1–3. a) Mitä kysymyksiä pohdimme? b) Mitä puhtaan palvonnan neljää perusedellytystä tässä luvussa käsitellään? (Ks. kuva luvun alussa.)

 ABEL tarkastaa huolellisesti lammaslaumansa. Hän on pitänyt hyvää huolta näistä eläimistä niiden syntymästä asti. Nyt hän valitsee niistä joitain, teurastaa ne ja tuo ne uhrilahjaksi Jumalalle. Miellyttääkö tämä epätäydellisen ihmisen palvontateko Jehovaa?

² Apostoli Paavali kirjoitti pyhän hengen ohjauksessa Abelista: ”Jumala hyväksyi hänen lahjansa.” Jehova kuitenkin hylkäsi Kainin uhrin. (Lue Heprealaiskirjeen 11:4.) Tämä herättää tärkeitä kysymyksiä: Miksi Jumala hyväksyi Abelin palvontateon mutta ei Kainin? Mitä me voimme oppia Kainista ja Abelista samoin kuin muista Heprealaiskirjeen 11. luvussa mainituista esimerkeistä? Vastaukset näihin kysymyksiin auttavat meitä ymmärtämään paremmin, mitä puhtaaseen palvontaan sisältyy.

³ Kun nyt luomme lyhyen katsauksen Abelin ajasta Hesekielin päiviin, kiinnitä huomiota neljään perusedellytykseen, joiden on täytyttävä, jotta palvonta miellyttäisi Jumalaa:  palvonnan kohteena tulee olla Jehova, sen laadun tulee olla parasta mahdollista, Jehovaa tulee palvoa hänen hyväksymällään tavalla ja palvojan vaikuttimien tulee olla puhtaat.

4, 5. Mikä sai Kainin päättelemään, että hänen piti uhrata uhrilahjansa Jehovalle?

⁴ Lue 1. Mooseksen kirjan 4:2–5. Kain tiesi, että hänen palvontatekonsa kohde olisi Jehova. Hänellä oli ollut runsaasti aikaa ja mahdollisuuksia oppia Jehovasta. Hän ja hänen veljensä Abel saattoivat olla lähes satavuotiaita antaessaan uhrilahjansa. a Molemmat pojat olivat varttuessaan kuulleet kauniista Eedenin puutarhasta ja kenties jopa nähneet sen matkan päästä. He olivat varmasti nähneet kerubit, jotka estivät pääsyn puutarhaan (1. Moos. 3:24). Poikien vanhemmat olivat epäilemättä kertoneet heille, että Jehova oli luonut kaiken elämän ja että hänen alkuperäiseen tarkoitukseensa ihmiskunnan suhteen ei kuulunut se, että he nyt luisuivat hitaasti kohti kuolemaa (1. Moos. 1:24–28). Näiden asioiden ymmärtäminen on voinut saada Kainin päättelemään, että hänen piti uhrata uhrilahjansa Jumalalle.

⁵ Mitkä muut syyt ehkä saivat Kainin uhraamaan Jumalalle? ”Käärme” oli vietellyt Eevan tekemään valinnan, josta oli todella huonot seuraukset, ja Jehova oli ennustanut, että tulisi ”jälkeläinen”, joka murskaisi tuon ”käärmeen” pään (1. Moos. 3:4–6, 14, 15). Koska Kain oli esikoinen, hän saattoi ajatella olevansa tuo luvattu ”jälkeläinen” (1. Moos. 4:1). Jehova ei myöskään ollut lakannut kommunikoimasta syntisten ihmisten kanssa. Jopa sen jälkeen kun Aadam oli tehnyt syntiä, Jumala puhui hänelle, ilmeisesti enkelin välityksellä (1. Moos. 3:8–10). Jehova puhui myös Kainille sen jälkeen kun tämä oli uhrannut uhrinsa (1. Moos. 4:6). Kain epäilemättä tiesi, että Jehova ansaitsee palvonnan.

6, 7. Oliko Kainin uhrin laadussa tai uhraamistavassa jotain vikaa? Selitä.

