Oli kulunut noin 70 vuotta siitä kun juutalaiset olivat palanneet Babylonista Jerusalemiin. Osa juutalaisista asui kuitenkin edelleen eri puolilla Persian valtakuntaa. Yksi heistä oli Esra. Hän oli pappi ja Jehovan lain opettaja. Esra kuuli, että Jerusalemissa asuvat juutalaiset eivät noudattaneet Jehovan lakia, ja hän halusi mennä auttamaan heitä. Persian kuningas Artakserkses sanoi hänelle: ”Jumala on antanut sinulle viisautta. Mene siis Jerusalemiin opettamaan hänen lakiaan. Voit ottaa mukaasi myös muita, jotka haluavat lähteä sinne.” Kaikki ne, jotka halusivat muuttaa Jerusalemiin, kokoontuivat yhteen ennen lähtöä. He rukoilivat, että Jehova suojelisi heitä heidän pitkällä matkallaan, ja sen jälkeen oli aika lähteä.

Neljä kuukautta myöhemmin Esra ja muut saapuivat Jerusalemiin. Siellä Esralle kerrottiin: ”Kansa ei ole totellut Jehovaa. Monet ovat menneet naimisiin sellaisten naisten kanssa, jotka palvovat vääriä jumalia.” Kun Esra kuuli sen, hän polvistui kansan edessä ja rukoili: ”Jehova, me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, vaikka sinä olet ollut meille niin hyvä.” Kansa katui tekojaan, ja Esra valitsi vanhimpia ja tuomareita tutkimaan, miten tilanne voitaisiin korjata. Seuraavien kolmen kuukauden aikana ne, jotka eivät palvoneet Jehovaa, lähetettiin pois kansan parista.

Kului 12 vuotta. Sillä välin Jerusalemin muurit rakennettiin uudelleen. Sen jälkeen Esra kokosi kansan torille kuuntelemaan, mitä Jehovan laissa sanottiin. Kun hän avasi lain kirjan, koko kansa nousi seisomaan. Esra alkoi ylistää Jehovaa, ja kaikki nostivat kätensä, koska hekin halusivat ylistää Jehovaa. Sitten Esra luki ja selitti lakia, ja kansa kuunteli hievahtamatta. He itkivät ja myönsivät, että olivat toimineet väärin Jehovaa kohtaan. Esra luki heille lakia seuraavanakin päivänä. Silloin huomattiin, että pian olisi aika viettää lehtimajanjuhlaa. Kansa alkoi heti tehdä valmisteluja juhlaa varten.

 Juhlaa vietettiin seitsemän päivää. Kansa iloitsi ja kiitti Jehovaa siitä, että he olivat saaneet hyvän sadon. Sellaista lehtimajanjuhlaa ei ollut vietetty Joosuan päivien jälkeen. Myöhemmin kansa kokoontui ja rukoili: ”Jehova, sinä vapautit meidät orjuudesta, sinä pidit meistä huolta erämaassa, ja sinä annoit meille tämän kauniin maan. Mutta yhä uudestaan me olemme olleet tottelemattomia sinulle. Emmekä me ole kuunnelleet, vaikka olet lähettänyt profeettoja varoittamaan meitä. Silti sinä olet ollut kärsivällinen meitä kohtaan ja pitänyt lupauksesi, jonka annoit esi-isällemme Abrahamille. Nyt me lupaamme totella sinua.” He tekivät kirjallisen lupauksen, jonka ruhtinaat, papit ja leeviläiset vielä vahvistivat sinetillään.