1–3. a) Miksi apostolit on tuotu sanhedrinin eteen, ja mistä pohjimmiltaan on kyse? b) Miksi olemme hyvin kiinnostuneita apostolien asenteesta?

 SANHEDRININ tuomarit kiehuvat raivosta! Jeesuksen apostolit ovat syytettyinä tämän ylimmän tuomioistuimen edessä. Minkä vuoksi? Joosef Kaifas, ylimmäinen pappi ja sanhedrinin puheenjohtaja, sanoo heille: ”Me kielsimme teitä ankarasti opettamasta enää tämän miehen nimessä.” Hän on niin vihainen, ettei pysty edes lausumaan Jeesuksen nimeä. Hän jatkaa: ”Silti te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne. Te olette päättäneet panna tämän miehen kuoleman meidän syyksemme.” (Apt. 5:28.) Viesti on selvä: lakatkaa saarnaamasta tai teidän käy huonosti!

² Mitä apostolit tekevät? He ovat saaneet saarnaamiskäskyn Jeesukselta, jonka valta oli lähtöisin Jumalalta (Matt. 28:18–20). Antavatko apostolit periksi ihmispelolle ja ovat hiljaa? Vai onko heillä rohkeutta pysyä lujana ja jatkaa saarnaamista? Pohjimmiltaan on kyse siitä, tottelevatko he Jumalaa vai ihmistä. Hetkeäkään epäröimättä Pietari puhuu kaikkien apostolien puolesta. Hän sanoo sanottavansa suoraan ja rohkeasti.

³ Tosi kristittyinä meitä kiinnostaa kovasti, miten apostolit suhtautuivat sanhedrinin uhkauksiin. Saarnaamiskäsky koskee myös meitä. Kun huolehdimme tästä Jumalan antamasta tehtävästä, mekin voimme kohdata vastustusta (Matt. 10:22). Vastustajat voivat yrittää rajoittaa työtämme tai kieltää sen. Mitä silloin teemme? Meidän on hyödyllistä tarkastella apostolien asennetta ja niitä tapahtumia, joiden vuoksi he joutuivat sanhedrinin eteen. a

4, 5. Miksi Kaifas ja saddukeukset ”tulivat hyvin kateellisiksi”?

⁴ Kun sanhedrin ensimmäisen kerran käski Pietaria ja Johannesta lopettamaan saarnaamisen, he vastasivat: ”Me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” (Apt. 4:20.) Tuon tapauksen jälkeen Pietari ja Johannes jatkoivat muiden apostolien kanssa  saarnaamista temppelissä. Apostolit tekivät suuria ihmeitä katetussa ”Salomon pylväskäytävässä”, joka sijaitsi temppelin itäpuolella ja jonne juutalaisten oli tapana kokoontua. He esimerkiksi paransivat sairaita ja ajoivat ulos demoneja. Jopa Pietarin varjolla oli ilmeisesti parantava vaikutus! Monet, jotka parannettiin fyysisesti, kuuntelivat sanoja, jotka paransivat hengellisesti. Niinpä ”Herraan uskovia tuli jatkuvasti lisää, joukoittain sekä miehiä että naisia”. (Apt. 5:12–15.)

⁵ Kaifas ja saddukeukset – uskonnollinen lahko, johon Kaifas kuului – ”tulivat hyvin kateellisiksi” ja heitättivät apostolit vankilaan (Apt. 5:17, 18). Miksi he olivat raivoissaan? Apostolit opettivat, että Jeesus oli herätetty kuolleista, mutta saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen. Apostolit sanoivat, että vain uskomalla Jeesukseen saattoi pelastua, mutta saddukeukset pelkäsivät Rooman kostotoimia, mikäli ihmiset pitäisivät Jeesusta johtajanaan (Joh. 11:48). Ei ihme, että he päättivät vaientaa apostolit!

