1–3. a) Miten pyhä henki ohjaa Paavalia, Silasta ja Timoteusta? b) Mitä tapahtumia tarkastelemme?

 RYHMÄ naisia lähtee Makedoniassa sijaitsevasta Filippin kaupungista. Ennen pitkää he saapuvat kapean Gangitesjoen rannalle. Tapansa mukaan he istuvat jokitörmälle rukoilemaan Israelin Jumalaa. Jehova tarkkailee heitä. (2. Aik. 16:9; Ps. 65:2.)

² Samoihin aikoihin ryhmä miehiä lähtee Etelä-Galatiassa sijaitsevasta Lystran kaupungista, joka on yli 800 kilometriä Filippistä itäkaakkoon. Päivien päästä he tulevat päällystetylle roomalaiselle valtatielle, joka vie länteen Aasian provinssin väekkäimmälle seudulle. Nämä miehet – Paavali, Silas ja Timoteus – haluavat kovasti lähteä kulkemaan tätä tietä pitkin Efesokseen ja muihin kaupunkeihin, joissa tuhansien ihmisten täytyy saada kuulla Kristuksesta. Mutta ennen kuin he pääsevät lähtemään tälle matkaosuudelle, pyhä henki pysäyttää heidät tavalla, jota ei kerrota. Heitä kielletään saarnaamasta Aasiassa. Miksi? Jeesus haluaa opastaa Jumalan hengen välityksellä Paavalin seurueen Vähän-Aasian halki Egeanmeren toiselle puolelle Gangitesjoen rannalle.

³ Voimme oppia paljon siitä, miten Jeesus opasti Paavalia ja hänen matkakumppaneitaan tällä epätavallisella matkalla Makedoniaan. Tarkastellaan siksi, mitä tapahtui Paavalin toisella lähetysmatkalla, joka alkoi vuoden 49 vaiheilla.

4, 5. a) Mitä Paavalin seurueelle tapahtui lähellä Bithyniaa? b) Minkä päätöksen miehet tekivät, ja mitä siitä seurasi?

⁴ Kun Paavalia, Silasta ja Timoteusta oli estetty saarnaamasta Aasiassa, he kääntyivät kohti pohjoista saarnatakseen Bithynian kaupungeissa. Sinne päästäkseen heidän täytyi kävellä ehkä päiväkausia päällystämättömiä teitä Frygian ja Galatian harvaan asuttujen seutujen halki. Mutta kun he lähestyivät Bithyniaa, Jeesus esti jälleen pyhän hengen välityksellä heidän kulkunsa. (Apt. 16:6, 7.) Tässä vaiheessa miehet olivat varmasti ymmällään. He tiesivät kyllä, mitä saarnata ja miten saarnata, mutta he eivät tienneet, missä saarnata. He olivat ikään kuin kolkuttaneet Aasiaan johtavalle ovelle, mutta turhaan. He olivat kolkuttaneet  Bithyniaan johtavalle ovelle, taas turhaan. Kaikesta huolimatta Paavali oli päättänyt, että hän jatkaisi kolkuttamista, kunnes löytäisi oven, joka avautuisi. Sitten he tekivät kummalliselta tuntuvan päätöksen. He kääntyivät länteen, kävelivät 550 kilometriä ja ohittivat kaupungin toisensa perään, kunnes he saapuivat Troaksen satamakaupunkiin, joka oli portti Makedoniaan (Apt. 16:8). Siellä Paavali kolkutti kolmanteen oveen – ja se aukeni selkosen selälleen!

⁵ Evankeliuminkirjoittaja Luukas, joka liittyi Paavalin seurueeseen Troaksessa, kuvailee tapahtumia: ”Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä hartaasti: ’Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.’ Heti kun hän oli nähnyt näyn, me aloimme tehdä lähtöä Makedoniaan, koska päättelimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan hyvää uutista heille.” (Apt. 16:9, 10.) a Viimeinkin Paavali tiesi, missä saarnata. Hän oli varmasti hyvin iloinen siitä, ettei ollut luovuttanut kesken matkan! Heti nuo neljä miestä purjehtivat Makedoniaan.