⁶ Miksi sitten Jehova ei hyväksynyt Kainin uhrilahjaa? Oliko lahjan laadussa jotain vikaa? Raamattu ei kerro sitä. Siinä sanotaan vain, että Kain toi uhrilahjaksi ”maan satoa”. Myöhemmin Jehova osoitti Moosekselle antamassaan laissa, että tällaiset uhrit olivat hyväksyttäviä (4. Moos. 15:8, 9). On myös otettava huomioon senaikaiset olosuhteet. Tuolloin syötiin vain kasvisravintoa (1. Moos. 1:29). Lisäksi koska Jumala oli kironnut Eedenin ulkopuolella olevan maan, Kain oli uurastanut kovasti uhrinsa hyväksi (1. Moos. 3:17–19). Hän uhrasi vaivalla tuotettua, elintärkeää ruokaa! Siitäkään huolimatta Jehova ei hyväksynyt Kainin uhria.

⁷ Entä oliko tavassa, jolla lahja uhrattiin, jotain vikaa tai jotain sopimatonta? Todennäköisesti ei. Hylätessään Kainin  uhrilahjan Jehova ei tuominnut uhraamistapaa. Raamatussa ei edes kerrota, miten Kain tai Abel uhrasivat lahjansa. Mikä sitten oli vialla?

8, 9. a) Miksi Jehova ”ei katsonut lainkaan hyväksyvästi Kainia ja hänen uhrilahjaansa”? b) Mitä huomionarvoista on siinä, mitä Raamattu kertoo Kainista ja Abelista?

⁸ Kirjeessään heprealaisille Paavali osoitti, että Kainin vaikutin ei ollut puhdas. Häneltä puuttui uskoa. (Hepr. 11:4; 1. Joh. 3:11, 12.) Siksi Jehova ”ei katsonut lainkaan hyväksyvästi Kainia”. Hän ei siis ollut tyytymätön vain Kainin uhrilahjaan vaan myös itse Kainiin. (1. Moos. 4:5–8.) Jehova on rakastava Isä, joten hän yritti oikaista poikaansa. Kain kuitenkin torjui Jehovan huomaavaisen avun. Hän antoi huonojen taipumusten pesiytyä kuvaannolliseen sydämeensä, ja epätäydellisen ihmisluonnon teot – ”vihamielisyys, riitely, mustasukkaisuus” – saivat hänestä vallan (Gal. 5:19, 20). Mitä tahansa hyvää Kainin palvonnassa olikin, se oli arvotonta hänen pahan sydämensä vuoksi. Hänen esimerkkinsä opettaa, että Jehovan puhdas palvonta edellyttää muutakin kuin vain muodollisia palvontatekoja.

⁹ Kainista kerrotaan Raamatussa melko paljon. Voimme lukea, mitä Jehova sanoi hänelle ja miten hän vastasi, ja tiedämme jopa, keitä hänen jälkeläisensä olivat ja mitä jotkut heistä tekivät (1. Moos. 4:17–24). Abelista taas emme tiedä kovinkaan paljon. Emme tiedä, oliko hänellä lapsia, eikä hänen sanojaan ole kirjoitettu muistiin Raamattuun. Silti Abelin teot puhuvat vielä nykyäänkin. Miten?

10. Millaisen mallin Abel antoi puhtaasta palvonnasta?

¹⁰ Abel toi uhrinsa Jehovalle, koska hän tiesi, että Jehova on ainoa oikea palvonnan kohde. Lahja oli laadultaan paras mahdollinen, sillä Abel valitsi ”katraansa esikoisia”. Vaikka kertomuksessa ei sanotakaan, uhrasiko hän ne alttarilla vai ei, tapa, jolla hän uhrasi lahjansa, oli selvästi hyväksyttävä. Merkille pantavaa Abelin lahjassa on kuitenkin antamisen vaikutin. Juuri se on esimerkkinä meille vielä kuusituhatta vuotta myöhemminkin. Abelia motivoi usko Jumalaan ja rakkaus hänen oikeaa ja väärää koskevia normejaan kohtaan. Mistä tiedämme sen?