6. Ketkä pääasiassa lietsovat vainoa Jehovan palvelijoita vastaan nykyään, ja miksi tämä ei ole meille yllätys?

⁶ Nykyäänkin pääasiassa uskonnolliset vastustajat lietsovat vainoa Jehovan palvelijoita vastaan. He yrittävät usein käyttää vaikutusvaltaansa viranomaisiin ja mediaan saadakseen saarnaamistyömme pysäytettyä. Pitäisikö tämän yllättää meidät? Ei. Sanomammehan paljastaa väärän uskonnon. Kun vilpitönsydämiset ihmiset omaksuvat Raamatun totuudet, he vapautuvat epäraamatullisista uskomuksista ja tavoista (Joh. 8:32). Onko siksi ihme, että sanomamme saa usein uskonnolliset johtajat täyteen vihaa?

7, 8. Mikä vaikutus enkelin kehotuksella epäilemättä oli apostoleihin, ja mitä meidän on hyvä kysyä itseltämme?

⁷ Istuessaan vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä apostolit ehkä pohtivat, kohtaisivatko he marttyyrikuoleman vihollistensa käsissä (Matt. 24:9). Mutta yöllä tapahtui jotain todella odottamatonta: ”Jehovan enkeli – – avasi vankilan ovet.” (Apt. 5:19.) b Sitten enkeli antoi heille tarkat ohjeet: ”Menkää temppeliin ja kertokaa kansalle jatkuvasti elämän sanomaa.” (Apt. 5:20.) Epäilemättä tuo kehotus sai apostolit vakuuttumaan siitä, että he olivat toimineet oikein. Enkelin sanat arvatenkin myös vahvistivat heitä pysymään lujina, tapahtuisipa mitä tahansa. Rohkeina ja vahvoina uskossa apostolit ”menivät varhain aamulla temppeliin ja alkoivat opettaa” (Apt. 5:21).

⁸ Meidän jokaisen on hyvä kysyä itseltämme, olisiko meillä samankaltaisissa olosuhteissa riittävästi uskoa ja rohkeutta jatkaa saarnaamista. Voimme saada voimaa sen tietämisestä, että tärkeällä työllämme  ”todistaa perusteellisesti Jumalan valtakunnasta” on enkelien tuki ja ohjaus (Apt. 28:23; Ilm. 14:6, 7).

9–11. Miten apostolit reagoivat, kun sanhedrin vaati heitä lopettamaan saarnaamisen, ja millaisen mallin he antoivat tosi kristityille?

⁹ Kaifas ja muut sanhedrinin tuomarit olivat nyt valmiita ottamaan apostolien asian käsiteltäväksi. Tietämättömänä siitä, mitä vankilassa oli tapahtunut, oikeus lähetti virkailijoita hakemaan vankeja. Kuvittele, kuinka hämmästyneitä virkailijat olivat huomatessaan, että vangit olivat poissa, vaikka ”vankila oli tiukasti lukittu ja vartijat seisoivat ovilla” (Apt. 5:23). Temppelin päällikkö sai pian tietää, että apostolit olivat jälleen temppelissä todistamassa Jeesuksesta Kristuksesta – juuri siinä työssä, jonka vuoksi heidät oli heitetty vankilaan! Päällikkö meni virkailijoineen nopeasti temppeliin, ja he kokosivat vangit ja saattoivat heidät sanhedrinin eteen.

¹⁰ Kuten tämän luvun alussa kuvailtiin, raivostuneet uskonnolliset johtajat tekivät selväksi, että apostolien oli lopetettava saarnaaminen. Miten apostolit reagoivat? Pietari puhui heidän kaikkien suulla vastatessaan rohkeasti: ”Meidän täytyy totella ennemmin Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29.) Näin apostolit antoivat mallin kaikkien tosi kristittyjen seurattavaksi. Ihmishallitsijoilla ei ole oikeutta odottaa meidän tottelevan silloin, kun he kieltävät jotain sellaista, mitä Jumala vaatii, tai vaativat jotain sellaista, minkä Jumala kieltää. Niinpä jos ”esivalta” nykyään kieltää todistustyömme, emme voi lakata täyttämästä Jumalan antamaa tehtävää saarnata hyvää uutista (Room. 13:1). Etsimme sen sijaan olosuhteisiin sopivia tapoja todistaa edelleen perusteellisesti Jumalan valtakunnasta.

