Eräänä päivänä, kun Eeva oli yksikseen, hänelle puhui käärme. Se kysyi: ”Onko totta, että Jumala ei anna teidän syödä kaikista puista?” Eeva vastasi: ”Kyllä me saamme syödä puiden hedelmiä. On vain yksi puu, jonka hedelmää emme saa syödä. Jos syömme siitä, niin kuolemme.” Käärme sanoi: ”Ette te kuole. Jos syötte, teistä tulee sellaisia kuin Jumala.” Puhuiko käärme totta? Ei, se valehteli. Mutta Eeva uskoi sitä. Mitä enemmän Eeva katsoi hedelmää, sitä enemmän hänen teki mieli sitä. Hän söi hedelmää ja antoi siitä myös Aadamille. Aadam tiesi, että hän ja Eeva kuolisivat, jos he olisivat tottelemattomia Jumalalle. Silti hän söi hedelmää.

Myöhemmin samana päivänä Jehova puhui Aadamille ja Eevalle ja kysyi heiltä, miksi he eivät olleet totelleet häntä. Eeva syytti käärmettä, ja Aadam syytti Eevaa. Koska Aadam ja Eeva eivät totelleet Jehovaa, hän ajoi heidät pois puutarhasta. Hän asetti enkeleitä ja tulisen miekan vartioimaan puutarhan sisäänkäyntiä, jotta Aadam ja Eeva eivät voisi koskaan palata sinne.

Jehova sanoi, että myös sen, joka valehteli Eevalle, pitäisi saada rangaistus. Oikeasti Eevalle ei puhunut käärme – eihän Jehova ollut tehnyt puhuvia käärmeitä. Käärmeen sai puhumaan eräs paha enkeli, joka halusi huijata Eevaa. Tuon enkelin nimi on Saatana, ja häntä sanotaan myös Paholaiseksi. Tulevaisuudessa Jehova tuhoaa Saatanan, niin ettei hän voi enää huijata ihmisiä tekemään pahaa.