11. Miksi Jeesus kuvaili Abelia oikeamieliseksi?

¹¹ Mieti ensiksi, mitä Jeesus sanoi Abelista. Hän tunsi Abelin hyvin, koska hän oli ollut taivaassa Abelin eläessä maan päällä, ja hän oli hyvin kiinnostunut tästä Aadamin pojasta (Sananl. 8:22, 30, 31; Joh. 8:58; Kol. 1:15, 16). Kun Jeesus kuvaili Abelia oikeamieliseksi mieheksi, hän siis puhui silminnäkijänä (Matt. 23:35). Oikeamielinen eli vanhurskas ihminen tunnustaa, että Jehovalla on oikeus asettaa oikeaa ja väärää koskevat normit. Mutta sen lisäksi hän todistaa puheellaan ja  käytöksellään hyväksyvänsä nuo normit (vrt. Luuk. 1:5, 6). Oikeamielisen ihmisen maineen saaminen vie aikaa. Jo ennen uhrilahjansa uhraamista Abelin on siis täytynyt osoittaa, että hän eli Jehovan normien mukaisesti. Se ei varmastikaan ollut helppoa. Hän tuskin sai tukea vanhemmalta veljeltään Kainilta, jonka sydämestä oli tullut paha (1. Joh. 3:12). Abelin äiti oli rikkonut Jehovan suoraa käskyä, ja hänen isänsä oli kapinoinut Jehovaa vastaan halutessaan itse päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa (1. Moos. 2:16, 17; 3:6). Abel oli todella rohkea päättäessään toimia toisin kuin perheensä!

12. Mikä oli huomattavin ero Kainin ja Abelin välillä?

¹² Huomaa seuraavaksi, miten apostoli Paavali yhdisti uskon ja sen tekemisen, mikä on oikein Jumalan silmissä. Hän kirjoitti: ”Uskon vaikutuksesta Abel uhrasi Jumalalle arvokkaamman uhrin kuin Kain, ja tuon uskon välityksellä hän sai todistuksen siitä, että hän toimi oikein.” (Hepr. 11:4.) Paavalin sanat osoittavat, että Abelin, toisin kuin Kainin, vaikuttimena oli elinikäinen, sydämestä lähtevä usko Jehovaan ja siihen, että hänen toimintatapansa on aina oikea.

13. Mitä Abelin esimerkki opettaa?

¹³ Abelin esimerkki opettaa, että ihminen voi palvoa Jehovaa puhtaalla tavalla vain, jos hänen vaikuttimensa ovat puhtaat eli hän uskoo Jehovaan koko sydämestään ja hyväksyy täysin hänen oikeaa ja väärää koskevat norminsa. Opimme myös, että puhdas palvonta edellyttää muutakin kuin sitä, että tekee jonkin yksittäisen palvontateon. Se käsittää koko elämämme, kaiken mitä teemme.

14. Miksi Jehova hyväksyi Nooan, Abrahamin ja Jaakobin uhraamat lahjat?

¹⁴ Abel oli ensimmäinen epätäydellinen ihminen, joka palvoi Jehovaa puhtaalla tavalla, mutta ei suinkaan viimeinen. Apostoli Paavali mainitsee myös muita, joiden palvonnan Jehova hyväksyi, esimerkiksi Nooan, Abrahamin ja Jaakobin. (Lue Heprealaiskirjeen 11:7, 8, 17–21.) Jokainen näistä patriarkoista uhrasi jossain elämänsä vaiheessa Jehovalle uhrin, ja hän hyväksyi heidän uhrilahjansa. Miksi? Nämä miehet eivät vain tehneet muodollisia palvontatekoja, vaan jokainen heistä myös täytti kaikki puhtaan palvonnan päävaatimukset. Mitä opimme heistä?

15, 16. Miten Nooa täytti puhtaan palvonnan neljä päävaatimusta?

