ISRAELIN pojat menestyivät ja lisääntyivät Egyptissä vuosien saatossa, kunnes valtaan nousi uusi farao, joka ei tuntenut Joosefia. Tämä farao oli pahansuopa tyranni, joka pelkäsi kasvavaa israelilaisten joukkoa. Hän teki heistä orjia ja käski, että jokainen vastasyntynyt israelilaispoika piti hukuttaa Niiliin. Muuan rohkea äiti kuitenkin suojeli pienokaistaan ja pani hänet koriin, jonka hän piilotti kaislikkoon. Faraon tytär löysi lapsen, antoi hänelle nimen Mooses ja kasvatti hänet Egyptin kuningasperheessä.

Kun Mooses oli 40-vuotias, hän joutui vaikeuksiin puolustaessaan erästä israelilaisorjaa egyptiläistä työnjohtajaa vastaan, joten hän pakeni kaukaiseen maahan ja eli siellä pakolaisena. 80-vuotiaana hän sai Jumalalta tehtävän palata Egyptiin vaatimaan faraolta, että tämä päästäisi Jumalan kansan vapaaksi.

Farao kieltäytyi jyrkästi. Niinpä Jumala löi Egyptiä kymmenellä vitsauksella. Joka kerta kun Mooses ilmaantui faraon eteen tarjoamaan mahdollisuutta välttää seuraava vitsaus, farao ilmaisi uhmakasta halveksuntaa Moosesta ja hänen Jumalaansa Jehovaa kohtaan. Lopulta kymmenes vitsaus koitui kaikkien egyptiläisten esikoisten kuolemaksi. Vain niiden perheiden esikoiset, jotka tottelivat Jehovaa sivelemällä ovenpieliinsä uhrikaritsan verta, varjeltuivat joutumasta Jumalan enkelin surmaamiksi. Sen jälkeen israelilaiset muistelivat tätä suurenmoista pelastusta viettämällä vuosittain pesah-juhlaa.

Menetettyään oman esikoispoikansa farao käski Moosesta ja kaikkia muita israelilaisia lähtemään Egyptistä. Viipymättä tuo kansa poistui maasta. Farao muutti kuitenkin mielensä ja lähti sotureineen ja vaunuineen israelilaisten perään. Kansa näytti olevan nyt ansassa Punaisenmeren rannalla, mutta Jehova jakoi vedet, niin että israelilaiset pääsivät kuivaa merenpohjaa pitkin toiselle rannalle vesimuurien keskitse. Kun egyptiläiset ryntäsivät heidän peräänsä, Jumala päästi vedet valloilleen hukuttaen faraon armeijoineen.

Myöhemmin israelilaiset leiriytyivät Siinainvuoren luo ja Jehova teki heidän kanssaan liiton. Käyttäen Moosesta välittäjänä hän antoi kansalle lakeja, jotka opastaisivat ja suojelisivat sitä käytännöllisesti katsoen kaikilla elämänalueilla. Niin kauan kuin israelilaiset kannattaisivat uskollisesti Jumalan hallitusvaltaa, hän olisi heidän kanssaan ja soisi kansoille siunauksen heidän välityksellään.

Useimmat kansaan kuuluvat tuottivat kuitenkin pettymyksen ilmaisemalla uskon puutetta Jumalaa kohtaan. Sen vuoksi hän pani tuon sukupolven vaeltamaan erämaassa 40 vuotta. Mooses nimitti seuraajakseen oikeamielisen Joosuan, ja Israelin kansa oli viimein valmis astumaan maahan, jonka Jumala oli luvannut Abrahamille.

2., 3., 4. ja 5. Mooseksen kirja; Psalmit 136:10–15; Apostolien teot 7:17–36.