1–3. a) Kuka on Paavalin uusi matkakumppani, ja millainen hän on? b) Mitä opimme tässä luvussa?

 APOSTOLI Paavali katselee mietteliäänä nuorta miestä, joka astelee hänen vierellään vaikeakulkuisessa maastossa kohti seuraavaa kaupunkia. Hänen nimensä on Timoteus. Hän on ehkä noin 20-vuotias, ja hän on täynnä nuoruuden intoa. Matka on juuri alkanut. Jokainen askel vie hänet aina vain kauemmas kotoa. Päivän painuessa mailleen Lystran ja Ikonionin seudut häviävät vähitellen näkyvistä. Mikä heitä odottaa? Paavalilla on siitä jonkinlainen käsitys, sillä tämä on jo hänen toinen lähetysmatkansa. Hän tietää, että edessä on paljon vaaroja ja vaikeuksia. Miten hänen rinnallaan kulkeva nuori mies selviytyisi niistä?

² Paavali luottaa Timoteukseen, ehkä enemmän kuin tämä nöyrä nuorukainen itse. Viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet Paavalin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että hän tarvitsee sopivan matkakumppanin. Hän tietää, että edessä oleva työ – seurakunnissa vieraileminen ja niiden vahvistaminen – kysyisi heiltä horjumatonta päättäväisyyttä ja yksimielisyyttä. Paavalilla saattaa olla tällaisia mietteitä siksi, että taannoinen erimielisyys johti hänen ja Barnabaan välirikkoon.

³ Tässä luvussa käsitellään sitä, mikä on paras tapa ratkaista erimielisyydet. Saamme myös tietää, miksi Paavali valitsi matkakumppanikseen Timoteuksen, ja opimme ymmärtämään, miten tärkeä osa on nykyisillä kierrosvalvojilla.

4. Mitä Paavali aikoi tehdä toisella lähetysmatkallaan?

⁴ Edellisessä luvussa osoitettiin, kuinka neljän veljen – Paavalin, Barnabaan, Juudaksen ja Silaksen – lähetystö vahvisti Antiokian seurakuntaa kertomalla ympärileikkausta koskevasta hallintoelimen päätöksestä. Mitä Paavali teki seuraavaksi? Hän esitti Barnabaalle uuden matkasuunnitelman: ”Palataan nyt katsomaan veljiä kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa me julistimme Jehovan sanaa,  nähdäksemme, kuinka he voivat.” (Apt. 15:36.) Paavali ei ehdottanut, että he menisivät vain tervehdyskäynnille näiden vastakääntyneiden kristittyjen luo. Apostolien teoissa paljastetaan Paavalin toisen lähetysmatkan perimmäinen tarkoitus. Ensinnäkin hän jatkaisi hallintoelimen säädösten välittämistä seurakunnille (Apt. 16:4). Toiseksi hän oli matkavalvojana päättänyt rakentaa seurakuntia hengellisesti ja auttaa niitä lujittumaan uskossa (Room. 1:11, 12). Miten Jehovan todistajien nykyinen järjestö noudattaa apostolien antamaa mallia?

5. Miten nykyinen hallintoelin ohjaa ja rohkaisee seurakuntia?

⁵ Kristus ohjaa nykyään seurakuntaansa Jehovan todistajien hallintoelimen välityksellä. Siihen kuuluvat uskolliset voidellut miehet opastavat ja rohkaisevat kaikkia seurakuntia ympäri maailman esimerkiksi kirjeiden, julkaisujen ja kokousten avulla. Lisäksi hallintoelin pyrkii olemaan läheisessä yhteydessä jokaiseen seurakuntaan. Tässä kierrosvalvojat astuvat mukaan kuvaan. Tuhannet pätevät vanhimmat kautta maailman ovat saaneet nimityksen tähän tehtävään suoraan hallintoelimeltä.

6, 7. Mitä vastuita kierrosvalvojilla on?

