300-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus, joka sisälsi alun perin koko Raamatun tekstin kreikaksi. Se on kirjoitettu hienolaatuiselle pergamentille (veliinille) unsiaalikirjaimin. (Ks. KÄSIKIRJOITUS; UNSIAALI.) Runokirjojen teksti on kahdella palstalla, mutta muiden raamatunkirjojen teksti kolmella.

Koodeksi ei ole säilynyt kokonaan: noin 820 lehdestä on jäljellä 759. Teksti alkaa 1. Mooseksen kirjan 46:28:sta, ja siitä puuttuvat jotkin Psalmien kirjan osat, Heprealaiskirjeen 9:14–13:25 sekä 1. ja 2. Timoteuksen kirje, Tituksen kirje, Filemonin kirje ja Ilmestyskirja. Codex Vaticanus valmistettiin mahdollisesti Egyptissä, mutta tarkkaa tietoa sen alkuperästä ei ole. Sitä on tiettävästi säilytetty Vatikaanin kirjastossa jo 1400-luvulta asti. Tutkijoiden käytössä se on ollut vasta 1800-luvulta lähtien.

Ikänsä ja laatunsa puolesta tätä koodeksia pidetään yhtenä arvokkaimmista käsikirjoituksista, joka sisältää sekä kreikankielisen Septuagintan että Kreikkalaisten kirjoitusten tekstin. Codex Vaticanus onkin nykyisten raamatunkäännösten tärkeimpiä lähdetekstejä. Tämän arvovaltaisen käsikirjoituksen samoin kuin Codex Sinaiticuksen ja Codex Alexandrinuksen avulla tutkijat ovat huomanneet ja korjanneet lisäyksiä ja jäljentäjien virheitä, joita on myöhemmissä Raamatun käsikirjoituksissa. (Ks. mediagalleria, ”Codex Vaticanus ja Markuksen evankeliumin loppu”, ja Joh 7:53, tutkimisviite.)