¹⁵ Nooa syntyi vain 126 vuotta Aadamin kuoleman jälkeen, mutta jo tuohon aikaan maailma oli väärän palvonnan kyllästämä (1. Moos. 6:11). b Juuri ennen vedenpaisumusta eläneistä ihmisistä vain Nooa ja hänen perheensä palvelivat Jehovaa hänen hyväksymällään tavalla (2. Piet. 2:5). Säilyttyään elossa vedenpaisumuksesta Nooa halusi uhrata Jehovalle uhrin alttarilla, jonka hän oli rakentanut ja joka on ensimmäinen  Raamatussa mainittu alttari. Tämä Nooan vilpitön teko oli selvä viesti hänen perheelleen ja hänestä polveutuvalle ihmissuvulle: Jehova on ainoa oikea palvonnan kohde. Kaikista käytettävissään olleista eläimistä Nooa valitsi uhriksi ”puhtaita maaeläimiä ja kaikkia puhtaita lentäviä luomuksia” (1. Moos. 8:20). Laadultaan ne olivat parhaita mahdollisia, koska Jehova itse oli julistanut ne puhtaiksi (1. Moos. 7:2).

¹⁶ Nooa uhrasi nämä polttouhrit rakentamallaan alttarilla. Hyväksyikö Jumala tämän tavan palvoa häntä? Hyväksyi, sillä kertomuksessa sanotaan, että uhrista noussut tuoksu miellytti Jehovaa ja hän siunasi Nooan ja hänen poikansa (1. Moos. 8:21; 9:1). Pääsyynä Jehovan hyväksyntään oli kuitenkin Nooan vaikutin. Nooan antamat uhrit osoittivat osaltaan, että hän uskoi lujasti Jehovaan ja siihen, että Jehovan toimintatapa on aina oikea. Koska Nooa totteli Jehovaa ja piti kiinni hänen normeistaan tinkimättömästi, Raamatussa sanotaan, että hän ”vaelsi tosi Jumalan kanssa”. Siksi Nooa tunnettiin oikeamielisenä, Jumalan hyväksymänä miehenä. (1. Moos. 6:9; Hes. 14:14; Hepr. 11:7.)

17, 18. Miten Abraham täytti puhtaan palvonnan neljä päävaatimusta?

¹⁷ Abraham eli ympäristössä, jossa väärä palvonta rehotti. Hänen kotikaupunkinsa Urin huomattavimpia rakennuksia oli kuunjumala Nannalle omistettu temppeli. c Yhteen aikaan Abrahamin oma isäkin palvoi vääriä jumalia (Joos. 24:2). Abraham kuitenkin päätti palvoa Jehovaa. Hän oli todennäköisesti saanut tietoa tosi Jumalasta esi-isältään Seemiltä, yhdeltä Nooan pojalta. He elivät samanaikaisesti 150 vuotta.

¹⁸ Pitkän elämänsä aikana Abraham uhrasi useita kertoja. Näiden palvontatekojen kohteena oli aina Jehova. (1. Moos. 12:8; 13:18; 15:8–10.) Oliko Abraham valmis antamaan Jehovalle parhaimman laatuisia uhreja? Siihen kysymykseen saatiin kiistaton vastaus, kun Abraham osoitti olevansa halukas uhraamaan rakkaan poikansa Iisakin. Sillä kerralla Jehova selitti yksityiskohtaisesti, millä tavalla uhri piti uhrata (1. Moos. 22:1, 2). Abraham halusi noudattaa noita ohjeita viimeistä piirtoa myöten. Hän oli jo surmaamaisillaan poikansa, kun Jehova itse pysäytti hänet. (1. Moos. 22:9–12.) Jehova hyväksyi Abrahamin palvontateot, koska ne tehtiin puhtaista vaikuttimista. Paavali kirjoitti: ”Abraham uskoi Jehovaan, ja siksi häntä pidettiin vanhurskaana.” (Room. 4:3.)