¹¹ Kuten odottaa saattoi, apostolien rohkea vastaus sai vimmastuneet tuomarit silmittömän raivon valtaan. He päättivät surmata apostolit (Apt. 5:33). Noiden rohkeiden ja innokkaiden todistajien marttyyrikuolema näytti nyt väistämättömältä. Apua oli kuitenkin tulossa hyvin yllättävältä taholta!

12, 13. a) Minkä neuvon Gamaliel antoi virkaveljilleen, ja mitä he tekivät? b) Miten Jehova voi nykyään puuttua asioiden kulkuun kansansa puolesta, ja mistä voimme olla varmoja, jos hän sallii meidän ”kärsiä sen vuoksi, mikä on oikein”?

¹² Nyt korotti äänensä Gamaliel, ”koko kansan arvostama lainopettaja”. c Hänen virkaveljiensä on täytynyt kunnioittaa häntä suuresti, sillä hän otti ohjat käsiinsä ja jopa ”käski viedä miehet [apostolit] hetkeksi ulkopuolelle”. (Apt. 5:34.) Gamaliel mainitsi joitain menneitä kansannousuja, jotka olivat nopeasti kuivuneet kokoon niiden johtajien kuoltua, ja kehotti oikeusistuinta kohtelemaan kärsivällisesti ja suvaitsevasti apostoleja, joiden johtaja Jeesus oli vasta äskettäin kuollut. Gamalielin perustelut olivat vakuuttavia: ”Jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä hanke tai toiminta on ihmisistä, se tukahtuu, mutta jos se on Jumalasta, te ette voi tukahduttaa heitä. Muuten saatatte huomata, että taistelettekin itse Jumalaa vastaan.” (Apt. 5:38, 39.) Tuomarit noudattivat hänen neuvoaan. He kuitenkin pieksettivät apostolit ja ”kielsivät heitä enää puhumasta Jeesuksen nimessä”. (Apt. 5:40.)

¹³ Nykyäänkin Jehova voi vaikuttaa Gamalielin kaltaisiin huomattaviin henkilöihin niin että he puuttuvat asioiden kulkuun hänen kansansa puolesta (Sananl. 21:1). Jehova voi hengellään saada vaikutusvaltaiset hallitsijat, tuomarit tai lainsäätäjät toimimaan sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa (Neh. 2:4–8). Mutta vaikka hän sallisikin meidän ”kärsiä sen vuoksi, mikä on oikein”, voimme olla varmoja kahdesta asiasta (1. Piet. 3:14). Ensinnäkin Jumala voi antaa meille voimaa kestää (1. Kor. 10:13). Toiseksi vastustajat ”eivät voi tukahduttaa” Jumalan työtä (Jes. 54:17).

14, 15. a) Miten apostolit reagoivat pieksemiseen ja miksi? b) Kerro esimerkki, joka osoittaa, että Jehovan palvelijat kestävät iloiten.

¹⁴ Lannistiko piekseminen apostoleja, tai horjuttiko se heidän päättäväisyyttään? Ei alkuunkaan! He lähtivät ”sanhedrinin edestä iloisina” (Apt. 5:41). Miksi ”iloisina”? Syynä ei varmastikaan ollut pieksennän aiheuttama fyysinen kipu. He iloitsivat, koska he tiesivät vainon johtuvan siitä, että he olivat pysyneet uskollisina Jehovalle ja seuranneet esimerkkinsä Jeesuksen jalanjälkiä (Matt. 5:11, 12).