⁶ Nykyajan kierrosvalvojat haluavat kiinnittää henkilökohtaista huomiota jokaiseen niissä seurakunnissa, joissa he vierailevat, ja antaa heille hengellistä rohkaisua. Näin he noudattavat ensimmäisen vuosisadan kristittyjen antamaa mallia. Paavali kehotti valvojana toimivaa Timoteusta: ”Saarnaa Jumalan sanaa. Tee niin innokkaasti sekä hyvinä että vaikeina aikoina. Ojenna, nuhtele ja kehota osoittaen suurta kärsivällisyyttä ja opettaen taitavasti. – – Tee evankelistan työtä.” (2. Tim. 4:2, 5.)

⁷ Näiden sanojen mukaisesti kierrosvalvoja ja hänen vaimonsa, jos hän on naimisissa, osallistuvat paikallisten julistajien kanssa kenttäpalveluksen eri piirteisiin. Kierrosvalvojat ovat innokkaita hyvän uutisen julistajia ja taitavia opettajia, millä on myönteinen vaikutus laumaan (Room. 12:11; 2. Tim. 2:15). Kierrostyössä palvelevat tunnetaan ennen muuta uhrautuvasta rakkaudestaan. He palvelevat halukkaasti toisia, ovat liikkeellä huonollakin säällä ja kulkevat myös vaarallisilla alueilla. (Fil. 2:3, 4.) Lisäksi kierrosvalvojat rohkaisevat, opettavat ja neuvovat kutakin seurakuntaa pitämällä raamatullisia puheita. Kaikki julistajat hyötyvät, kun he tarkkailevat heidän käytöstään ja jäljittelevät heidän uskoaan (Hepr. 13:7).

8. Miten Barnabas suhtautui Paavalin ehdotukseen?

⁸ Barnabas suhtautui myönteisesti Paavalin ehdotukseen mennä ”katsomaan veljiä” (Apt. 15:36). Heidän yhteiset matkansa olivat  aiemmin sujuneet hyvin, ja molemmat tunsivat jo entuudestaan seudut, joilla oli tarkoitus käydä, ja niillä asuvat kansat (Apt. 13:2–14:28). Saattoi siksi tuntua järkevältä ja käytännölliseltä lähteä tälle lähetysmatkalle yhdessä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Apostolien tekojen 15:37:ssä kerrotaan: ”Barnabas halusi välttämättä ottaa mukaan Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi.” Barnabas ei vain esittänyt ehdotusta, vaan hän ”halusi välttämättä” ottaa mukaan serkkunsa Markuksen.

9. Miksi Paavali oli eri mieltä Barnabaan kanssa?

⁹ Paavali oli eri mieltä. Miksi? Raamattu kertoo: ”Paavalin mielestä ei kuitenkaan ollut hyvä ottaa häntä [Markusta] mukaan, koska hän oli jättänyt heidät Pamfyliassa eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön.” (Apt. 15:38.) Markus oli ollut Paavalin ja Barnabaan mukana heidän ensimmäisellä lähetysmatkallaan, mutta hän oli jättänyt sen kesken (Apt. 12:25; 13:13). Jo alkumatkasta, heidän ollessaan vielä Pamfyliassa, Markus oli jättänyt tehtävänsä ja mennyt kotiin Jerusalemiin. Raamattu ei kerro hänen lähtönsä syytä, mutta ilmeisesti Paavalin mielestä hän toimi vastuuttomasti. Ehkä Paavali epäili Markuksen luotettavuutta.

10. Mihin Paavalin ja Barnabaan erimielisyys johti, ja mitä sen jälkeen tapahtui?

¹⁰ Barnabas piti päänsä ja halusi edelleen ottaa Markuksen mukaan. Mutta Paavalikaan ei antanut periksi. ”Silloin puhkesi niin kova riita, että he erosivat toisistaan”, sanotaan Apostolien tekojen 15:39:ssä. Barnabas otti Markuksen mukaansa ja purjehti kotisaarelleen Kyprokselle. Paavali toimi oman suunnitelmansa mukaan. Kertomus jatkuu: ”Paavali valitsi Silaksen ja lähti matkaan sen jälkeen kun veljet olivat pyytäneet Jehovaa osoittamaan hänelle ansaitsematonta hyvyyttä.” (Apt. 15:40.) Paavali ja Silas kulkivat yhdessä ”Syyrian ja Kilikian halki ja vahvistivat seurakuntia” (Apt. 15:41).