19, 20. Miten Jaakob täytti puhtaan palvonnan neljä päävaatimusta?

¹⁹ Jaakob eli suuren osan elämästään Kanaanin maassa, jonka Jehova oli luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen (1. Moos. 17:1, 8). Siellä asuvat ihmiset harjoittivat niin turmeltunutta palvontaa, että Jehova sanoi maan ”oksentavan asukkaansa ulos” (3. Moos. 18:24, 25). Jaakob lähti Kanaanista  77-vuotiaana, meni naimisiin ja palasi myöhemmin suuren perheen ja palvelijajoukon kanssa (1. Moos. 28:1, 2; 33:18). Väärä palvonta oli kuitenkin vaikuttanut joihinkin hänen perheensä jäseniin. Silti hän toimi päättäväisesti, kun Jehova kehotti häntä menemään Beteliin ja rakentamaan sinne alttarin. Ensin hän käski perheeseensä kuuluvia: ”Hankkiutukaa eroon vieraiden kansojen jumalista, joita teillä on, ja puhdistautukaa.” Sitten hän toimi uskollisesti saamiensa ohjeiden mukaan. (1. Moos. 35:1–7.)

²⁰ Jaakob rakensi Luvattuun maahan lukuisia alttareita, mutta hänen palvontansa kohteena oli aina Jehova (1. Moos. 35:14; 46:1). Hänen uhriensa laatu samoin kuin tapa, jolla hän palvoi Jumalaa, sekä hänen vaikuttimensa olivat Jumalan vaatimusten mukaisia. Sen vuoksi Jaakobia sanotaan Raamatussa ”moitteettomaksi” eli sellaiseksi, jonka Jumala hyväksyy (1. Moos. 25:27). Koko Jaakobin elämänvaellus oli hieno esimerkki hänestä myöhemmin polveutuneelle Israelin kansalle (1. Moos. 35:9–12).

21. Mitä patriarkkojen esimerkit opettavat meille puhtaasta palvonnasta?

²¹ Mitä patriarkkojen esimerkit opettavat meille puhtaasta palvonnasta? Meidänkin ympärillämme elää ihmisiä, jotka voisivat saada huomiomme kääntymään pois Jehovan palvonnasta. Jopa perheenjäsenemme voisivat vaikuttaa meihin tällä tavalla. Voidaksemme vastustaa tällaista painetta meidän täytyy vahvistaa uskoamme Jehovaan ja olla vakuuttuneita siitä, että hänen oikeaa ja väärää koskevat norminsa ovat parhaat. Uskomme näkyy siinä, että tottelemme Jehovaa ja käytämme aikaamme, energiaamme ja muita resurssejamme täysin määrin hänen palveluksessaan. (Matt. 22:37–40; 1. Kor. 10:31.) On rohkaisevaa tietää, että kun palvomme Jehovaa parhaan kykymme mukaan, hänen haluamallaan tavalla ja puhtaista vaikuttimista, hän hyväksyy meidät. (Lue Jaakobin kirjeen 2:18–24.)

22–24. Mitä Mooseksen laissa sanottiin israelilaisten palvonnan kohteesta, uhrien laadusta ja uhraamistavasta?

²² Jehova antoi Jaakobin jälkeläisille lakikokoelman, joten he olivat täysin selvillä siitä, mitä hän odotti heiltä. Jos he tottelisivat Jehovaa, heistä tulisi hänen ”erikoisomaisuuttaan” ja ”pyhä kansakunta” (2. Moos. 19:5, 6). Miten Mooseksen laissa korostettiin puhtaan palvonnan neljää perusedellytystä?

