Juutalaisten perinteisen suullisen lain kokoelma, joka sisältää yhteiskunnallisia ja uskonnollisia säädöksiä. Sen kaksi pääosaa ovat lakikokoelma Mišna ja sitä selittävä Gemara.

Talmudeja on kaksi: Palestiinan Talmud (n. 400 jaa.) ja Babylonian Talmud (n. 600 jaa.). Jälkimmäinen on laajempi, ja sitä pidetään rabbien lain tukipylväänä. Juutalaiset katsovat Talmudin täydentävän Raamatun heprealaisia kirjoituksia, sillä siinä esitetään kattava säännöstö, joka ohjaa käytöstä kaikilla elämänalueilla. Keskiajalle tultaessa monet juutalaiset kunnioittivat Talmudia enemmän kuin Raamattua.

Talmud tarjoaa kiinnostavaa lisätietoa juutalaisten perinteistä ja raamatuntulkinnasta, mutta se opettaa ihmisiä ajattelemaan lainopilliselta kannalta eikä Jumalan oikeudenmukaisuuden ja rakkauden näkökulmasta (Mt 23:23, 24; Lu 11:42). Lisäksi siitä heijastuu taikauskoisuus ja kreikkalaisen filosofian vaikutus juutalaiseen ajatteluun, kuten käsitys sielun kuolemattomuudesta. (Ks. Mt 15:2, tutkimisviite.)