6, 7. a) Mitä voimme oppia siitä, mitä Paavalin matkalla tapahtui? b) Mihin voimme luottaa Paavalin kokemuksen perusteella?

⁶ Mitä voimme oppia tästä kertomuksesta? Huomaa, että Jumalan henki puuttui tapahtumiin vasta sen jälkeen kun Paavali oli lähtenyt kohti Aasiaa, Jeesus vaikutti asioiden kulkuun vasta sen jälkeen kun Paavali oli lähestynyt Bithyniaa ja Jeesus ohjasi Paavalin Makedoniaan vasta sen jälkeen kun tämä oli saapunut Troakseen. Jeesus, seurakunnan pää, voi opastaa meitä samalla tavalla nykyään (Kol. 1:18). Olemme esimerkiksi  ehkä jo jonkin aikaa ajatelleet tienraivauksen aloittamista tai tarvealueelle muuttamista. Voi kuitenkin olla niin, että Jeesus opastaa meitä Jumalan hengen välityksellä vasta sen jälkeen kun olemme ottaneet määrätietoisia askeleita kohti tavoitettamme. Miksi? Mietihän seuraavaa esimerkkiä: kuljettaja voi ohjata autoaan vasemmalle tai oikealle, mutta vain jos auto liikkuu. Samoin Jeesus ohjaa meitä, kun haluamme laajentaa palvelusta, mutta vain jos me ”liikumme” eli ponnistelemme kohti tavoitettamme.

⁷ Mutta entä jos ponnistelumme eivät heti tuota tulosta? Pitäisikö meidän luovuttaa ja ajatella, ettei Jumalan henki opasta meitä? Ei. Paavalikin koki takaiskuja. Hän kuitenkin jatkoi etsimistä, kunnes löysi oven, joka avautui. Voimme olla varmoja, että kun etsimme sinnikkäästi ”suurta ovea, joka johtaa toimintaan”, meidätkin palkitaan (1. Kor. 16:9).

8. a) Kuvaile Filippin kaupunkia. b) Mitä hyviä tuloksia oli siitä, että Paavali saarnasi rukouspaikassa?

⁸ Saavuttuaan Makedonian provinssiin Paavalin seurue meni Filippin kaupunkiin, jonka asukkaat olivat ylpeitä siitä, että he olivat Rooman kansalaisia. Koska Filippin kaupunki oli siirtokunta, jossa asui eläkkeelle jääneitä roomalaisia sotilaita, se oli kuin pikku-Italia – Rooma pienoiskoossa keskellä Makedoniaa. Kaupungin portin ulkopuolelta kapean joen rannalta lähetystyöntekijät löysivät alueen, josta he arvelivat, että ”siellä olisi rukouspaikka”. b Kun he menivät paikalle sapattina, sinne oli kokoontunut naisia palvomaan Jumalaa. Lähetystyöntekijät istuutuivat ja alkoivat puhua heille. Kuulijoiden joukossa oli Lyydia-niminen nainen, ja ”Jehova avasi täysin hänen sydämensä”. Se mitä Lyydia sai kuulla näiltä miehiltä, kosketti häntä niin syvästi, että hänet ja hänen talouteensa kuuluvat kastettiin. Sitten hän suorastaan pakotti Paavalin matkakumppaneineen tulemaan hänen taloonsa ja jäämään sinne. (Apt. 16:13–15.) c

