Tacitus (n. 56 – n. 120) oli roomalainen puhuja ja virkamies. Häntä pidetään usein muinaisen Rooman merkittävimpänä historioitsijana.

Tacituksen tunnetuimmat teokset ovat Taistelu keisarivallasta (lat. Historiae, n. 104–109) ja Keisarillisen Rooman historia (lat. Annales, n. 115–117), jotka yhdessä kuvaavat Rooman valtakunnan vaiheita vuodesta 14 vuoteen 96. Tiukan moraalin puolestapuhujana Tacitus arvosteli jyrkästi Rooman itsevaltiaiden turmeltuneisuutta ja vallan väärinkäyttöä. Vaikka hän ei arvostanut kristittyjä, hän kirjoitti esimerkiksi siitä, miten julmasti keisari Nero kohteli heitä muun muassa syyttäessään heitä Rooman palosta, joka raivosi kaupungissa vuonna 64.

Tacituksen kirjoituksissa viitataan usein Raamatussa mainittuihin henkilöihin. Heihin kuuluvat Syyrian käskynhaltija Quirinius, Juudean prokuraattori Felix sekä Pontius Pilatus, joka teloitutti Kristuksen keisari Tiberiuksen hallituskaudella. Kaikki nämä viittaukset tukevat Raamatun kertomusta. (Mt 27:2; Lu 2:1, 2; 3:1; Ap 23:24, 26.)