1–3. a) Miksi apostoli Paavali on tuskastunut ollessaan Ateenassa? b) Mitä voimme oppia tarkastelemalla Paavalin esimerkkiä?

 PAAVALI on tuskastunut. Hän on Ateenassa, kreikkalaisen oppineisuuden keskuksessa, missä Sokrates, Platon ja Aristoteles aikoinaan opettivat. Ateenalaiset ovat hyvin uskonnollisia. He palvovat monia jumalia, ja siksi Paavali näkee ympärillään temppeleissä, toreilla ja kaduilla lukemattomia epäjumalankuvia. Hän tietää, mitä tosi Jumala Jehova ajattelee epäjumalanpalveluksesta, ja hän suhtautuu niihin Jehovan tavoin: hän inhoaa niitä! (2. Moos. 20:4, 5.)

² Kun Paavali saapuu agoralle eli torille, hänen eteensä avautuu pöyristyttävä näky. Pääsisäänkäynnin lähellä olevaa luoteisnurkkaa reunustaa joukko Hermes-jumalan fallospatsaita. Torialue on täynnä pyhäkköjä. Miten Paavali voi saarnata tässä epäjumalanpalveluksen kyllästämässä kaupungissa? Pystyykö hän hallitsemaan tunteensa, ja löytääkö hän yhteisen pohjan kuulijoidensa kanssa? Onnistuuko hän auttamaan ihmisiä etsimään tosi Jumalaa ja tosiaan löytämään hänet?

³ Puhe, jonka Paavali piti Ateenan oppineille ja joka on merkitty muistiin Apostolien tekojen 17:22–31:een, on malliesimerkki puhetaidosta, tahdikkuudesta ja tarkkanäköisyydestä. Tarkastelemalla Paavalin esimerkkiä voimme oppia paljon siitä, miten luoda yhteinen pohja kuulijoiden kanssa ja auttaa heitä pohtimaan asioita.

4, 5. Missä Paavali saarnasi ollessaan Ateenassa, ja millainen vaativa yleisö häntä odotti?

⁴ Paavali kävi Ateenassa toisella lähetysmatkallaan vuoden 50 tienoilla. a Odotellessaan Silasta ja Timoteusta Beroiasta hän tapansa mukaan ”alkoi puhua ja perustella asioita synagogassa juutalaisille”. Hän meni myös ”torille” eli agoralle, missä hän saattoi tavata Ateenan ei-juutalaisia asukkaita. (Apt. 17:17.) Ateenan agora, joka oli noin viiden hehtaarin suuruinen,  sijaitsi Akropoliin luoteispuolella. Se oli paljon muutakin kuin pelkkä osto- ja myyntipaikka; se oli kaupungin yleinen kokoontumispaikka. Erään hakuteoksen mukaan agora oli ”kaupungin taloudellisen, poliittisen ja kulttuurielämän sydän”. Ateenalaiset nauttivat sinne kokoontumisesta ja henkevien keskustelujen käymisestä.

⁵ Torilla Paavali kohtasi vaativan yleisön. Kuulijoiden joukossa oli kahden kilpailevan filosofisen koulukunnan edustajia: epikurolaisia ja stoalaisia. b Epikurolaiset uskoivat, että elämä oli saanut alkunsa sattumalta. Heidän elämänkatsomuksensa voitiin tiivistää seuraaviin ajatuksiin: ”Jumalaa ei tarvitse pelätä; kuolemassa ei tarvitse kärsiä; hyvä voidaan saavuttaa; paha voidaan kestää.” Stoalaiset taas korostivat järkeä ja logiikkaa. He eivät uskoneet Jumalan olevan persoona. Kummatkaan eivät uskoneet Kristuksen opetuslasten opettamaan ylösnousemukseen. Näiden kahden ryhmän filosofiset käsitykset eivät selvästikään sopineet yhteen tosi kristillisyyden ylevien totuuksien kanssa, joita Paavali saarnasi.

