1, 2. a) Mitä vakavia kysymyksiä ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan hallintoelin joutuu pohtimaan? b) Mikä auttaa näitä veljiä pääsemään oikeaan lopputulokseen?

 JÄNNITYS väreilee ilmassa. Apostolit ja vanhimmat ovat koolla Jerusalemissa. He katsovat toisiinsa ja tuntevat, että ratkaisun hetki on käsillä. Ympärileikkauskiista on herättänyt vakavia kysymyksiä. Ovatko kristityt Mooseksen lain alaisuudessa? Pitäisikö juutalaisten ja ei-juutalaisten kristittyjen välillä tehdä ero?

² Nämä johdon ottavat veljet ovat harkinneet monia todisteita. Heillä on mielessään Jumalan profeetallinen sana ja vakuuttavat silminnäkijätodistukset, joista käy ilmi Jehovan siunaus. Veljet ovat sanoneet sanottavansa. Todistusaineistoa on kertynyt runsaasti. Jehovan henki selvästikin näyttää tietä. Seuraavatko nämä miehet sen ohjausta?

3. Miten Apostolien tekojen 15. luvun tarkasteleminen voi hyödyttää meitä?

³ Hengen ohjaukseen mukautuminen vaatii heiltä todellista uskoa ja rohkeutta. On olemassa vaara, että juutalaiset uskonnolliset johtajat alkavat vihata heitä entistä enemmän. Lisäksi heidän vastassaan ovat ne seurakuntaan kuuluvat miehet, jotka ovat päättäneet saattaa Jumalan kansan jälleen Mooseksen lain alaisuuteen. Mitä hallintoelin tekee? Tulemme huomaamaan, että nuo miehet antoivat mallin, jota Jehovan todistajien nykyinen hallintoelin seuraa. Meidänkin on noudatettava tätä mallia, kun teemme ratkaisuja ja kohtaamme haasteita elämässämme.

4, 5. Miten Jaakob valotti käsiteltävää asiaa Jumalan profeetallisen sanan avulla?

⁴ Nyt puhui opetuslapsi Jaakob, Jeesuksen velipuoli. a Näyttää siltä, että tällä kertaa hän toimi kokouksen puheenjohtajana. Hallintoelimen jäsenet olivat ilmeisesti päässeet yksimielisyyteen, ja puheenvuorossaan Jaakob kiteytti heidän ajatuksensa. Hän sanoi koolla oleville  miehille: ”Symeon on selostanut perusteellisesti, miten Jumala ensi kerran käänsi huomionsa kansakuntiin ottaakseen heistä kansan, joka tunnetaan hänen nimellään. Profeettojen sanat pitävät yhtä tämän kanssa.” (Apt. 15:14, 15.)

⁵ Symeonin eli Simon Pietarin pitämä puhe sekä Barnabaan ja Paavalin esittämät todisteet luultavasti toivat Jaakobin mieleen raamatunkohtia, jotka valaisivat käsiteltävää asiaa (Joh. 14:26). Todettuaan, että ”Profeettojen sanat pitävät yhtä”, Jaakob lainasi Aamoksen 9:11, 12:ta. Aamoksen kirja kuului siihen Raamatun heprealaisten kirjoitusten osaan, jota kutsuttiin yleisesti ”Profeetoiksi”. (Matt. 22:40; Apt. 15:16–18.) Jaakobin lainaamat sanat poikkeavat hieman niistä sanoista, jotka nykyään ovat Aamoksen kirjassa. Jaakob lainasi todennäköisesti Septuagintaa eli Heprealaisten kirjoitusten kreikankielistä käännöstä.

6. Miten Raamattu valaisi käsiteltävää asiaa?

⁶ Jehova ennusti profeetta Aamoksen kautta, että tulisi aika, jolloin hän pystyttäisi ”Daavidin – – majan”, joka liittyisi messiaanisen valtakunnan perustamiseen. Olisiko Jehova jälleen tekemisissä ainoastaan lihallisista juutalaisista koostuvan kansan kanssa? Ei, vaan profetia jatkaa, että ”kaikkien kansojen ihmisiä” koottaisiin yhteen kansaksi, jota ”kutsutaan – – [Jumalan] nimellä”. Pietari oli juuri vakuuttanut: ”Hän [Jumala] ei tehnyt mitään eroa välillämme, meidän [juutalaiskristittyjen] ja heidän [ei-juutalaisten kristittyjen], vaan puhdisti heidän sydämensä uskon avulla.” (Apt. 15:9.) On siis Jumalan tahto, että niin juutalaisista kuin ei-juutalaisistakin tulisi valtakunnan perillisiä (Room. 8:17; Ef. 2:17–19). Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitetuissa profetioissa ei missään sanottu, että muihin kansoihin kuuluvia uskovia vaadittaisiin ensin tulemaan käännynnäisiksi tai kirjaimellisesti ympärileikatuiksi.