²³ Jehova osoitti selvästi, kenen tulisi olla israelilaisten palvonnan kohde. Hän sanoi: ”Sinulla ei saa olla minun lisäkseni muita jumalia.” (2. Moos. 20:3–5.) Hänelle uhrattavien uhrien tuli olla laadultaan ensiluokkaisia. Esimerkiksi eläinuhrien piti olla virheettömiä; niissä ei saanut olla mitään vikaa.  (3. Moos. 1:3; 5. Moos. 15:21; vrt. Mal. 1:6–8.) Leeviläiset saivat osuuden Jehovalle tuoduista uhrilahjoista, mutta hekin antoivat omat uhrinsa, joiden piti olla heille annettujen uhrilahjojen ”kaikkein parhaasta osasta” (4. Moos. 18:29). Jotta israelilaiset olisivat voineet palvoa Jehovaa oikealla tavalla, he saivat erityisohjeita siitä, mitä, missä ja miten uhrata Jehovalle. Heidän elämäänsä ohjaavia lakeja oli kaikkiaan yli 600, ja heitä käskettiin: ”Teidän on nyt toimittava tarkasti sen mukaan kuin Jumalanne Jehova on teitä käskenyt. Ette saa kääntyä oikealle ettekä vasemmalle.” (5. Moos. 5:32.)

²⁴ Oliko sillä väliä, missä israelilaiset uhrasivat uhrinsa? Kyllä oli. Jehova käski kansaansa rakentamaan pyhäkköteltan, ja siitä tuli puhtaan palvonnan keskuspaikka (2. Moos. 40:1–3, 29, 34). Siihen aikaan israelilaisten täytyi tuoda uhrinsa pyhäkköteltalle, jos he halusivat Jehovan hyväksyvän ne (5. Moos. 12:17, 18). d

25. Mikä uhrien uhraamisessa oli tärkeintä? Selitä.

²⁵ Tärkeintä oli kuitenkin se, mistä vaikuttimista israelilainen uhrasi uhrinsa. Hänen vaikuttimenaan täytyi olla sydämestä lähtevä rakkaus Jehovaan ja hänen normeihinsa.  (Lue 5. Mooseksen kirjan 6:4–6.) Jehova ei hyväksynyt israelilaisten uhreja, kun he palvoivat häntä pelkästä velvollisuudentunnosta (Jes. 1:10–13). Profeetta Jesajan välityksellä Jehova teki täysin selväksi, että häntä ei petetä hurskastelulla: ”Tämä kansa – – kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on hyvin kaukana minusta.” (Jes. 29:13.)

26. Millainen osa Salomon rakentamalla temppelillä oli puhtaassa palvonnassa aluksi?

²⁶ Satoja vuosia sen jälkeen kun Israel oli asettunut Luvattuun maahan, kuningas Salomo rakensi puhdasta palvontaa varten temppelin, joka oli paljon loistokkaampi kuin pyhäkköteltta (1. Kun. 7:51; 2. Aik. 3:1, 6, 7). Aluksi temppelissä uhrattiin uhreja vain Jehovalle, eli hän oli ainoa palvonnan kohde. Salomo ja hänen alamaisensa uhrasivat valtavat määrät laadukkaita uhreja Jumalan laissa määrätyllä tavalla (1. Kun. 8:63). Jehova ei kuitenkaan hyväksynyt temppelissä harjoitettua palvontaa rakennuksen arvon ja uhrien määrän vuoksi, vaan tärkeää oli uhraajien vaikutin. Salomo korosti tätä temppelin vihkiäisissä sanoessaan: ”Omistautukaa Jumalallemme Jehovalle koko sydämestänne, niin että elätte hänen säännöstensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjään niin kuin teette tänään.” (1. Kun. 8:57–61.)

27. Miten Israelin kuninkaat ja heidän alamaisensa toimivat, ja mitä Jehova siksi teki?

²⁷ Valitettavasti israelilaiset lakkasivat noudattamasta kuningas Salomon viisasta neuvoa, eivätkä he enää täyttäneet kaikkia puhtaan palvonnan perusvaatimuksia. Israelin kuninkaat ja heidän alamaisensa antoivat sydämensä turmeltua, ja he menettivät uskonsa Jehovaan ja hylkäsivät hänen oikeaa ja väärää koskevat norminsa. Jehova lähetti toistuvasti profeettoja oikaisemaan heitä ja varoittamaan heitä heidän tekojensa seurauksista (Jer. 7:13–15, 23–26). Yksi tällainen profeetta oli uskollinen Hesekiel. Hän eli kriittisenä aikana puhtaan palvonnan historiassa.