6, 7. Miten jotkut kreikkalaiseen älymystöön kuuluvat suhtautuivat Paavalin opetukseen, ja kuinka meihin voidaan nykyään suhtautua samalla tavalla?

⁶ Miten kreikkalaiseen älymystöön kuuluvat suhtautuivat siihen, mitä Paavali opetti? Jotkut käyttivät hänestä kreikan sanaa, joka merkitsee ’suunsoittajaa’ eli ’siementen noukkijaa’ (ks. Apt. 17:18, tutkimisviite, nwtsty). Eräs tutkija toteaa tästä ilmauksesta: ”Alun perin sanaa käytettiin pikkulinnusta, joka kulki ympäriinsä noukkimassa jyviä, ja myöhemmin se liitettiin ihmisiin, jotka noukkivat torilta ruoantähteitä ja sekalaista pikkutavaraa. Sittemmin sitä alettiin käyttää kuvaannollisesti sekalaisia tiedonmurusia noukkivasta ihmisestä, etenkin sellaisesta, joka ei kyennyt yhdistämään niitä oikein.” Nuo oppineet sanoivat oikeastaan, että Paavali oli tietämätön plagioija. Tällainen nimittely ei kuitenkaan säikäyttänyt Paavalia, kuten tulemme näkemään.

⁷ Tilanne on samanlainen nykyään. Raamattuun perustuvien uskonkäsitystemme takia meistä Jehovan todistajista käytetään usein pilkkanimiä. Esimerkiksi monet opetusalan ammattilaiset väittävät, että evoluutio on tosiasia, jonka kaikki älykkäät ihmiset hyväksyvät. He luokittelevat tietämättömiksi ne, jotka kieltäytyvät uskomasta siihen. He haluavat saada ihmiset ajattelemaan, että me olemme ”siementen noukkijoita”, kun kerromme, mitä Raamattu sanoo, ja kiinnitämme huomiota siihen, miten luonto todistaa suunnittelusta. Tämä ei kuitenkaan säikäytä meitä. Sen sijaan puolustamme uskoamme, koska olemme vakuuttuneita siitä, että elämä maapallolla on lähtöisin älykkäästä suunnittelijasta, Jehova Jumalasta (Ilm. 4:11).

8. a) Miten jotkut reagoivat kuullessaan Paavalin saarnaavan? b) Mitä Paavalin vieminen Areiopagille saattoi merkitä? (Ks. alaviite.)

⁸ Toiset, jotka kuulivat Paavalin saarnaavan torilla, reagoivat eri tavoin.  ”Näyttää siltä, että hän julistaa vieraita jumaluuksia”, he päättelivät (Apt. 17:18). Esittelikö Paavali todella ateenalaisille uusia jumalia? Tämä oli vakava syytös, sillä se muistutti yhtä niistä syytöksistä, joiden perusteella Sokrates oli satoja vuosia aiemmin joutunut oikeuden eteen ja tuomittu kuolemaan. Ei ihme, että Paavali vietiin Areiopagille ja häntä pyydettiin selittämään opettamiaan asioita, jotka kuulostivat ateenalaisista vierailta. c Miten Paavali puolustaisi sanomaansa sellaisten ihmisten edessä, jotka eivät tunteneet Raamattua?

9–11. a) Miten Paavali pyrki luomaan yhteisen pohjan kuulijoidensa kanssa? b) Miten voimme jäljitellä Paavalin esimerkkiä palveluksessamme?

