ARKIN ulkopuolella ihmisten elämä jatkui niin kuin ennenkin. He eivät vieläkään uskoneet vedenpaisumuksen tulevan. Heidän on täytynyt nauraa entistä enemmän. Mutta pian he lakkasivat nauramasta.

Äkkiä alkoi sataa vettä. Sitä tuli taivaasta kuin saavista kaataen. Nooa oli ollut oikeassa! Mutta nyt oli liian myöhäistä kenenkään muun päästä arkkiin. Jehova oli sulkenut oven tiiviisti.

Pian vesi peitti kaikki alavat maat. Vedestä tuli kuin suuria jokia. Se kaatoi puita ja vyöryi suurten kivien yli kovalla jylinällä. Ihmiset pelkäsivät. He kiipesivät korkeammille paikoille. Nyt he toivoivat, että he olisivat kuunnelleet Nooaa ja menneet arkkiin, kun ovi oli heille vielä avoinna. Mutta nyt se oli liian myöhäistä.

Vesi nousi yhä ylemmäksi. Vettä satoi kohisten taivaalta 40 päivää ja 40 yötä. Se kohosi vuorten rinteille ja peitti pian alleen korkeimmatkin huiput. Kaikki ihmiset ja eläimet arkin ulkopuolella kuolivat aivan niin kuin Jumala oli sanonut. Mutta sisäpuolella kaikki olivat turvassa.

Nooa ja hänen poikansa olivat tehneet hyvää työtä rakentaessaan arkin. Vesi nosti sitä, ja se kellui pian veden pinnalla. Sitten eräänä päivänä, sen jälkeen kun oli lakannut satamasta, aurinko alkoi paistaa. Mikä näky se olikaan! Kaikki oli yhtä suurta valtamerta. Eikä sen pinnalla näkynyt muuta kuin ajelehtiva arkki.

Jättiläisiä ei enää ollut. He eivät voineet enää vahingoittaa ihmisiä. He olivat kaikki kuolleet äitiensä ja muiden pahojen ihmisten kanssa. Mutta mitä tapahtui heidän isilleen?

Jättiläisten isät eivät olleet oikeita ihmisiä niin kuin me. He olivat enkeleitä, jotka olivat tulleet maan päälle elääkseen ihmisinä. Kun siis vedenpaisumus tuli, niin he eivät kuolleet ihmisten tavoin. He luopuivat ihmisruumiista, jotka he olivat tehneet itselleen, ja palasivat takaisin taivaaseen enkeleinä. Mutta he eivät saaneet enää kuulua Jumalan enkelien perheeseen. Niinpä heistä tuli Saatanan enkeleitä. Raamatussa heitä sanotaan demoneiksi.

Nyt Jumala pani tuulen puhaltamaan, ja tulvavedet alkoivat laskea. Viisi kuukautta myöhemmin arkki pysähtyi erään vuoren huipulle. Kului vielä monta päivää, ja arkissa olevat saattoivat katsoa ulos ja nähdä vuorten huiput. Vedet laskivat yhä alemmaksi.

Sitten Nooa päästi mustan linnun, korpin, ulos arkista. Se lenteli ympäriinsä jonkin aikaa ja palasi sitten takaisin, koska se ei löytänyt hyvää laskeutumispaikkaa. Se teki näin monta kertaa ja palasi aina arkkiin lepäämään.

Nooa halusi nähdä, olivatko vedet kuivuneet maan päältä, ja siksi hän lähetti vielä kyyhkysen ulos arkista. Mutta kyyhkynenkin palasi takaisin, koska se ei löytänyt itselleen sopivaa paikkaa. Nooa lähetti sen ulos toisen kerran, ja palatessaan se toi nokassaan oliivipuun lehden. Siitä Nooa tiesi, että vedet olivat laskeneet. Nooa lähetti kyyhkysen matkaan kolmannen kerran, ja se löysi viimein kuivan elinpaikan itselleen.

Jumala puhui nyt Nooalle. Hän sanoi: ’Lähde arkista. Ota koko perheesi ja eläimet mukaasi.’ He olivat olleet arkissa yli vuoden. Siksi voimme kuvitella, miten onnellisia he kaikki olivat, kun he olivat jälleen arkin ulkopuolella ja elossa!