9. Millä tavalla monet ovat nykyään jäljitelleet Paavalin esimerkkiä, ja millaisia siunauksia he ovat saaneet?

⁹ Kuvittele, millainen riemu vallitsi, kun Lyydia kastettiin! Paavali oli varmasti hyvin iloinen siitä, että hän oli ottanut vastaan kutsun ”tulla yli Makedoniaan” ja että Jehova oli päättänyt käyttää häntä ja hänen matkakumppaneitaan vastatessaan noiden jumalaapelkäävien naisten rukouksiin. Nykyäänkin monet veljet ja sisaret – nuoret ja vanhat, naimattomat ja naimisissa olevat – ovat muuttaneet alueille, joilla tarvitaan kipeästi valtakunnan julistajia. He joutuvat kyllä kokemaan vastoinkäymisiä, mutta ne kalpenevat sen ilon rinnalla, jota he tuntevat löytäessään Lyydian kaltaisia ihmisiä, jotka ottavat vastaan Raamatun totuuden. Voisitko sinä tehdä joitain muutoksia niin että pystyisit noudattamaan kutsua  ”tulla yli Makedoniaan” eli muuttaa tarvealueelle? Siunaukset odottavat sinua. Ajattelehan esimerkiksi vähän yli 20-vuotiaan Aaron-nimisen veljen kokemusta. Hän muutti erääseen Keski-Amerikan maahan. Hän pukee sanoiksi monien mietteet: ”Palveleminen ulkomailla on auttanut minua kasvamaan hengellisesti ja pääsemään lähemmäs Jehovaa. Ja kenttätyö on mahtavaa: minulla on kahdeksan raamattukurssia!”

10. Miten demonit vaikeuttivat Paavalin ja hänen matkakumppaneidensa toimintaa?

¹⁰ Saatana oli varmasti raivoissaan siitä, että hyvä uutinen oli saanut jalansijaa sellaisessa osassa maailmaa, jossa hän ja hänen demoninsa olivat ilmeisesti voineet toimia kenenkään häiritsemättä. Ei siksi ihme, että demonit osaltaan vaikeuttivat Paavalin seurueen toimintaa. Kun Paavali matkakumppaneineen kävi rukouspaikassa toistuvasti, eräs demonin riivaama palvelustyttö, joka hankki isännilleen rahaa ennustelemalla, seurasi heitä jatkuvasti ja huusi: ”Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan orjia, ja he julistavat teille pelastuksen tietä.” Demoni on voinut saada tytön huutamaan tällä tavalla, jotta näyttäisi siltä, että tytön ennustukset ja Paavalin opetukset olivat peräisin samasta lähteestä. Näin ihmisten huomio voitaisiin kääntää pois Kristuksen tosi seuraajista. Paavali kuitenkin vaiensi tytön ajamalla demonin ulos. (Apt. 16:16–18.)

11. Mitä Paavalille ja Silakselle tapahtui sen jälkeen, kun demoni oli ajettu ulos palvelustytöstä?

¹¹ Kun palvelustytön omistajat huomasivat, että heidän rahasamponsa oli ehtynyt, he raivostuivat. He raahasivat Paavalin ja Silaksen torille, missä oikeusviranomaiset, Roomaa edustavat hallintoviranomaiset, pitivät istuntojaan. Koska tytön omistajat tiesivät tuomareiden olevan ennakkoluuloisia ja kansallishenkisiä, he osasivat vetää oikeasta narusta ja sanoivat itse asiassa: ”Nämä juutalaiset aiheuttavat häiriötä opettamalla tapoja, joita me roomalaiset emme voi hyväksyä.” Heidän sanansa tehosivat heti. Torilla oleva ”ihmisjoukko nousi yhdessä heitä [Paavalia ja Silasta] vastaan”, ja hallintoviranomaiset antoivat käskyn ”lyödä heitä raipoilla”. Sen jälkeen Paavali ja Silas vietiin vankilaan, jossa vanginvartija heitti heidät vankilan sisäosaan ja kiinnitti heidät jalkapuuhun. (Apt. 16:19–24.) Kun vartija sulki oven, vankityrmään tuli niin sankka pimeys, että Paavali ja Silas pystyivät hädin tuskin näkemään toisensa. Jehova kuitenkin näki heidät (Ps. 139:12).

12. a) Miten Kristuksen opetuslapset suhtautuivat vainoon ja miksi? b) Millaisia menetelmiä Saatana ja hänen edustajansa edelleen käyttävät lietsoessaan vastustusta?