⁹ Muista, että Paavali oli tuskastunut kaikesta näkemästään epäjumalanpalveluksesta. Hän ei kuitenkaan hyökännyt rajusti epäjumalanpalvontaa vastaan vaan säilytti malttinsa. Luomalla yhteisen pohjan hän  pyrki tahdikkaasti voittamaan kuulijat puolelleen. Paavali aloitti puheensa sanomalla: ”Ateenan miehet, näen, että te vaikutatte joka suhteessa uskonnollisemmilta kuin muut.” (Apt. 17:22.) Paavali toimi viisaasti kiittäessään heitä uskonnollismielisyydestä. Hän tajusi, että joillakuilla väärien uskomusten sokaisemilla saattoi olla vastaanottavainen sydän. Paavali tiesi, että aiemmin hän itsekin ”toimi tietämättömänä” eikä hänellä ”ollut uskoa” (1. Tim. 1:13).

¹⁰ Rakentaessaan tälle yhteiselle pohjalle Paavali mainitsi nähneensä konkreettisia todisteita ateenalaisten uskonnollisuudesta: alttarin, joka oli omistettu ”Tuntemattomalle jumalalle”. Erään tietolähteen mukaan ”kreikkalaisilla ja muilla oli tapana omistaa alttareita ’tuntemattomille jumalille’, koska he pelkäsivät laiminlyöneensä palvonnassaan jotain jumalaa, joka saattaisi loukkaantua”. Tällainen alttari osoitti ateenalaisten tunnustavan, että oli olemassa Jumala, joka oli heille tuntematon. Puhuttuaan alttarista Paavalin oli helppo siirtyä hyvään uutiseen, jota hän saarnasi. Hän selitti: ”Sitä mitä te tuntemattanne palvotte, minä siis julistan teille.” (Apt. 17:23.) Paavali eteni todistelussaan hienovaraisesti mutta vakuuttavasti. Hän ei kertonut uudesta tai oudosta jumalasta, vaikka häntä oli sellaisesta syytetty. Hän puhui Jumalasta, joka oli heille tuntematon – tosi Jumalasta.

¹¹ Miten voimme jäljitellä Paavalin esimerkkiä palveluksessa? Kun olemme tarkkaavaisia, voimme huomata merkkejä siitä, että ihminen on uskonnollismielinen. Ehkä näemme hänellä tai hänen kodissaan tai pihallaan uskonnollisen esineen. Voisimme sanoa: ”Huomaan, että uskonto on teille tärkeä asia. Onkin mukava tavata joku sellainen, joka on kiinnostunut uskonnosta.” Ottamalla tahdikkaasti huomioon kuulijan uskonnolliset käsitykset voimme luoda yhteisen pohjan, jolle rakentaa. Muista, ettei tarkoituksemme ole tuomita toisia etukäteen heidän uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi. Myös monet veljemme ja sisaremme uskoivat aikoinaan vilpittömästi vääriin uskonnollisiin opetuksiin.

12. Miten Paavali sovitti sanansa kuulijoilleen sopiviksi?

¹² Paavali oli luonut yhteisen pohjan, mutta onnistuisiko hän myös säilyttämään sen antaessaan todistusta? Koska hän tiesi, että hänen kuulijansa olivat opiskelleet kreikkalaista filosofiaa eivätkä tunteneet Raamattua, hän pyrki sovittamaan sanansa heille sopiviksi. Ensinnäkin hän esitti raamatullisia opetuksia lainaamatta suoraan Raamattua. Toiseksi hän samastui kuulijoihinsa käyttämällä välillä me-muotoa. Kolmanneksi hän siteerasi kreikkalaista kirjallisuutta osoittaakseen, että jotkin hänen opettamansa asiat oli esitetty heidän omissa kirjallisissa lähteissään. Tarkastellaanpa nyt Paavalin voimakasta puhetta. Mitä tärkeitä totuuksia hän kertoi Jumalasta, jota ateenalaiset eivät tunteneet?

