Käsin kirjoitettujen tekstien kirjainlaji, jolle ovat ominaisia suuret, pyöreät, erilliset suuraakkoset. Tavallisesti näissä teksteissä ei ole sanavälejä eikä kovin paljon aksentti- tai välimerkkejä. Tällaisilla kirjaimilla kirjoitettuja käsikirjoituksia sanotaan unsiaalikäsikirjoituksiksi. Unsiaalia käytettiin yleisesti jäljennettäessä kreikankielisiä Raamatun käsikirjoituksia 300–800-luvulla.

Merkittävimmät unsiaalikäsikirjoitukset on kirjoitettu pergamentille, ja niihin kuuluvat Codex Sinaiticus, Codex Alexandrinus, Codex Vaticanus, Codex Ephraemi Syri rescriptus ja Codex Bezae Cantabrigiensis. Koska kreikkalaiset unsiaalikäsikirjoitukset ovat vanhoja ja laadukkaita, niitä pidetään varhaisista käsikirjoituksista kaikkein arvokkaimpina Septuagintan ja Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkutekstin määrittämisessä.