7, 8. a) Mitä Jaakob ehdotti? b) Miten meidän pitäisi ymmärtää Jaakobin sanat?

⁷ Nämä raamatulliset todisteet ja vakuuttavat silminnäkijätodistukset saivat Jaakobin ehdottamaan seuraavaa: ”Siksi olen tullut siihen lopputulokseen, ettei tule rasittaa niitä muista kansoista olevia, jotka kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille tulee kirjoittaa, että he pysyvät erossa epäjumalien saastuttamasta, seksuaalisesta moraalittomuudesta, lihasta, joka on peräisin kuristetusta eläimestä, ja verestä. Mooseksen sanojahan on saarnattu muinaisista ajoista asti kaupungissa toisensa jälkeen, koska niitä luetaan ääneen synagogissa joka sapatti.” (Apt. 15:19–21.)

⁸ Kun Jaakob sanoi, että hän ”oli tullut siihen lopputulokseen”, halusiko hän – ehkä sen vuoksi, että oli kokouksen puheenjohtaja – korottaa itsensä muiden veljien yläpuolelle ja ratkaista asian omin päin? Ei missään tapauksessa! Kreikkalainen ilmaus, joka on käännetty  vastineella ”olen tullut siihen lopputulokseen”, voi tarkoittaa myös ”arvioni on” tai ”mielipiteeni on”. Jaakob ei suinkaan tehnyt päätöstä koko ryhmän puolesta vaan esitti muiden harkittavaksi ehdotuksen, joka perustui kuultuihin todisteisiin ja siihen, mitä Raamattu sanoi asiasta.

9. Mitä hyötyä Jaakobin ehdottamasta menettelytavasta olisi?

⁹ Oliko Jaakobin ehdotus hyvä? Ilmeisesti oli, koska myöhemmin apostolit ja vanhimmat hyväksyivät sen. Mitä hyötyä ehdotetusta menettelytavasta olisi? Ensinnäkään ei-juutalaisia kristittyjä ei ”rasitettaisi” eli heidän elämäänsä ei ”hankaloitettaisi” sälyttämällä heidän niskoilleen Mooseksen lain vaatimuksia (Apt. 15:19, Kirkkoraamattu 1992). Toiseksi tämä päätös osoittaisi kunnioitusta niiden juutalaiskristittyjen omaatuntoa kohtaan, jotka olivat vuosien mittaan kuulleet, kun ”Mooseksen sanoja – – luettiin ääneen synagogissa joka sapatti” (Apt. 15:21). b Jaakobin ehdottama menettelytapa varmasti vahvistaisi juutalaiskristittyjen ja ei-juutalaisten kristittyjen välistä sidettä. Ennen kaikkea se miellyttäisi Jehova Jumalaa ja olisi sopusoinnussa hänen edistyvän tarkoituksensa kanssa. Tämä oli oivallinen tapa ratkaista ongelma, joka uhkasi koko Jumalan kansan yksimielisyyttä ja hyvinvointia. Miten erinomainen esimerkki nykyiselle kristilliselle seurakunnalle!

10. Miten nykyinen hallintoelin seuraa ensimmäisen vuosisadan vastineensa antamaa mallia?

¹⁰ Kuten edellisessä luvussa mainittiin, ensimmäisen vuosisadan vastineensa tavoin Jehovan todistajien nykyinen hallintoelin etsii kaikissa asioissa ohjausta Jehovalta, kaikkeuden suvereenilta hallitsijalta, ja Jeesukselta Kristukselta, seurakunnan päältä (1. Kor. 11:3). c Miten se tapahtuu? Albert D. Schroeder, joka palveli hallintoelimessä vuodesta 1974 maallisen vaelluksensa loppuun vuoden 2006 maaliskuuhun,  sanoi: ”Hallintoelin kokoontuu keskiviikkoisin, ja kokous aloitetaan rukouksella, jossa pyydetään Jehovan hengen ohjausta. Siitä, että jokainen käsiteltävä asia ja jokainen päätös, joka tehdään, on sopusoinnussa Jumalan sanan Raamatun kanssa, yritetään todella huolehtia.” Samoin hallintoelimen pitkäaikainen jäsen Milton G. Henschel, joka päätti maallisen vaelluksensa maaliskuussa 2003, esitti Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 101. kurssilta valmistuville oppilaille tärkeän kysymyksen: ”Onko maan päällä toista järjestöä, jonka hallintoelin etsii opastusta Jumalan sanasta Raamatusta ennen kuin tekee tärkeitä päätöksiä?” Vastaus on päivänselvä.