13. Mitä Paavali selitti kaikkeuden alkuperästä, ja mikä oli hänen sanomansa?

 ¹³ Jumala on luonut kaikkeuden. Paavali sanoi: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä.” (Apt. 17:24.) d Kaikkeus ei ole tullut olemassaoloon sattumalta. Tosi Jumala on kaiken Luoja (Ps. 146:6). Toisin kuin Athene tai muut jumalat, joiden loisto oli riippuvainen temppeleistä, pyhäköistä ja alttareista, taivaan ja maan suvereeni Herra ei mahdu ihmiskäsin rakennettuihin temppeleihin (1. Kun. 8:27). Paavalin sanoma oli selvä: tosi Jumala on suurempi kuin mitkään ihmistekoiset epäjumalat ihmistekoisissa temppeleissä (Jes. 40:18–26).

14. Miten Paavali osoitti, että Jumala ei ole riippuvainen ihmisistä?

¹⁴ Jumala ei ole riippuvainen ihmisistä. Epäjumalanpalvelijoilla oli tapana pukea jumalankuvansa upeisiin vaatteisiin, hukuttaa ne kalliisiin lahjoihin tai tuoda niille ruokaa ja juomaa – ikään kuin epäjumalat olisivat niitä tarvinneet! Jotkut Paavalin kuulijoiden joukossa olevat kreikkalaiset filosofit saattoivat kuitenkin ajatella, ettei jumala tarvitse mitään ihmisiltä. Siinä tapauksessa he olivat luultavasti yhtä mieltä sen Paavalin toteamuksen kanssa, että Jumalaa ei ”palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotain”. Ihmiset eivät tosiaankaan voi antaa Luojalle mitään aineellista. Hän sen sijaan antaa ihmisille, mitä he tarvitsevat: ”elämän, hengityksen ja kaiken”, kuten auringon, sateen ja hedelmällisen maaperän. (Apt. 17:25; 1. Moos. 2:7.) Niinpä Jumala, antaja, ei ole riippuvainen ihmisistä, saajista.

15. Miten Paavali käsitteli sitä ateenalaisten ajatusta, että he olivat ei-kreikkalaisten yläpuolella, ja minkä tärkeän seikan voimme oppia hänen esimerkistään?

¹⁵ Jumala on tehnyt ihmisen. Ateenalaiset ajattelivat olevansa ei-kreikkalaisten yläpuolella. Kansallisylpeys ja ylpeys omasta etnisestä taustasta ovat kuitenkin ristiriidassa Raamatun totuuden kanssa (5. Moos. 10: 17). Paavali käsitteli tätä arkaa aihetta hienotunteisesti ja taitavasti. Kun hän sanoi, että Jumala ”teki yhdestä ihmisestä kaikki kansat”, hänen sanansa epäilemättä saivat kuulijat miettimään (Apt. 17:26). Hän viittasi 1. Mooseksen kirjan kertomukseen Aadamista, ihmiskunnan kantaisästä (1. Moos. 1:26–28). Koska kaikilla ihmisillä on yhteinen esi-isä, ei mikään etninen ryhmä eikä kansallisuus ole toisten yläpuolella. Asian ydin tuskin jäi keneltäkään oivaltamatta. Opimme erään tärkeän seikan Paavalin esimerkistä. Vaikka haluammekin olla todistustyössämme tahdikkaita ja järkeviä, emme halua vesittää Raamatun totuutta, jotta toisten olisi helpompi hyväksyä se.

16. Mikä on Luojan tarkoitus ihmisten suhteen?

¹⁶ Jumalan tarkoitus on, että ihmiset pääsevät lähelle häntä. Vaikka Paavalin kuulijakuntaan kuuluvat filosofit olivat jo pitkään kiistelleet ihmisen olemassaolon tarkoituksesta, he eivät olleet pystyneet selittämään sitä tyydyttävästi. Paavali kuitenkin paljasti selvästi Luojan tarkoituksen olevan, että ihmiset ”etsisivät Jumalaa, jopa hapuilisivat häntä, ja tosiaan löytäisivät hänet, vaikkakaan hän ei ole kaukana kenestäkään meistä” (Apt. 17:27). Ei ole mahdotonta oppia tuntemaan Jumalaa, joka oli ateenalaisille tuntematon. Hän ei ole kaukana niistä, jotka todella haluavat löytää hänet ja saada tietoa hänestä (Ps. 145:18). Huomaa, että Paavali käytti me-muotoa ja sisällytti näin itsensä niiden joukkoon, joiden täytyy ”etsiä” ja ”hapuilla” Jumalaa.

