Kun Isebel sai kuulla, että Elia oli tappanut Baalin profeetat, hän raivostui. Hän lähetti Elialle viestin: ”Sinä olet huomenna kuollut mies. Teen sinulle samoin kuin sinä teit Baalin profeetoille.” Elia pelästyi valtavasti ja pakeni erämaahan. Hän rukoili Jehovaa: ”Minä en kestä enää enempää. Haluan kuolla.” Uupuneena hän nukahti puun alle.

Yhtäkkiä Elian luo tuli enkeli. Enkeli herätti hänet ja sanoi lempeästi: ”Nousehan ylös ja syö.” Elia näki, että hänen vieressään oli kannullinen vettä ja pyöreä leipä kuumennettujen kivien päällä. Hän söi ja joi ja nukahti uudelleen. Sitten enkeli herätti hänet taas ja sanoi: ”Syö. Sinä tarvitset voimia matkaa varten.” Niinpä Elia söi vielä lisää. Sen jälkeen hän kulki 40 päivää ja 40 yötä, kunnes saapui Horebinvuorelle. Perille päästyään hän meni yöksi luolaan. Siellä Jehova puhui hänelle ja kysyi: ”Mitä sinä täällä teet, Elia?” Elia vastasi: ”Israelilaiset ovat rikkoneet lupauksen, jonka he antoivat sinulle. He ovat tuhonneet alttarisi ja tappaneet kaikki sinun profeettasi. Nyt he yrittävät tappaa minutkin.”

Jehova sanoi Elialle: ”Mene vuorelle seisomaan.” Silloin luolan ohi pyyhkäisi voimakas tuuli. Sen jälkeen tuli maanjäristys, ja sitä seurasi tuli. Viimein Elia kuuli rauhallisen, matalan äänen. Hän peitti kasvonsa vaatteellaan ja meni seisomaan ulos luolan suulle. Jehova kysyi häneltä, miksi hän oli paennut erämaahan. Elia vastasi: ”Minä olen jäänyt aivan yksin.” Mutta Jehova sanoi hänelle: ”Et sinä ole yksin. Israelissa on vielä 7 000 ihmistä, jotka palvovat minua. Mene Elisa-nimisen miehen luo ja nimitä hänet profeetaksi sinun tilallesi.” Elia lähti heti matkaan. Aivan niin kuin Jehova auttoi Eliaa, hän auttaa sinuakin, kun teet, mitä hän sinulta pyytää. Seuraavassa luvussa kerrotaan, mitä Elia teki aikaisemmin, silloin kun Israelissa kärsittiin vielä kuivuudesta.