¹⁵ Ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden veljiemme tavoin me kestämme iloiten, kun kärsimme hyvän uutisen tähden (1. Piet. 4:12–14). Emme tietenkään nauti uhkailuista, vainosta tai vankeudesta, mutta tunnemme syvää tyytyväisyyttä, kun pysymme uskollisina. Ajattelehan esimerkiksi Henryk Dornikia, joka kesti vuosikausia julmaa kohtelua totalitaaristen hallitusten alaisuudessa. Hän muistelee, kuinka elokuussa 1944 viranomaiset päättivät lähettää hänet ja hänen veljensä keskitysleirille.  Vastustajat sanoivat: ”Heitä on mahdotonta taivutella tekemään mitään. Heidän marttyyriutensa tuottaa heille iloa.” Veli Dornik selittää: ”En tietenkään halunnut olla marttyyri, mutta kärsiminen rohkeasti ja arvokkaasti sen vuoksi, että voisin olla uskollinen Jehovalle, tuotti minulle iloa.” (Jaak. 1:2–4.)

16. Miten apostolit osoittivat päättäneensä antaa perusteellista todistusta, ja miten me noudatamme apostolien mallia?

¹⁶ Apostolit eivät tuhlanneet aikaa vaan palasivat todistustyöhönsä. ”Joka päivä he opettivat ja julistivat hellittämättä temppelissä ja talosta taloon hyvää uutista Kristuksesta, Jeesuksesta.” (Apt. 5:42.) d Nuo innokkaat saarnaajat olivat päättäneet antaa perusteellista todistusta. Huomaa, että he veivät sanoman ihmisten koteihin, kuten Jeesus oli neuvonut (Matt. 10:7, 11–14). Varmasti juuri tuolla tavoin he olivat onnistuneet täyttämään Jerusalemin opetuksellaan. Nykyään Jehovan todistajat tunnetaan siitä, että he noudattavat apostolien mallia. Kun käymme alueellamme joka talossa, osoitamme selvästi, että mekin haluamme olla perusteellisia ja antaa kaikille mahdollisuuden kuulla hyvä uutinen. Onko Jehova siunannut talosta taloon -työtämme? Kyllä on. Miljoonat ovat tänä lopun aikana ottaneet vastaan valtakunnan sanoman, ja monet ovat kuulleet hyvästä uutisesta ensimmäisen kerran juuri siten, että joku todistaja on tullut heidän ovelleen.

17–19. Mikä haastava tilanne syntyi, ja mitä apostolit käskivät tekemään sen ratkaisemiseksi?

¹⁷ Uutta seurakuntaa uhkasi nyt salakavala vaara sen sisäpuolelta. Monet vastakastetuista opetuslapsista olivat vierailijoina Jerusalemissa ja halusivat saada lisää tietoa ennen kotiinpaluutaan. Jerusalemissa asuvat opetuslapset lahjoittivat auliisti varojaan ruoka- ja muiden tarvikkeiden ostamiseen (Apt. 2:44–46; 4:34–37). Tällöin syntyi arkaluonteinen tilanne. Kreikankielisiä leskiä ”syrjittiin päivittäisessä  ruoanjakelussa” toisin kuin hepreankielisiä leskiä (Apt. 6:1). Syrjintä jos mikä voi aiheuttaa eripuraa.

¹⁸ Apostolit, jotka toimivat kasvavan seurakunnan hallintoelimenä, tajusivat, ettei heidän olisi järkevää ”laiminlyödä Jumalan sanaa jakaakseen ruokaa” (Apt. 6:2). Asian ratkaisemiseksi he käskivät opetuslasten etsiä seitsemän miestä, jotka olivat ”täynnä henkeä ja viisautta” ja jotka he voisivat nimittää huolehtimaan tästä ”tarpeellisesta asiasta” (Apt. 6:3). Tarvittiin päteviä miehiä, koska ruoan jakamisen lisäksi heidän luultavasti piti käsitellä rahaa, ostaa tarvikkeita ja pitää tarkkoja luetteloja. Kaikilla valituiksi tulleilla oli kreikkalainen nimi, minkä vuoksi syrjittyjen leskien oli kenties helpompi hyväksyä heidät. Apostolit harkitsivat suosituksia, rukoilivat asian johdosta ja nimittivät sitten seitsemän miestä huolehtimaan tästä ”tarpeellisesta asiasta”. e

