1–4. Miksi Paavali on menossa Jerusalemiin, ja mikä häntä siellä odottaa?

 LIIKUTTAVA lähdön hetki on koittanut Miletoksessa. Kuinka vaikeaa Paavalin ja Luukkaan onkaan erota Efesoksen vanhimmista, jotka ovat tulleet heille rakkaiksi! Nämä kaksi lähetystyöntekijää seisovat laivan kannella. He ovat pakanneet mukaansa kaiken, mitä matkalla tarvitsevat. Heidän huostassaan ovat myös Juudean köyhille kristityille kerätyt lahjoitukset, ja he ovat innokkaita toimittamaan ne perille.

² Leppeä tuulenvire täyttää purjeet, ja laiva lipuu pois satamalaiturin hälinästä. Paavali, Luukas ja heidän seitsemän matkatoveriaan katsovat rannalla seisovia surullisen näköisiä veljiä (Apt. 20:4, 14, 15). Matkalle lähtijät vilkuttavat hyvästiksi, kunnes heidän ystävänsä katoavat näkyvistä.

³ Paavali on työskennellyt läheisesti Efesoksen vanhinten kanssa kolmisen vuotta, mutta nyt hän on pyhän hengen ohjaamana matkalla Jerusalemiin. Hänellä on jonkinlainen käsitys siitä, mikä häntä odottaa. Aiemmin hän sanoi noille vanhimmille: ”Nyt henki pakottaa minua matkustamaan Jerusalemiin, vaikka en tiedä, mitä minulle siellä tapahtuu. Tiedän vain, että pyhä henki kertoo minulle yhä uudelleen kaupungissa toisensa jälkeen, että minua odottavat vankeus ja vastoinkäymiset.” (Apt. 20:22, 23.) Vaarasta huolimatta Paavali tuntee, että ”henki pakottaa” häntä: hän on sekä velvollinen että halukas noudattamaan pyhän hengen ohjausta ja menemään Jerusalemiin. Hän pitää elämää suuressa arvossa, mutta Jumalan tahdon tekeminen on hänelle kaikkein tärkeintä.

⁴ Ajatteletko sinä samalla tavalla? Kun vihkiydymme Jehovalle, lupaamme juhlallisesti pitää hänen tahtonsa tekemisen tärkeimmällä sijalla elämässämme. Meidän onkin siksi hyödyllistä tarkastella Paavalin esimerkkiä.

5. Mitä reittiä Paavali seurueineen purjehti Tyrokseen?

⁵ Laiva, jolla Paavali seurueineen matkusti, otti ”kurssin suoraan kohti Kosia”, eli se purjehti myötätuuleen joutumatta luovimaan, ja myöhemmin samana päivänä se saapui perille (Apt. 21:1). Nähtävästi alus  jäi sinne ankkuriin yöksi ja jatkoi seuraavana päivänä Rodokseen ja Pataraan. Patarassa, Vähän-Aasian etelärannikolla, veljet astuivat suureen rahtilaivaan, joka vei heidät suoraan Tyrokseen Foinikiaan. Matkalla he ohittivat Kyproksen, ja se jäi ”taakse vasemmalle” eli paapuuriin. (Apt. 21:3.) Miksi Apostolien tekojen kirjoittaja Luukas mainitsi Kyproksen ohittamisen?

6. a) Miksi Kyproksen näkeminen saattoi rohkaista Paavalia? b) Mihin johtopäätökseen tulet mietiskellessäsi sitä, miten Jehova on siunannut ja auttanut sinua?

⁶ Ehkä Paavali osoitti Kyproksen saarta ja kertoi, mitä hänelle oli siellä tapahtunut. Ensimmäisellä lähetysmatkallaan noin yhdeksän vuotta aiemmin Paavali oli Barnabaan ja Johannes Markuksen kanssa tavannut saarella Elymas-nimisen noidan, joka vastusti heidän saarnaamistaan (Apt. 13:4–12). Kyproksen näkeminen ja siellä sattuneiden tapahtumien muisteleminen saattoivat rohkaista Paavalia ja vahvistaa häntä siihen, mitä oli edessä. Meidänkin on hyödyllistä mietiskellä sitä, miten Jumala on siunannut meitä ja auttanut meitä kestämään koetuksia. Mieleemme voivat tulla Daavidin sanat: ”Sillä, joka toimii oikein, on paljon  vastoinkäymisiä, mutta Jehova vapauttaa hänet niistä kaikista.” (Ps. 34:19.)