11. Miten hallintoelimen päätöksestä ilmoitettiin seurakunnille?

¹¹ Jerusalemissa koolla oleva hallintoelin oli päässyt yksimieliseen ratkaisuun ympärileikkauskysymyksessä. Jotta seurakuntien veljet voisivat toimia yksimielisesti, päätöksestä oli ilmoitettava heille selkeällä, rakentavalla ja rohkaisevalla tavalla. Miten se voitaisiin parhaiten tehdä? Kertomus jatkuu: ”Apostolit ja vanhimmat sekä koko seurakunta päättivät lähettää keskuudestaan valitut miehet Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan kanssa, nimittäin Barsabbaaksi kutsutun Juudaksen ja Silaksen, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa.” Lisäksi heidän mukaansa annettiin kirje, joka luettaisiin kaikissa seurakunnissa Antiokiassa, Syyriassa ja Kilikiassa. (Apt. 15:22–26.)

12, 13. Mitä hyötyä oli siitä, että lähetettiin a) Juudas ja Silas? b) hallintoelimen kirje?

¹² Juudas ja Silas olivat ”johtavia miehiä veljien joukossa” ja siksi täysin päteviä edustamaan hallintoelintä. Tämä neljän miehen lähetystö tekisi selväksi, että heidän tuomansa viesti ei ollut vain vastaus herätettyyn kysymykseen vaan hallintoelimen nimenomainen ohje. ”Valittujen miesten”, Juudaksen ja Silaksen, läsnäolo lähentäisi Jerusalemin juutalaiskristittyjä ja seurakuntien ei-juutalaisia kristittyjä toisiinsa. Näiden miesten lähettäminen oli todella viisasta ja huomaavaista. Se epäilemättä edisti rauhaa ja sopusointua Jumalan kansan keskuudessa.

¹³ Sen lisäksi että kirjeessä annettiin ei-juutalaisille kristityille selvää ohjausta ympärileikkauskysymyksessä, siinä kerrottiin, mitä heidän pitäisi tehdä, jotta he saisivat Jehovan suosion ja siunauksen. Kirjeen ydin oli seuraava: ”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne anneta muuta taakkaa kuin nämä välttämättömät: teidän tulee pysyä erossa epäjumalille uhratusta, verestä, kuristetun eläimen lihasta ja seksuaalisesta moraalittomuudesta. Jos vältätte näitä tarkasti, niin te menestytte. Hyvää vointia teille!” (Apt. 15:28, 29.)

14. Miten Jehovan kansa pystyy säilyttämään yksimielisyyden tässä eripuraisessa maailmassa?

 ¹⁴ Nykyään Jehovan todistajia on reilusti yli 8 000 000 yli 100 000 seurakunnassa ympäri maailman, ja heidän keskuudessaan vallitsee yksimielisyys, joka näkyy heidän toiminnassaan ja uskonkäsityksissään. Miten se on mahdollista, varsinkin kun maailma on nykyään täynnä sekasortoa ja eripuraa? Todistajien yksimielisyys on ennen kaikkea sen ansiota, että seurakunnan pää Jeesus Kristus antaa selvää ja määrätietoista ohjausta ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” eli hallintoelimen kautta (Matt. 24:45–47). Yksimielisyyttä edistää myös se, että veljet ja sisaret kaikkialla maailmassa noudattavat alttiisti hallintoelimen ohjeita.

15, 16. Mitä oli lopputuloksena ympärileikkauskysymyksen ratkaisemisesta, ja mistä hyvät tulokset johtuivat?