11. Mitkä ominaisuudet ovat välttämättömiä, jotteivät meidän ja jonkun meitä loukanneen välit rikkoudu pysyvästi?

¹¹ Tämä tapaus voi muistuttaa meitä omasta epätäydellisyydestämme. Paavali ja Barnabas oli nimitetty hallintoelimen erikoisedustajiksi. Paavalista itsestäänkin tuli todennäköisesti hallintoelimen jäsen. Silti tässä tilanteessa epätäydelliset inhimilliset taipumukset veivät heistä voiton. Antoivatko he tämän tapauksen rikkoa välinsä pysyvästi? Vaikka nämä miehet olivat epätäydellisiä, he olivat nöyriä ja heillä oli Kristuksen mieli. Epäilemättä he aikanaan ilmaisivat kristillisen veljeyden ja anteeksiantavaisuuden henkeä. (Ef. 4:1–3.) Paavali ja Markus työskentelivät myöhemmin yhdessä muissa teokraattisissa tehtävissä (Kol. 4:10). a

12. Mitä ominaisuuksia nykyisten valvojien tulisi Paavalin ja Barnabaan tavoin ilmaista?

 ¹² Tällainen hermojen menettäminen ei ollut luonteenomaista Barnabaalle eikä Paavalille. Barnabas tunnettiin niin lämminsydämisenä ja anteliaana miehenä, että apostolit eivät käyttäneet hänen nimeään Joosef vaan antoivat hänelle lisänimen Barnabas, joka merkitsee ’lohdutuksen poikaa’ (Apt. 4:36). Paavalikin tunnettiin helläsydämisyydestään ja lempeydestään (1. Tess. 2:7, 8). Paavalin ja Barnabaan tavoin kaikkien nykyisten kristittyjen valvojien, myös kierrosvalvojien, tulisi aina pyrkiä olemaan nöyriä ja kohtelemaan toisia vanhimpia ja koko laumaa hellästi (1. Piet. 5:2, 3).

13, 14. a) Kuka oli Timoteus, ja milloin Paavali ehkä tapasi hänet? b) Mikä sai Paavalin kiinnittämään erityistä huomiota Timoteukseen? c) Minkä tehtävän Timoteus sai?

¹³ Paavalin toinen lähetysmatka vei hänet Rooman Galatian-provinssiin, jonne oli perustettu muutamia seurakuntia. Lopulta hän ”saapui Derbeen ja myös Lystraan”. Sitten kerrotaan: ”Siellä oli Timoteus-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli uskova juutalainen mutta isä kreikkalainen.” (Apt. 16:1.) b

¹⁴ Paavali oli ilmeisesti tavannut Timoteuksen perheen käydessään tuolla alueella ensimmäisen kerran noin vuonna 47. Nyt kun hän pari kolme vuotta myöhemmin oli siellä toista kertaa, hän kiinnitti erityistä huomiota nuoreen Timoteukseen, koska ”veljet kertoivat [hänestä] hyvää”. Timoteuksen kotikaupungin veljet pitivät hänestä kovasti, ja hänen maineensa oli kiirinyt myös oman seurakunnan ulkopuolelle. Raamattu osoittaa, että niin Lystran kuin noin 30 kilometrin päässä sijaitsevan Ikonioninkin veljillä oli hänestä hyvää kerrottavaa. (Apt. 16:2.) Pyhän hengen ohjauksessa vanhimmat uskoivat nuorelle Timoteukselle vastuullisen tehtävän toimia matkavalvojana ja auttaa Paavalia ja Silasta (Apt. 16:3).

15, 16. Miksi Timoteuksella oli hyvä maine?