¹² Vuosia aiemmin Jeesus oli sanonut seuraajilleen: ”He vainoavat teitäkin.” (Joh. 15:20.) Niinpä kun Paavali ja hänen matkakumppaninsa saapuivat Makedoniaan, he olivat valmistautuneet kohtaamaan vastustusta. Kun vaino sitten alkoi, he eivät pitäneet sitä merkkinä Jehovan  epäsuosiosta vaan osoituksena Saatanan suuttumuksesta. Nykyään Saatanan edustajat käyttävät samanlaisia menetelmiä kuin muinoin Filippissä. Vastustajat esittävät meidät väärässä valossa kouluissa ja työpaikoilla, mikä lietsoo vastustusta. Joissain maissa uskonnolliset vastustajat syyttävät meitä oikeudessa ja sanovat itse asiassa: ”Jehovan todistajat aiheuttavat häiriötä opettamalla tapoja, joita me ’perinteiset uskovaiset’ emme voi hyväksyä.” Joissain paikoissa veljiämme ja sisariamme pahoinpidellään ja heitetään vankilaan. Jehova kuitenkin näkee kaiken, mitä heille tapahtuu (1. Piet. 3:12).

13. Mikä sai vanginvartijan kysymään: ”Mitä minun täytyy tehdä, että pelastuisin?”

¹³ Paavali ja Silas tarvitsivat varmasti aikaa sulatellakseen tuon päivän myrskyisiä tapahtumia. Keskiyöhön mennessä he olivat kuitenkin toipuneet lyönneistä jo siinä määrin, että he ”rukoilivat ja ylistivät Jumalaa laulamalla”. Yhtäkkiä vankilaa vavisutti maanjäristys! Kun vanginvartija heräsi ja näki ovien olevan auki, hän pelästyi, koska luuli vankien paenneen. Hän tiesi, että vankien karkuun päästämisestä seuraisi rangaistus, ja siksi hän ”veti miekkansa esiin ja aikoi tappaa itsensä”. Mutta Paavali huusi: ”Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me olemme kaikki täällä!” Hätääntynyt vanginvartija kysyi: ”Herrat, mitä minun täytyy tehdä, että pelastuisin?” Häntä ei voinut pelastaa sen enempää Paavali kuin Silaskaan vaan ainoastaan Jeesus. Niinpä he vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut.” (Apt. 16:25–31.)

14. a) Miten Paavali ja Silas auttoivat vanginvartijaa? b) Miten Paavalia ja Silasta siunattiin, koska he kestivät vainoa iloiten?

¹⁴ Oliko vanginvartijan kysymys vilpitön? Paavali ei epäillyt hänen motiivejaan. Vanginvartija oli ei-juutalainen, eikä hän tuntenut Raamattua. Ennen kuin hän saattoi tulla kristityksi, hänen täytyi oppia ja hyväksyä Raamatun perustotuudet. Siksi Paavali ja Silas puhuivat hänelle kaikessa rauhassa ”Jehovan sanaa”. He olivat niin syventyneet Jumalan sanan opettamiseen, että ehkä unohtivat kokonaan iskujen tuottamat kivut. Vanginvartija huomasi kuitenkin heidän selässään olevat syvät haavat ja pesi ne. Sitten hänet ja hänen perheensä ”kastettiin viipymättä”. Paavalia ja Silasta siunattiin suuresti, koska he kestivät vainoa iloiten! (Apt. 16:32–34.)

15. a) Millä tavalla monet todistajat ovat nykyään noudattaneet Paavalin ja Silaksen esimerkkiä? b) Miksi meidän tulisi käydä alueemme ihmisten luona yhä uudelleen?

¹⁵ Paavalin ja Silaksen tavoin monet nykyajan todistajat ovat saarnanneet hyvää uutista ollessaan vankilassa uskonsa vuoksi ja saaneet hienoja tuloksia. Esimerkiksi vuosia sitten eräässä maassa, jossa toimintamme oli kielletty, 40 prosenttia paikallisista todistajista oli oppinut totuuden Jehovasta vankilassa. (Jes. 54:17.) Huomaa myös, että vanginvartija pyysi apua vasta sen jälkeen, kun maanjäristys oli iskenyt. Samoin nykyään  jotkut, jotka eivät ole koskaan kuunnelleet valtakunnan sanomaa, saattavat suhtautua siihen myönteisesti sen jälkeen, kun heidän maailmansa on yllättäen järkkynyt jonkin ahdistavan tapahtuman vuoksi. Kun käymme uskollisesti alueemme ihmisten luona yhä uudelleen, pystymme auttamaan apua kaipaavia.