¹⁵ Apostolien teoissa kerrotaan, että kun Jerusalemista lähtenyt veljien lähetystö saapui Antiokiaan, he ”kokosivat veljien joukon ja ojensivat heille kirjeen”. Miten paikalliset veljet suhtautuivat hallintoelimen antamaan ohjaukseen? ”Luettuaan sen nämä iloitsivat rohkaisusta.” (Apt. 15:30, 31.) Lisäksi Juudas ja Silas ”pitivät monia rohkaisevia puheita ja vahvistivat veljiä”. Tässä mielessä he olivat Barnabaan, Paavalin ja joidenkin muiden tavoin ”profeettoja”, toisin sanoen sellaisia, jotka julistivat tai tekivät tunnetuksi Jumalan tahtoa. (Apt. 13:1; 15:32; 2. Moos. 7:1, 2.)

¹⁶ Jehova selvästi siunasi kaikkea sitä, mitä oli tehty ympärileikkauskysymyksen ratkaisemiseksi. Mistä hyvä lopputulos johtui? Epäilemättä hallintoelimen selvästä ja oikeaan aikaan annetusta ohjauksesta, joka perustui Jumalan sanaan ja pyhän hengen opastukseen. Lisäksi päätöksestä ilmoitettiin kullekin seurakunnalle huomaavaisella tavalla.

17. Mihin malliin nykyisten kierrosvalvojien vierailujen jotkin piirteet perustuvat?

¹⁷ Tämän mallin mukaisesti Jehovan todistajien hallintoelin antaa nykyään ajankohtaista ohjausta maailmanlaajuiselle veljien ja sisarten joukolle. Päätöksistä tiedotetaan seurakunnille selvästi ja viivyttelemättä, esimerkiksi kierrosvalvojien välityksellä. Nuo uhrautuvat veljet kulkevat seurakunnasta toiseen ja antavat selkeää ohjausta ja lämmintä rohkaisua. He käyttävät paljon aikaa palvelukseen ja jäljittelevät siten Paavalia ja Barnabasta, jotka ”opettivat ja julistivat monien muiden kanssa Jehovan sanan hyvää uutista” (Apt. 15:35). He ottavat mallia myös Juudaksesta ja Silaksesta, jotka ”pitivät monia rohkaisevia puheita ja vahvistivat veljiä”.

18. Mikä on välttämätöntä Jehovan siunauksen saamiseksi?

¹⁸ Miten seurakunnat eri puolilla maapalloa voivat säilyttää rauhan  ja sovun tässä riitaisassa maailmassa? Palauta mieleesi, että juuri opetuslapsi Jaakob kirjoitti myöhemmin: ”Ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea puhdas, lisäksi rauhaa rakentava, järkevä, valmis tottelemaan – –. Oikein toimiminen tuottaa rauhallisissa olosuhteissa hedelmää niille, jotka edistävät rauhaa.” (Jaak. 3:17, 18.) Emme tiedä, oliko hänellä mielessään Jerusalemissa pidetty kokous. Apostolien tekojen 15. luvun tapahtumat osoittavat kuitenkin kiistatta, että yksimielisyys ja yhteistyö ovat välttämättömiä Jehovan siunauksen saamiseksi.

19, 20. a) Mistä kävi ilmi, että Antiokian seurakunnassa vallitsi rauha ja yksimielisyys? b) Mitä Paavali ja Barnabas saattoivat nyt tehdä?

¹⁹ Antiokian seurakunnassa vallitsi nyt selvästikin rauha ja yksimielisyys. Antiokian veljet eivät ryhtyneet kiistelemään Jerusalemista tulleiden veljien kanssa vaan arvostivat suuresti Juudaksen ja Silaksen vierailua. Vasta sitten kun he ”olivat viipyneet siellä jonkin aikaa, veljet lähettivät heidät rauhassa matkaan niiden luo, jotka olivat lähettäneet heidät”, eli takaisin Jerusalemiin (Apt. 15:33). d Varmasti myös Jerusalemin veljet iloitsivat kuullessaan, mitä kerrottavaa Juudaksella ja Silaksella oli matkastaan. Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden ansiosta he saattoivat tehtävänsä onnelliseen päätökseen.

²⁰ Paavali ja Barnabas, jotka jäivät Antiokiaan, saattoivat nyt keskittyä ottamaan johdon evankelioimistyössä, niin kuin kierrosvalvojat nykyään tekevät vieraillessaan huolenpitoonsa uskotuissa seurakunnissa (Apt. 13:2, 3). He ovat suuri siunaus Jehovan kansalle! Seuraavassa luvussa tarkastellaan sitä, miten Jehova edelleen käytti ja siunasi näitä kahta innokasta evankelistaa.