Galatia tarkoitti alun perin aluetta ja sittemmin Rooman provinssia, joka käsitti Anatolian (eli Vähän-Aasian) keskiosan nykyisen Turkin alueella.

Alue sai nimensä Galliasta lähtöisin olevista kelteistä, joista kreikkalaiset käyttivät nimitystä Galátai. Nämä gallit eli gallialaiset olivat lähteneet suurin joukoin kotiseudultaan Länsi-Euroopasta ja kulkeneet aina Bosporinsalmelle asti. Noin vuosina 278–277 eaa. he ylittivät Bosporinsalmen, kun Bithynian kuningas värväsi heitä armeijaansa. Palkkioksi he saivat Keski-Anatoliasta suuren alueen, josta tuli Galatian kuningaskunta. Nämä palkkasoturit toivat mukanaan vaimonsa ja lapsensa. Aluksi he eivät ilmeisesti solmineet avioliittoja sikäläisten asukkaiden kanssa. He pystyivät jonkin aikaa säilyttämään kelttiläisen kielensä, kulttuurinsa ja uskontonsa, mutta ajan mittaan he alkoivat palvoa paikallisia jumalia ja jumalattaria. Heidän viimeinen kuninkaansa Amyntas hallitsi Rooman suojeluksessa, ja hänen aikanaan kuningaskunta laajeni alkuperäisen Galatian alueen ulkopuolelle. Amyntas sai surmansa taistelussa vuonna 25 eaa., minkä jälkeen koko hänen hallitsemastaan alueesta tehtiin Rooman Galatian-provinssi.

Galatian provinssin rajat muuttuivat useita kertoja vuosisatojen kuluessa. Apostoli Paavalin aikana Galatia oli Rooman imperiumin suurimpia provinsseja. Alkuperäisen Galatian alueen lisäksi siihen kuuluivat Frygian itäosa, Lykaonia ja Isauria sekä osia Pisidiasta, Pamfyliasta ja Paflagoniasta ja lisäksi Pontoksen alueita koillisessa. (Ks. liite B13.)