¹⁵ Miksi Timoteuksella oli nuoresta iästään huolimatta näin hyvä maine? Johtuiko se hänen älykkyydestään, ulkonäöstään tai lahjakkuudestaan? Usein tällaiset seikat tekevät vaikutuksen ihmisiin. Erään kerran ulkonäkö vaikutti liiaksi jopa profeetta Samueliin. Jehova kuitenkin muistutti häntä: ”Jumala ei näe asioita niin kuin ihminen: ihminenhän näkee sen, mikä näkyy silmille, mutta Jehova näkee sydämeen.” (1. Sam. 16:7.) Timoteuksella oli hyvä maine toisten kristittyjen keskuudessa, ei luontaisten kykyjensä vaan sisäisten ominaisuuksiensa vuoksi.

 ¹⁶ Vuosia myöhemmin apostoli Paavali viittasi joihinkin Timoteuksen hengellisiin ominaisuuksiin. Hän kuvaili Timoteuksen oikeaa asennetta, uhrautuvaa rakkautta ja ahkeruutta teokraattisissa tehtävissä. (Fil. 2:20–22.) Lisäksi Timoteus tunnettiin siitä, että hänellä oli ”teeskentelemätön usko” (2. Tim. 1:5).

17. Miten nykypäivän nuoret voivat jäljitellä Timoteusta?

¹⁷ Nykyään monet nuoret jäljittelevät Timoteusta kehittämällä Jumalaa miellyttäviä ominaisuuksia. Näin he jo nuorella iällään hankkivat hyvän maineen Jehovan ja hänen kansansa edessä. (Sananl. 22:1; 1. Tim. 4:15.) He ilmaisevat teeskentelemätöntä uskoa eivätkä vietä kaksoiselämää (Ps. 26:4, alav.). Timoteuksen tavoin monilla nuorilla voikin olla tärkeä osa seurakunnassa. Kun he pätevöityvät hyvän uutisen julistajiksi ja aikanaan vihkiytyvät Jehovalle ja käyvät kasteella, he rohkaisevat suuresti kaikkia niitä ympärillään olevia, jotka rakastavat Jehovaa.

18. a) Millaisia erikoistehtäviä Paavali ja Timoteus saivat? b) Miten seurakuntia siunattiin?

¹⁸ Paavali ja Timoteus työskentelivät yhdessä vuosikausia. He huolehtivat erilaisista tehtävistä matkustaessaan hallintoelimen edustajina. Raamattu kertoo: ”Kun he kulkivat kaupunkien halki, he välittivät veljille säädökset, joista Jerusalemissa olevat apostolit ja vanhimmat olivat päättäneet ja joita tuli noudattaa.” (Apt. 16:4.) Kaikesta päätellen seurakunnat noudattivat Jerusalemissa olevien apostolien ja vanhinten ohjausta. Tällaisen tottelevaisuuden ansiosta ”seurakunnat lujittuivat jatkuvasti uskossa ja kasvoivat päivä päivältä” (Apt. 16:5).

19, 20. Miksi kristittyjen tulisi totella niitä, ”jotka ottavat johdon”?

¹⁹ Nykyäänkin Jehovan todistajat saavat siunauksia, kun he alistuvat tottelevaisesti niiden ohjaukseen, ”jotka ottavat johdon” heidän keskuudessaan (Hepr. 13:17). Koska ”tämän maailman näyttämö vaihtuu” jatkuvasti, on hyvin tärkeää, että kristityt pysyvät ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” antaman hengellisen ohjauksen tasalla (Matt. 24:45; 1. Kor. 7:29–31). Näin he voivat välttyä hengelliseltä onnettomuudelta ja suojella itsensä maailman tahroilta (Jaak. 1:27).

²⁰ Nykyiset kristilliset valvojat, hallintoelimen jäsenet mukaan luettuina, ovat Paavalin, Barnabaan, Markuksen ja muiden ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden voideltujen vanhinten tavoin epätäydellisiä (Room. 5:12; Jaak. 3:2). Mutta koska hallintoelin noudattaa tarkoin Jumalan sanaa ja pitää kiinni apostolien antamasta mallista, se osoittautuu luotettavaksi (2. Tim. 1:13, 14). Niinpä seurakunnat vahvistuvat ja lujittuvat uskossa.