7. Mitä matkalaiset tekivät saavuttuaan Tyrokseen?

⁷ Paavali ymmärsi, että on tärkeää olla toisten kristittyjen seurassa, ja vietti siksi mielellään aikaa heidän kanssaan. Luukas kertoo, mitä tapahtui matkalaisten saavuttua Tyrokseen: ”Me etsimme opetuslapsia, ja löydettyämme heidät jäimme sinne.” (Apt. 21:4.) He tiesivät, että Tyroksessa oli toisia kristittyjä, joten he etsivät heidät ja luultavasti majoittuivat heidän luokseen. Yksi suuri siunaus, jonka totuus tuo tullessaan, on se, että menemmepä minne tahansa, voimme löytää veljiä ja sisaria, jotka ottavat meidät avosylin vastaan. Niillä jotka rakastavat Jumalaa ja ovat hänen tosi palvojiaan, on ystäviä ympäri maailman.

8. Miten meidän tulisi ymmärtää Apostolien tekojen 21:4?

⁸ Luukas kirjoittaa, että he viipyivät Tyroksessa seitsemän päivää, ja mainitsee samassa yhteydessä seikan, joka saattaa aluksi tuntua kummalliselta: ”Hengen vaikutuksesta he [Tyroksen veljet] varoittivat Paavalia yhä uudelleen menemästä Jerusalemiin.” (Apt. 21:4.) Oliko Jehova muuttanut mielensä? Kielsikö hän nyt Paavalia menemästä Jerusalemiin? Ei. Henki oli ilmaissut, että Paavalia kohdeltaisiin siellä huonosti, mutta se ei ollut kieltänyt sinne menemistä. Nähtävästi pyhän hengen avulla Tyroksen veljet tulivat siihen oikeaan päätelmään, että Paavali joutuisi vaikeuksiin Jerusalemissa. Sen vuoksi he olivat huolissaan hänestä ja pyytämällä pyysivät, ettei hän menisi sinne. Ymmärrettävästikin he halusivat suojella Paavalia uhkaavalta vaaralta. Hän oli kuitenkin päättänyt tehdä Jehovan tahdon ja jatkoi siksi matkaansa kohti Jerusalemia. (Apt. 21:12.)

9, 10. a) Mitä Paavalin mieleen saattoi muistua, kun hän kuuli Tyroksen veljien olevan huolissaan? b) Millainen ajatus on yleinen nykymaailmassa, ja miten se on ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa?

⁹ Kun Paavali kuuli veljien olevan huolissaan, hänen mieleensä saattoi muistua eräs aiempi tapaus. Jeesuksen opetuslapset olivat reagoineet samalla tavalla, kun Jeesus kertoi heille, että hän menisi Jerusalemiin, kärsisi paljon ja hänet tapettaisiin. Pietari sanoi Jeesukselle tunnekuohun vallassa: ”Ole armollinen itsellesi, Herra. Eihän sinulle sellaista saa tapahtua.” Jeesus vastasi: ”Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastuskivi, koska et ajattele Jumalan ajatuksia vaan ihmisten.” (Matt. 16:21–23.) Jeesus oli päättänyt noudattaa sitä uhrautuvaa elämäntapaa, jonka Jumala oli hänelle viitoittanut. Paavalilla oli samanlainen asenne. Tyroksen veljillä, kuten apostoli Pietarillakin, oli epäilemättä hyvä tarkoitus, mutta he eivät tässä tilanteessa ymmärtäneet, mikä oli Jumalan tahto.

 ¹⁰ Monet haluavat nykyään päästä vähällä ja mennä siitä, mistä aita on matalin. Yleensä ihmiset koettavat löytää sellaisen uskonnon, joka miellyttää heitä itseään eikä vaadi paljon jäseniltään. Jeesus sitä vastoin kehotti omaksumaan aivan toisenlaisen asenteen. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku haluaa tulla minun perässäni, hänen täytyy kieltää itsensä, ottaa kidutuspaalunsa ja seurata minua jatkuvasti.” (Matt. 16:24.) Jeesuksen seuraaminen on viisasta ja se on oikein, mutta se ei ole helppoa.

11. Miten Tyroksen opetuslapset ilmaisivat Paavalille kiintymyksensä ja tukensa?

¹¹ Pian Paavalin, Luukkaan ja heidän mukanaan olevien veljien oli aika jatkaa matkaa. Kuvaus eron hetkestä on koskettavaa luettavaa. Tyroksen veljet olivat todella kiintyneet Paavaliin ja antoivat hänen palvelukselleen täyden tukensa. Miehet, naiset ja lapset saattoivat Paavalin ja muut rannalle. He kaikki polvistuivat, pitivät yhteisen rukouksen ja hyvästelivät toisensa. Sen jälkeen Paavali, Luukas ja muut nousivat laivaan ja jatkoivat matkaansa Ptolemaikseen. Siellä he tapasivat veljiä ja viipyivät heidän luonaan yhden päivän. (Apt. 21:5–7.)

