1, 2. Minkä ihmeen Pietari ja Johannes tekevät lähellä erästä temppelin porttia?

 ILTAPÄIVÄN aurinko luo säteensä tungeksivan väkijoukon ylle. Hartaat juutalaiset ja Kristuksen opetuslapset kulkevat kohti temppelialuetta. Pian on rukoushetken aika. (Apt. 2:46; 3:1.) a Pietari ja Johannes pujottelevat väkijoukon lomitse kohti temppelin porttia, jota kutsutaan Kauniiksiportiksi. Kovan puheensorinan ja askelten äänten ylitse kantautuu keski-ikäisen, syntymästään saakka ramman kerjäläisen ääni, kun hän pyytää almuja. (Apt. 3:2; 4:22.)

² Pietarin ja Johanneksen lähestyessä kerjäläistä tämä pyytää rahaa tuttuun tapaansa. Apostolit pysähtyvät, ja mies kiinnittää heihin huomionsa toiveikkaana. Pietari sanoo: ”Hopeaa ja kultaa en omista, mutta minä annan sinulle sitä, mitä minulla on. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: kävele!” Kuvittele, miten ällistyneitä ihmiset ovat, kun Pietari tarttuu rampaa miestä kädestä ja sitten – ensimmäistä kertaa elämässään – mies nousee seisomaan. (Apt. 3:6, 7.) Voitko nähdä mielessäsi, miten mies tuijottaa parantuneita jalkojaan ja ottaa ensimmäiset haparoivat askeleensa? Ei ihme, että hän alkaa hypellä ja ylistää suureen ääneen Jumalaa!

3. Mitä ylivertaista lahjaa entiselle rammalle ja väkijoukolle tarjotaan?

³ Haltioitunut väkijoukko rientää Pietarin ja Johanneksen luo Salomon pylväskäytävään. Täällä, samassa paikassa missä Jeesus kerran seisoi ja opetti, Pietari kertoo, mitä äskeinen tapahtuma merkitsee (Joh. 10:23). Hän tarjoaa väkijoukolle ja entiselle rammalle lahjaa, joka on hopeaa ja kultaa arvokkaampi. Tähän lahjaan sisältyy paljon enemmän kuin terveyden palauttaminen. Heille annetaan mahdollisuus katua, saada synnit pois pyyhityiksi ja tulla Jehovan nimittämän ”elämän pääedustajan”, Jeesuksen Kristuksen, seuraajiksi (Apt. 3:15).

4. a) Mihin vastakkainasetteluun ihmeparannus johti? b) Mihin kahteen kysymykseen saamme vastauksen?

⁴ Mikä suurenmoinen päivä! Yksi ihminen on parannettu fyysisesti, ja  hän pystyy nyt kävelemään. Tuhannet ovat saaneet tilaisuuden parantua hengellisesti, niin että he voisivat elää Jumalan arvon mukaisesti (Kol. 1:9, 10). Lisäksi päivän tapahtumat ovat asettaneet Kristuksen uskolliset seuraajat vastatusten vallanpitäjien kanssa, jotka myöhemmin yrittäisivät estää heitä täyttämästä Jeesuksen käskyä saarnata valtakunnan sanomaa (Apt. 1:8). Mitä voimme oppia, kun tarkastelemme sitä, millaisia menetelmiä Pietari ja Johannes, ”koulunkäymättömät ja tavalliset ihmiset”, käyttivät ja millaista asennetta he osoittivat todistaessaan väkijoukolle? (Apt. 4:13.) b Miten voimme jäljitellä heitä ja muita opetuslapsia kohdatessamme vastustusta?

5. Mitä opimme siitä, miten Pietari puhui väkijoukolle?

⁵ Kun Pietari ja Johannes seisoivat väkijoukon edessä, he tiesivät, että paikalla saattoi olla joitain, jotka olivat hiljattain vaatineet äänekkäästi Jeesuksen teloittamista (Mark. 15:8–15; Apt. 3:13–15). Ajattelehan, miten suurta rohkeutta Pietari osoitti julistaessaan, että rampa parannettiin Jeesuksen nimessä. Hän ei vesittänyt totuutta. Hän sanoi suoraan, että väkijoukko oli osallinen Kristuksen kuolemaan. Hän ei kuitenkaan hautonut vihaa näitä ihmisiä kohtaan, koska he olivat ”tehneet niin tietämättömyyttään” (Apt. 3:17). Pietari puhutteli heitä veljikseen ja kohdisti huomion valtakunnan sanoman myönteisiin puoliin. Jos he katuisivat ja uskoisivat Kristukseen, he voisivat ”saada uutta voimaa itse Jehovalta” (Apt. 3:19). Meidänkin täytyy olla rohkeita ja suoria, kun julistamme Jumalan tulevaa tuomiota. Emme silti koskaan saa olla tahdittomia, kovia tai tuomitsevia. Sen sijaan pidämme niitä, joille saarnaamme, mahdollisina veljinämme ja sisarinamme ja kohdistamme Pietarin tavoin huomion valtakunnan sanoman myönteisiin puoliin.