17, 18. Miksi ihmisten tulisi tuntea vetoa Jumalan puoleen, ja mitä voimme oppia tavasta, jolla Paavali vetosi kuulijoihinsa?

¹⁷ Ihmisten pitäisi tuntea vetoa Jumalan puoleen. Paavali sanoi, että  Jumalan ansiosta ”me elämme ja liikumme ja olemme”. Joidenkin tutkijoiden mukaan Paavali viittasi Epimenideen sanoihin. Tämä 500-luvulla eaa. elänyt kreetalainen runoilija oli ”merkittävä hahmo Ateenan uskonnollisessa perinteessä”. Paavali esitti toisenkin syyn, jonka vuoksi ihmisten tulisi tuntea vetoa Jumalan puoleen: ”Jotkut teidän omat runoilijannekin ovat sanoneet: ’Me olemme myös hänen lapsiaan.’” (Apt. 17:28.) Ihmisten tulisi tuntea eräänlaista sukulaisuutta Jumalaan, koska hän loi ensimmäisen ihmisen, josta kaikki ihmiset polveutuvat. Vedotakseen kuulijoihinsa Paavali otti viisaasti suoria lainauksia kreikkalaisista teksteistä, joita hänen kuulijansa epäilemättä pitivät arvossa. e Paavalin esimerkin mukaisesti voimme toisinaan siteerata maallisia historiateoksia, tietosanakirjoja tai muita yleisesti hyväksyttyjä hakuteoksia. Esimerkiksi sopiva lainaus jostain arvostetusta lähteestä saattaisi auttaa ei-uskovaa vakuuttumaan joidenkin väärien uskonnollisten tapojen tai menojen alkuperästä.

¹⁸ Tähän mennessä Paavali oli esittänyt puheessaan keskeisiä totuuksia Jumalasta ja mukauttanut taitavasti sanansa kuulijakunnalleen sopiviksi. Mitä hän halusi ateenalaisten kuulijoidensa tekevän näillä tärkeillä tiedoilla? Hän kertoi sen heti seuraavaksi.

19, 20. a) Miten Paavali osoitti tahdikkaasti, kuinka mieletöntä on palvoa ihmistekoisia epäjumalankuvia? b) Mitä Paavalin kuulijoiden piti tehdä?

¹⁹ Paavali oli valmis kannustamaan kuulijoitaan toimintaan. Hän viittasi edellä mainitsemiinsa lainauksiin kreikkalaisista teksteistä ja sanoi: ”Koska siis olemme Jumalan lapsia, meidän ei pidä ajatella, että Jumalolento on kuin jotain, mikä on kultaa, hopeaa tai kiveä, kuin jotain, mitä ihminen on suunnitellut ja muotoillut.” (Apt. 17:29.) Jos kerran ihmiset ovat Jumalan kätten tekoa, niin miten Jumala voisikaan olla ihmisten tekemä jumalankuva? Paavalin tahdikas todistelu paljasti, kuinka mieletöntä on palvoa ihmistekoisia epäjumalankuvia. (Ps. 115:4–8; Jes. 44:9–20.) Sanomalla ”meidän ei pidä” Paavali epäilemättä pehmensi nuhdettaan.

