SIMSONIN päivien jälkeen Israelissa palveli profeettana ja tuomarina Samuel. Israelilaiset halusivat olla samanlaisia kuin muut kansat ja pyysivät siksi jatkuvasti hallitsijakseen ihmiskuningasta. Pyyntö loukkasi Jehovaa, mutta hän kehotti Samuelia toimimaan kansan toiveen mukaisesti. Jumala valitsi kuninkaaksi nöyrän Saulin. Hänestä tuli kuitenkin ajan mittaan pöyhkeä ja tottelematon, joten Jehova otti häneltä kuninkuuden pois ja käski Samuelin nimittää kuninkaaksi nuoren Daavidin. Kuluisi kuitenkin vuosia ennen kuin Daavid alkaisi hallita.

Ollessaan todennäköisesti vasta teini-ikäinen Daavid kävi tapaamassa veljiään, jotka palvelivat Saulin armeijassa. Vihollisarmeijaan kuuluva jättimäinen Goljat piti sotilaita pelon vallassa ja pilkkasi heitä ja heidän Jumalaansa. Närkästynyt Daavid otti vastaan Goljatin taisteluhaasteen. Vain linko ja muutama kivi aseenaan tuo nuorukainen lähti liki kolmimetristä vihollistaan vastaan. Kun tämä pilkkasi häntä, hän sanoi olevansa paremmin aseistautunut, sillä hän taistelisi Jehova Jumalan nimessä. Daavid kaatoi jättiläisen yhdellä ainoalla kivellä ja katkaisi sitten hänen kaulansa hänen omalla miekallaan. Filistealaisarmeija pakeni kauhun vallassa.

Alkuun Daavidin rohkeus teki Sauliin vaikutuksen, ja hän asetti hänet armeijansa johtoon. Aikanaan Daavidin menestys kuitenkin herätti hänessä katkeraa mustasukkaisuutta, minkä vuoksi Daavid joutui pakenemaan henkensä edestä ja elämään vuosikausia pakolaisena. Hän oli kaikesta huolimatta uskollinen henkeään tavoittelevalle Saulille, sillä hän tiesi tämän kuninkuuden olevan lähtöisin Jehova Jumalalta. Lopulta Saul kaatui taistelussa, ja ennen pitkää Daavidista tuli kuningas, kuten Jehova oli luvannut.

Daavid olisi kuninkaana ollessaan halunnut hartaasti rakentaa Jehovalle temppelin, mutta Jehova sanoi, että sen tekisi hänen jälkeläisensä. Tuo jälkeläinen oli hänen poikansa Salomo. Jumala kuitenkin palkitsi Daavidin tekemällä hänen kanssaan suurenmoisen liiton: hänen sukuhaarastaan tulisi ainutlaatuinen kuninkaallinen hallitsijasuku, joka tuottaisi lopulta Eedenissä luvatun Vapauttajan eli Siemenen. Jehova lupasi, että tämä hänen nimittämänsä Messias (merkitsee ’voideltua’) olisi ikuisen Valtakunnan eli hallituksen johdossa.

Syvästi kiitollisena Daavid kokosi suuret määrät rakennustarvikkeita ja kallisarvoisia metalleja temppelin rakentamiseen. Lisäksi hän sepitti Jumalan henkeyttämänä monia psalmeja. Elämänsä loppupuolella hän sanoi: ”Jehovan henki – se puhui minun kauttani, ja hänen sanansa oli kielelläni.” (2. Samuelin kirja 23:2.)

1. Samuelin kirja; 2. Samuelin kirja; 1. Aikakirja; Jesaja 9:7; Matteus 21:9; Luukas 1:32; Johannes 7:42.