16. Miten osat vaihtuivat Paavalin ja Silaksen pieksemistä seuranneena päivänä?

¹⁶ Seuraavana aamuna hallintoviranomaiset käskivät päästää Paavalin ja Silaksen vapaaksi. Paavali kuitenkin sanoi: ”He ovat piesseet meitä julkisesti langettamatta tuomiota, vaikka olemme roomalaisia, ja heittäneet meidät vankilaan. Toimittavatko he meidät nyt vähin äänin pois? Ei missään nimessä! He saavat itse tulla hakemaan meidät täältä.” Saatuaan kuulla miesten olevan Rooman kansalaisia hallintoviranomaiset pelästyivät, sillä he olivat loukanneet heidän oikeuksiaan. d Osat vaihtuivat. Paavalia ja Silasta oli piesty julkisesti; nyt hallintoviranomaisten täytyi pyytää anteeksi julkisesti. He pyysivät hartaasti näitä kahta lähtemään Filippistä. Paavali ja Silas suostuivat mutta lähtivät vasta rohkaistuaan uusien opetuslasten kasvavaa joukkoa.

17. Mitä tärkeää uudet opetuslapset oppivat tarkkailemalla Paavalin ja Silaksen kestävyyttä?

¹⁷ Jos Paavalin ja Silaksen oikeuksia Rooman kansalaisina olisi kunnioitettu aiemmin, he olisivat hyvinkin saattaneet säästyä pieksemiseltä (Apt. 22:25, 26). Se olisi kuitenkin voinut antaa Filippin opetuslapsille sellaisen vaikutelman, että Paavali ja Silas käyttivät hyväkseen asemaansa, jottei heidän tarvitsisi kärsiä Kristuksen vuoksi. Miten se olisi vaikuttanut niiden opetuslasten uskoon, jotka eivät olleet Rooman kansalaisia? Lakihan ei suojellut heitä pieksemiseltä. Kärsimällä rangaistuksen Paavali ja Silas osoittivat uusille uskoville omalla esimerkillään, että Kristuksen seuraajat voivat pysyä lujina kohdatessaan vainoa. Lisäksi vaatimalla kansalaisuutensa tunnustamista Paavali ja Silas pakottivat hallintoviranomaiset tekemään julkisesti tunnetuksi, että nämä olivat toimineet lainvastaisesti. Tämä puolestaan saattaisi estää heitä kohtelemasta huonosti muita kristittyjä ja antaa tulevaisuudessa jonkinlaista oikeudellista suojaa samankaltaisia hyökkäyksiä vastaan.

18. a) Miten nykyajan kristityt valvojat jäljittelevät Paavalin esimerkkiä? b) Mitä me nykyään teemme ”hyvän uutisen puolustamiseksi ja lailliseksi vahvistamiseksi”?

¹⁸ Nykyäänkin kristillisen seurakunnan valvojat ohjaavat laumaa omalla esimerkillään. Kristityt paimenet ovat valmiita tekemään itse kaiken, mitä he odottavat veljiltään ja sisariltaan. Paavalin tavoin myös me punnitsemme huolellisesti, miten ja milloin käytämme lain suomia  oikeuksia saada suojaa. Vetoamme tarvittaessa paikallisiin, kansallisiin ja jopa kansainvälisiin tuomioistuimiin turvataksemme palvontavapauden. Tavoitteenamme ei ole yhteiskunnallisten uudistusten ajaminen vaan ”hyvän uutisen puolustaminen ja laillinen vahvistaminen”, kuten Paavali kirjoitti Filippin seurakunnalle kymmenisen vuotta sen jälkeen kun hän oli ollut vangittuna tuossa kaupungissa (Fil. 1:7). Tekevätpä tuomioistuimet millaisia ratkaisuja hyvänsä, olemme Paavalin ja muiden tavoin päättäneet jatkuvasti ”julistaa hyvää uutista”, minne tahansa Jumalan henki meidät johtaakin (Apt. 16:10).