²⁰ Apostoli teki selväksi, että tarvittiin toimintaa: ”Jumala on tosin aiemmin sivuuttanut tällaisen tietämättömyyden [jonka vuoksi ihmiset kuvittelivat, että he voivat miellyttää Jumalaa palvomalla epäjumalia], mutta nyt hän julistaa kaikille ihmisille kaikkialla, että heidän tulisi katua.” (Apt. 17:30.) Jotkut Paavalin kuulijoista saattoivat järkyttyä kuullessaan, että heidän pitäisi katua. Hänen voimakkaasta puheestaan kävi kuitenkin hyvin ilmi, että he olivat elämänsä velkaa Jumalalle ja siksi tilivelvollisia hänelle. Heidän täytyi etsiä Jumalaa, oppia totuus hänestä ja saattaa koko elämäntapansa sopusointuun tuon totuuden kanssa.  Ateenalaisille tämä merkitsi sen tunnustamista, että epäjumalanpalvelus oli syntiä ja että se piti hylätä.

21, 22. Mihin sanoihin Paavali päätti puheensa, ja mitä ne merkitsevät meille nykyään?

²¹ Paavali päätti puheensa painokkaisiin sanoihin: ”[Jumala] on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita maa oikeudenmukaisesti hänen nimittämänsä miehen kautta, ja hän on antanut kaikille siitä takeen herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:31.) Tuleva tuomiopäivä on painava syy etsiä tosi Jumalaa ja löytää hänet. Paavali ei maininnut Jumalan määräämän tuomarin nimeä mutta paljasti tästä tuomarista jotain hätkähdyttävää: hän oli elänyt ihmisenä, hän oli kuollut, ja Jumala oli herättänyt hänet kuolleista.

²² Nämä sytyttävät loppusanat ovat meille nykyään hyvin merkitykselliset. Tiedämme, että Jumalan määräämä tuomari on kuolleista herätetty Jeesus Kristus (Joh. 5:22). Tiedämme myös, että tuomiopäivä kestää tuhat vuotta ja se lähestyy nopeasti (Ilm. 20:4, 6). Emme pelkää tuomiopäivää, koska ymmärrämme, että se tuo upeita siunauksia niille, jotka tuomari havaitsee uskollisiksi. Toivomme täyttymyksen takeena on ihmeistä suurin: Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus!

23. Mitä erilaisia reaktioita Paavalin puhe sai aikaan?

²³ Paavalin puhe sai ihmisissä aikaan erilaisia reaktioita. ”Jotkut alkoivat pilkata” kuullessaan ylösnousemuksesta. Toiset eivät ilmaisseet kantaansa mutta sanoivat kohteliaasti: ”Me haluamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin.” (Apt. 17:32.) Muutamat kuitenkin suhtautuivat myönteisesti: ”Hänen seuraansa liittyi joitain miehiä, ja heistä tuli uskovia. Heidän joukossaan oli Dionysios, joka oli Areiopagin oikeusistuimen tuomari, Damaris-niminen nainen ja joitain muita.” (Apt. 17:34.) Meidän palveluksemme saa aikaan samanlaisia reaktioita. Jotkut ehkä pilkkaavat meitä, toiset taas ovat kohteliaan välinpitämättömiä. Olemme kuitenkin innoissamme, kun jotkut ottavat vastaan valtakunnan sanoman ja heistä tulee uskovia.

24. Mitä voimme oppia puheesta, jonka Paavali piti Areiopagilla?

²⁴ Paavalin puhe opettaa meille paljon aiheen johdonmukaisesta kehittelystä, vakuuttavasta todistelusta ja sanojen sovittamisesta kuulijoille sopiviksi. Voimme lisäksi oppia sen, että meidän täytyy olla kärsivällisiä ja tahdikkaita niitä kohtaan, jotka ovat väärien uskonnollisten käsitysten sokaisemia. Emme kuitenkaan saa koskaan vesittää Raamatun totuutta kuulijoiden tyynnyttelemiseksi. Kun jäljittelemme Paavalin esimerkkiä, meistä kaikista voi tulla entistä tehokkaampia opettajia kenttätyössä ja valvojista pätevämpiä opettajia seurakunnassa. Näin olemme valmiit auttamaan toisia ”etsimään Jumalaa” ja ”tosiaan löytämään hänet” (Apt. 17:27).