6. Miten Pietari ja Johannes osoittivat nöyryyttä ja vaatimattomuutta?

⁶ Apostolit olivat vaatimattomia miehiä. He eivät ottaneet tekemästään ihmeestä kunniaa itselleen. Pietari sanoi ihmisjoukolle: ”Miksi tuijotatte meitä ikään kuin olisimme saaneet hänet kävelemään omalla voimallamme tai sen ansiosta, että palvelemme Jumalaa antaumuksellisesti?” (Apt. 3:12.) Pietari ja muut apostolit tiesivät, että kaikki hyvä, mitä he palveluksessaan saivat aikaan, oli Jumalan voiman, ei heidän oman voimansa, ansiota. Näin he antoivat kaiken kunnian saavutuksistaan Jehovalle ja Jeesukselle.

7, 8. a) Mitä lahjaa voimme tarjota ihmisille? b) Miten lupaus kaiken palauttamisesta ennalleen on täyttynyt nykyään?

⁷ Meidänkin täytyy olla vaatimattomia, kun kerromme valtakunnan hyvää uutista. Nykyään Jumalan henki ei anna kristityille voimaa tehdä ihmeparannuksia. Voimme kuitenkin auttaa ihmisiä kehittämään uskoa  Jumalaan ja Kristukseen ja tarjota heille samaa lahjaa kuin Pietari: tilaisuutta saada synnit anteeksi ja saada voimaa Jehovalta. Vuosittain sadattuhannet tarttuvat tähän tilaisuuteen ja tulevat Kristuksen kastetuiksi opetuslapsiksi.

⁸ Me tosiaan elämme aikaa, johon Pietari viittasi: on tullut ”aika palauttaa ennalleen – – kaikki”. Valtakunta perustettiin taivaassa vuonna 1914 sen täyttymykseksi, ”mistä Jumala on puhunut vanhan ajan pyhien profeettojensa suulla”. (Apt. 3:21; Ps. 110:1–3; Dan. 4:16, 17.) Pian sen jälkeen Kristus alkoi valvoa maan päällä tehtävää hengellistä ennalleen palauttamista. Sen ansiosta miljoonia on tuotu hengelliseen paratiisiin ja heistä on tullut Jumalan valtakunnan alamaisia. He ovat riisuneet pois vanhan, turmeltuneen persoonallisuuden ja ”pukeneet ylleen uuden persoonallisuuden, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan” (Ef. 4:22–24). Kuten ramman kerjäläisen tapauksessa, nämä hämmästyttävät tulokset on saatu aikaan Jumalan hengen avulla, ei ihmisvoimin. Meidän täytyy Pietarin tavoin käyttää Jumalan sanaa rohkeasti ja tehokkaasti opettaessamme toisia. Hyvät tulokset, joita saavutamme auttaessamme ihmisiä tulemaan Kristuksen opetuslapsiksi, eivät ole meidän vaan Jumalan voiman ansiota.

9–11. a) Miten juutalaiset johtajat suhtautuivat Pietarin ja Johanneksen sanomaan? b) Mitä apostolit päättivät tehdä?

⁹ Pietarin puhe ja entisen ramman miehen hypähtely ja huudahdukset synnyttivät aikamoisen hälinän. Niinpä temppelialueen turvallisuudesta vastaava temppelin päällikkö ja ylipapit kiiruhtivat katsomaan, mitä oli tekeillä. He kuuluivat luultavasti saddukeusten lahkoon, jonka jäsenet olivat rikkaita ja poliittisesti vaikutusvaltaisia. Saddukeukset pyrkivät säilyttämään hyvät suhteet roomalaisiin, hylkäsivät fariseusten rakastaman suullisen lain ja pilkkasivat uskoa ylösnousemukseen. c Heitä ärsytti suunnattomasti, kun he havaitsivat Pietarin ja Johanneksen opettavan rohkeasti temppelissä, että Jeesus oli herätetty kuolleista!

¹⁰ Suutuspäissään he heittivät Pietarin ja Johanneksen vankilaan ja veivät heidät seuraavana päivänä juutalaisten ylimmän tuomioistuimen eteen. Näiden valtaeliittiin kuuluvien miesten mielestä Pietari ja Johannes olivat ”koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä”, joilla ei ollut oikeutta opettaa temppelissä. He eivät olleet opiskelleet missään tunnetussa uskonnollisessa oppilaitoksessa. Silti heidän suorapuheisuutensa ja vakaumuksellisuutensa ihmetyttivät tuomioistuimen jäseniä. Miksi Pietari ja Johannes olivat niin vakuuttavia? Yksi syy oli se, että he ”olivat olleet Jeesuksen kanssa”. (Apt. 4:13.) Heidän Herransa ei ollut opettanut niin kuin kirjanoppineet vaan kuin sellainen, jolla on todellista arvovaltaa (Matt. 7:28, 29).