28, 29. Mitä tiedämme Hesekielistä? (Ks. tekstiruutu ”Hesekielin elämä ja aikalaiset”.)

²⁸ Salomon rakentamassa temppelissä harjoitettu palvonta oli Hesekielille hyvin tuttua. Hänen isänsä oli pappi, joka palveli omalla vuorollaan temppelissä (Hes. 1:3). Hesekielin varhaisvuodet olivat todennäköisesti onnellisia. Hänen isänsä epäilemättä antoi hänelle opetusta Jehovasta ja Mooseksen laista. Itse asiassa Hesekielin syntymän aikoihin temppelistä löydettiin ”lain kirja”. e Sen sisältö vaikutti silloiseen hallitsijaan, hyvään kuninkaaseen Josiaan, niin syvästi, että hän alkoi edistää puhdasta palvontaa entistä innokkaammin. (2. Kun. 22:8–13.)

 ²⁹ Hesekiel täytti puhtaan palvonnan neljä vaatimusta häntä edeltäneiden uskollisten miesten tavoin. Hesekielin kirjasta selviää, että hän palveli yksinomaan Jehovaa, teki jatkuvasti parhaansa Jehovan palveluksessa ja noudatti Jehovan ohjeita hänen haluamallaan tavalla. Kaikessa tässä Hesekieliä motivoi sydämestä lähtevä usko. Hänen asenteensa oli siis aivan erilainen kuin suurimmalla osalla hänen aikalaisistaan. Hesekiel oli jo lapsesta saakka kuullut Jeremian profetioita. Jeremia oli aloittanut työnsä vuonna 647 eaa., ja hän varoitti ahkerasti Jehovan tulevasta tuomiosta.

30. a) Mitä Hesekielin muistiinmerkitsemät profetiat paljastavat? b) Mikä on profetia, ja miten Hesekielin välittämät profetiat tulee ymmärtää? (Ks. tekstiruutu ”Hesekielin profetiat”.)

³⁰ Hesekielin kirja paljastaa, miten kauas Jumalan kansa oli ajautunut hänen palvelemisestaan. (Lue Hesekielin 8:6.) Kun Jehova alkoi kurittaa Juudaa, Hesekiel oli niiden joukossa, jotka vietiin vangiksi Babyloniin (2. Kun. 24:11–17). Hesekiel ei joutunut vangiksi siksi, että häntä olisi pitänyt rangaista. Jehovalla oli hänelle tehtävä pakkosiirtolaisten keskuudessa. Hesekielin muistiinmerkitsemät vaikuttavat näyt ja profetiat kertovat, miten puhdas palvonta ennallistettaisiin Jerusalemiin. Sen lisäksi ne auttavat ymmärtämään, miten puhdas palvonta palautetaan ennalleen tulevaisuudessa. Lopulta kaikki, jotka rakastavat Jehovaa, saavat elää maailmassa, jossa häntä palvotaan puhtaalla tavalla.

31. Mitä tämä julkaisu sisältää?

³¹ Mitä tämän julkaisun jaksot sisältävät? Ensin luodaan silmäys taivaaseen, Jehovan asuinpaikkaan. Sitten saadaan tietää, miten läpeensä saastunutta puhdas palvonta oli. Sen jälkeen kerrotaan, miten Jehova on palauttanut puhtaan palvonnan ennalleen ja puolustanut kansaansa. Lopuksi katse käännetään tulevaisuuteen, jolloin jokainen ihminen palvoo Jehovaa. Nyt alamme tutkia ensimmäistä Hesekielin saamaa näkyä. Siinä eteemme maalataan kuva Jehovasta ja hänen järjestönsä taivaallisesta osasta ja korostetaan sitä, miksi vain hän ansaitsee jakamattoman, puhtaan palvonnan.