¹⁹ Vapauttiko ruoan jakelusta huolehtiminen nuo seitsemän nimitettyä miestä vastuusta saarnata hyvää uutista? Ei missään tapauksessa! Heidän joukossaan oli Stefanos, joka osoittautui rohkeaksi ja voimakkaaksi todistajaksi (Apt. 6:8–10). Myös Filippos oli yksi niistä seitsemästä, ja häntä kutsutaan ”evankelistaksi” (Apt. 21:8). Selvästikin nuo miehet saarnasivat edelleen innokkaasti valtakuntaa.

20. Miten Jumalan palvelijat noudattavat nykyään apostolien esimerkkiä?

²⁰ Jehovan palvelijat noudattavat nykyään apostolien esimerkkiä.  Miesten, joita suositellaan seurakunnan vastuutehtäviin, on osoitettava, että heillä on Jehovalta tulevaa viisautta, ja todistettava toiminnallaan, että pyhä henki vaikuttaa heissä. Miehet, jotka täyttävät raamatulliset vaatimukset, nimitetään hallintoelimen ohjauksessa palvelemaan seurakunnissa vanhimpina tai avustavina palvelijoina. (1. Tim. 3:1–9, 12, 13.) f Näiden pätevyysvaatimukset täyttävien miesten voidaan sanoa olevan pyhän hengen nimittämiä. He huolehtivat uutterasti monista ”tarpeellisista asioista”. Vanhimmat voivat esimerkiksi järjestää käytännön apua niille uskollisille iäkkäille, jotka sitä tarvitsevat (Jaak. 1:27). Jotkut vanhimmat osallistuvat ahkerasti valtakunnansalien rakentamiseen, konventtien järjestämiseen tai sairaalayhteyskomiteoiden työhön. Avustavat palvelijat huolehtivat monista tehtävistä, joihin ei suoranaisesti liity paimentaminen tai opettaminen. Kaikkien nimitettyjen miesten täytyy pitää tasapainossa seurakuntaan ja järjestöön liittyvät vastuut ja Jumalan antama velvollisuus saarnata valtakunnan hyvää uutista (1. Kor. 9:16).

21, 22. Mikä osoittaa, että Jehova siunasi nuorta seurakuntaa?

²¹ Jehovan tuella nuori seurakunta selvisi ulkopuolelta tulevasta vainosta ja seurakunnan sisäpuolella ilmenneestä ongelmasta, joka olisi voinut aiheuttaa vakavaa eripuraa. Jehovan siunaus oli selvästi nähtävissä, sillä Raamattu kertoo: ”Jumalan sana levisi jatkuvasti, ja opetuslasten määrä kasvoi Jerusalemissa hyvin paljon. Myös monista papeista tuli uskovia.” (Apt. 6:7.) Tämä on vain yksi niistä lukuisista Apostolien tekojen kohdista, joissa kerrotaan työn eteenpäin menemisestä (Apt. 9:31; 12:24; 16:5; 19:20; 28:31). Nykyäänkin meistä on rohkaisevaa kuulla raportteja siitä, miten valtakunnan saarnaamistyö edistyy muissa osissa maailmaa.

²² Ensimmäisen vuosisadan raivostuneet uskonnolliset johtajat eivät aikoneet antaa periksi. Oli nousemassa vainon aalto. Pian Stefanos joutuisi julman vastustuksen kohteeksi, kuten seuraavasta luvusta ilmenee.