 ¹¹ Tuomioistuin käski apostolien lakata saarnaamasta. Sen sana painoi paljon tuossa yhteiskunnassa. Vain muutamaa viikkoa aiemmin se oli julistanut, että Jeesus ”ansaitsi kuoleman” (Matt. 26:59–66). Pietari ja Johannes eivät kuitenkaan joutuneet pelon valtaan. Kun he seisoivat näiden rikkaiden, oppineiden ja vaikutusvaltaisten miesten edessä, he julistivat pelottomasti mutta kunnioittavasti: ”Ratkaiskaa itse, onko Jumalan näkökannalta oikein kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” (Apt. 4:19, 20.)

12. Miten voimme kehittää rohkeutta ja vakaumuksellisuutta?

¹² Pystytkö sinä olemaan yhtä rohkea? Miltä sinusta tuntuu, jos sinulle avautuu tilaisuus todistaa paikkakuntasi rikkaille, korkeasti koulutetuille tai vaikutusvaltaisille ihmisille? Entä jos sukulaisesi tai koulu- tai työkaverisi pilkkaavat uskonkäsityksiäsi? Pelottaako sinua? Jos pelottaa, voit voittaa pelkosi. Ollessaan maan päällä Jeesus opetti apostoleja puolustamaan uskonkäsityksiään vakaumuksellisesti ja kunnioittavasti (Matt. 10:11–18). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että hän olisi heidän kanssaan ”joka päivä tämän aikakauden päättymiseen asti” (Matt. 28:20). Jeesuksen ohjauksessa ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” opettaa meitä puolustamaan uskoamme (Matt. 24:45–47; 1. Piet. 3:15). Saamme opetusta Kristityn elämä ja palvelus -kokouksessa ja muissa kokouksissa sekä raamatullisten julkaisujen, kuten jw.org-sivuston ”Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin” -artikkeleiden, välityksellä. Jos käytät niitä täysin hyödyksesi, rohkeutesi ja vakaumuksellisuutesi kasvavat. Silloin voit noudattaa apostolien esimerkkiä: et anna minkään estää sinua puhumasta niistä suurenmoisista hengellisistä totuuksista, joita olet oppinut.

13, 14. Mitä meidän pitäisi tehdä, jos kohtaamme vastustusta, ja miksi?

¹³ Heti kun Pietari ja Johannes olivat vapautuneet, he tapasivat muut seurakuntaan kuuluvat. He ”rukoilivat kaikki yhdessä Jumalaa” ja pyysivät rohkeutta jatkaa saarnaamista (Apt. 4:24). Pietari tiesi liiankin hyvin,  miten typerää on luottaa omaan voimaansa, kun yrittää tehdä Jumalan tahdon. Hän oli muutama viikko sitten sanonut itsevarmasti Jeesukselle: ”Vaikka kaikki muut hylkäisivät sinut, minä en koskaan hylkää!” Silti Pietari antoi nopeasti myöten ihmispelolle ja kielsi ystävänsä ja opettajansa, kuten Jeesus oli ennustanut. Pietari otti kuitenkin virheestään opikseen. (Matt. 26:33, 34, 69–75.)

¹⁴ Pelkkä päättäväisyys ei auta sinua täyttämään tehtävääsi Kristuksen todistajana. Kun vastustajat yrittävät murtaa uskosi tai estää sinua saarnaamasta, noudata Pietarin ja Johanneksen esimerkkiä. Rukoile Jehovalta voimaa. Etsi tukea seurakunnalta. Kerro vaikeuksistasi vanhimmille ja muille kypsille seurakuntaan kuuluville. Toisten rukoukset voivat vahvistaa sinua suuresti. (Ef. 6:18; Jaak. 5:16.)

15. Miksi niillä, jotka ovat joskus lakanneet saarnaamasta, ei ole syytä lannistua?

¹⁵ Jos olet joskus antanut periksi painostukselle ja lakannut saarnaamasta joksikin aikaa, älä lannistu. Jeesuksen kuoltua kaikki apostolitkin lopettivat saarnaamisen vähäksi aikaa mutta jatkoivat sitä taas pian (Matt. 26:56; 28:10, 16–20). Sen sijaan että antaisit aiempien virheiden masentaa itseäsi, voisitko ottaa niistä oppia ja vahvistaa toisia kokemuksesi avulla?

