään: ”Miksi minä auttaisin tätä juutalaista, kun ei hänkään auttaisi minua, jos olisin loukkaantunut”?

Miksi samarialainen oli hyvä lähimmäinen?

Samarialainen katsoi tien sivussa makaavaa miestä ja tunsi sääliä häntä kohtaan. Hän ei voinut jättää miestä siihen kuolemaan. Niinpä hän laskeutui juhtansa selästä, meni miehen luo ja alkoi hoitaa hänen haavojaan vuodattaen niihin öljyä ja viiniä. Tämä auttaisi niitä paranemaan. Sitten hän sitoi haavat kankaanpalalla.

Samarialainen nosti loukkaantuneen varovasti juhtansa selkään. Sitten he lähtivät kulkemaan hitaasti tietä pitkin, kunnes he saapuivat majataloon. Samarialainen järjesti sieltä miehelle paikan ja piti hänestä hyvää huolta.

Jeesus kysyi mieheltä, jolle hän oli puhumassa: ’Kuka näistä kolmesta miehestä oli sinun mielestäsi hyvä lähimmäinen?’ Mitä sinä sanoisit? Pappi, leeviläinen vai samarialainen? –

Mies vastasi: ’Hyvä lähimmäinen oli se, joka pysähtyi huolehtimaan loukkaantuneesta miehestä.’ Jeesus sanoi: ’Oikein. Mene ja tee itse samoin.’ (Luukas 10:25–37.)

Eikö ollutkin hieno kertomus? Se osoittaa selvästi, ketkä ovat lähimmäisiämme. Heitä eivät ole ainoastaan läheiset ystävämme tai ne, joilla on sama ihonväri kuin meillä tai jotka puhuvat samaa kieltä kuin me. Jeesus opetti olemaan huomaavainen ihmisiä kohtaan siitä riippumatta, mistä he ovat kotoisin, miltä he näyttävät tai mitä kieltä he puhuvat.

Tällainen on Jehova Jumala. Hän ei ole ennakkoluuloinen. ’Taivaassa oleva Isänne antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ihmisille’, Jeesus sanoi. ’Ja hän antaa sataa hyville ja niille, jotka eivät ole hyviä.’ Meidän tulisi siis olla huomaavaisia kaikkia kohtaan samalla tavalla kuin Jumala. (Matteus 5:44–48.)

Miten sinä voit olla hyvä lähimmäinen?

Mitä siis teet, jos näet jonkun loukkaantuneena? – Entä jos hän on kotoisin toisesta maasta tai on ihonväriltään erilainen kuin sinä? Hän on silti lähimmäisesi, ja sinun tulisi auttaa häntä. Jos sinusta tuntuu, että olet liian pieni auttamaan, voit pyytää jotakuta vanhempaa apuun. Tai voit kutsua paikalle poliisin tai opettajan. Tällä tavalla voit olla huomaavainen, niin kuin samarialainen oli.

Suuri Opettaja haluaa, että olemme huomaavaisia. Hän haluaa, että autamme toisia, ovatpa he keitä tahansa. Sen vuoksi hän kertoi huomaavaisesta samarialaisesta.

Lukekaa seuraavat raamatunkohdat, jotka liittyvät tämän luvun opetukseen – siihen että tulee olla huomaavainen ihmisiä kohtaan riippumatta heidän rodustaan tai kansallisuudestaan: Sananlaskujen 19:22; Apostolien tekojen 10:34, 35 ja 17:26.