16, 17. Mitä voimme oppia rukouksesta, jonka Jerusalemissa olevat Kristuksen seuraajat esittivät?

¹⁶ Mitä meidän pitäisi rukoilla, kun vallanpitäjät sortavat meitä? Huomaa, etteivät opetuslapset pyytäneet, että heidät säästettäisiin koetuksilta. Heillä oli tuoreessa muistissa Jeesuksen sanat: ”Jos ihmiset ovat vainonneet minua, he vainoavat teitäkin.” (Joh. 15:20.) Nämä uskolliset opetuslapset pyysivät sen sijaan Jehovaa kuulemaan vastustajien uhkaukset (Apt. 4:29). Heillä oli asiasta selvä kokonaiskuva, ja he ymmärsivät, että vaino, jota he kohtasivat, täytti ennustuksia. He tiesivät, että sanoivatpa ihmishallitsijat mitä hyvänsä, Jumalan tahto toteutuisi maan päällä, kuten Jeesus oli opettanut heitä rukoilemaan (Matt. 6:9, 10).

¹⁷ Voidakseen tehdä Jumalan tahdon opetuslapset rukoilivat: ”Anna orjiesi julistaa jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.” Mikä oli Jehovan pikainen vastaus? ”Paikka,  jossa he olivat koolla, järähteli, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja julistivat Jumalan sanaa rohkeasti.” (Apt. 4:29–31.) Mikään ei voi estää Jumalan tahtoa toteutumasta (Jes. 55:11). Näyttääpä tilanne kuinka toivottomalta tahansa ja onpa vastustaja kuinka voimakas hyvänsä, Jumala varmasti antaa meille voimaa jatkaa rohkeasti hänen Sanastaan puhumista, jos pyydämme sitä häneltä rukouksessa.

18. Mitä Jerusalemin seurakuntaan kuuluvat tekivät toistensa hyväksi?

¹⁸ Pian vastaperustettuun Jerusalemin seurakuntaan kuului yli 5 000 henkeä. d Vaikka heidän taustansa olivat erilaiset, heillä oli ”yksi sydän ja sielu”. He olivat ”täysin yksimielisiä ajatuksiltaan ja ajattelutavaltaan”. (Apt. 4:32; 1. Kor. 1:10.) Opetuslapset eivät pelkästään rukoilleet Jehovan siunausta työlleen, vaan he tukivat toisiaan hengellisesti ja tarvittaessa aineellisesti (1. Joh. 3:16–18). Esimerkiksi opetuslapsi Joosef, jolle apostolit antoivat lisänimen Barnabas, myi omistamansa maapalan ja lahjoitti epäitsekkäästi koko rahasumman niiden hyväksi, jotka olivat tulleet kaukaisista maista ja jotka jäivät Jerusalemiin pidemmäksi aikaa oppiakseen lisää uudesta uskostaan.

19. Miksi Jehova surmasi Ananiaan ja Safiran?

¹⁹ Myös Ananias ja Safira myivät omaisuuttaan ja tekivät lahjoituksen. Pariskunta teeskenteli antavansa koko summan, mutta ”piti salaa itsellään osan hinnasta” (Apt. 5:2). Jehova löi heidät kuoliaaksi, ei siksi että lahjoitus olisi ollut liian pieni, vaan siksi että he antoivat rahaa vääristä vaikuttimista ja toimivat petollisesti. Tuo aviopari ei ”valehdellut ihmisille vaan Jumalalle” (Apt. 5:4). Ananias ja Safira olivat samanlaisia kuin ne tekopyhät ihmiset, jotka Jeesus tuomitsi. Toisilta ihmisiltä saatava kunnia oli heille tärkeämpää kuin Jumalan hyväksyntä. (Matt. 6:1–3.)

20. Mitä voimme oppia Jehovalle antamisesta?

²⁰ Miljoonat todistajat ovat nykyään osoittaneet samanlaista anteliaisuutta kuin Jerusalemin uskolliset opetuslapset ensimmäisellä vuosisadalla ja tukeneet maailmanlaajuista saarnaamistyötä vapaaehtoisin lahjoituksin. Ketään ei painosteta antamaan aikaansa tai varojaan tämän työn tukemiseen. Jehova ei halua meidän palvelevan itseään vastahakoisesti eikä pakosta (2. Kor. 9:7). Kun annamme jotain, häntä ei kiinnosta määrä vaan vaikutin (Mark. 12:41–44). Emme koskaan haluaisi olla samanlaisia kuin Ananias ja Safira, niin että palvelisimme Jumalaa itsekkyydestä tai kunnianhimosta. Pyrimme sen sijaan jäljittelemään Pietaria, Johannesta ja Barnabasta ja palvelemaan Jehovaa aina aidosta rakkaudesta häneen ja lähimmäiseen (Matt. 22:37–40).