12, 13. a) Millainen ura Filippoksella oli ollut Jehovan palveluksessa? b) Miksi Filippos on hyvä esimerkki nykyisille kristityille isille?

¹² Seuraavaksi Luukas kertoo, että Paavali matkaseurueineen suuntasi Kesareaan. Siellä he menivät ”evankelista Filippoksen taloon”. (Apt. 21:8.) a He olivat varmasti iloisia nähdessään Filippoksen. Parikymmentä vuotta aiemmin apostolit olivat määränneet hänet huolehtimaan ruoan jakelusta Jerusalemin nuoressa kristillisessä seurakunnassa. Filippos oli saarnannut innokkaasti vuosikausia. Saatat muistaa, että kun vaino sai opetuslapset hajaantumaan, Filippos meni Samariaan ja alkoi saarnata siellä. Myöhemmin hän todisti etiopialaiselle eunukille ja kastoi hänet. (Apt. 6:2–6; 8:4–13, 26–38.) Hänellä oli tosiaan takanaan pitkä ura uskollisena Jehovan palvelijana!

¹³ Filippoksen palvelusinto ei ollut laantunut. Nyt asuessaan Kesareassa hän saarnasi edelleen ahkerasti, mikä käy ilmi siitä, että Luukas sanoo häntä ”evankelistaksi”. Lisäksi kerrotaan, että hänellä oli neljä tytärtä, jotka profetoivat. He siis kaiketi seurasivat isänsä jalanjälkiä. (Apt.  21:9.) b Filippos oli varmasti huolehtinut hyvin perheensä hengellisestä hyvinvoinnista. Nykyään kristittyjen isien tulisi jäljitellä hänen esimerkkiään. Heidän tulisi ottaa johto palveluksessa ja auttaa lapsiaan kehittämään rakkautta kenttätyötä kohtaan.

14. Miten Paavalin vierailut epäilemättä vaikuttivat toisiin uskoviin, ja mitä samanlaisia tilaisuuksia tarjoutuu nykyään?

¹⁴ Paikassa toisensa jälkeen Paavali etsiytyi toisten uskovien seuraan ja vietti aikaa heidän kanssaan. Paikalliset veljet ja sisaret olivat varmastikin mielissään, kun saivat tämän lähetystyöntekijän ja hänen matkatoverinsa vieraikseen. Epäilemättä kaikki saivat näistä vierailuista ”keskinäistä rohkaisua” (Room. 1:11, 12). Samanlaisia tilaisuuksia tarjoutuu nykyään. Saat valtavasti iloa, kun avaat kotisi – vaikka se olisi kuinka vaatimaton – kierrosvalvojalle ja hänen vaimolleen (Room. 12:13).

15, 16. Mikä oli Agaboksen sanoma, ja miten se vaikutti kuulijoihin?

¹⁵ Kun Paavali oli Filippoksen luona, sinne saapui eräs toinenkin arvostettu vieras: Agabos. Filippoksen luo kokoontuneet tiesivät Agaboksen olevan profeetta; tämä oli ennustanut suuren nälänhädän, joka puhkesi Claudiuksen hallituskaudella (Apt. 11:27, 28). Ehkä he miettivät, miksi Agabos oli tullut ja mikä oli hänen sanomansa. Heidän seuratessaan Agabos otti Paavalin vyön eli pitkän kangaskaistaleen, joka kiedottiin vyötärölle ja jossa voitiin pitää rahoja ja tavaroita. Agabos sitoi sillä omat jalkansa ja kätensä, ja sitten hän puhui. Sanoma oli vakava: ”Näin sanoo pyhä henki: ’Sen miehen, jonka tämä vyö on, juutalaiset sitovat tällä tavoin Jerusalemissa ja luovuttavat muihin kansoihin kuuluvien käsiin.’” (Apt. 21:11.)

¹⁶ Tämä profetia vahvisti Paavalin menevän Jerusalemiin. Lisäksi se osoitti, että juutalaiset luovuttaisivat hänet ”kansoihin kuuluvien käsiin”. Profetia teki läsnäolijoihin syvän vaikutuksen. Luukas kirjoittaa:  ”Kun kuulimme tämän, sekä me että muut paikalla olevat aloimme pyytää, ettei Paavali menisi ylös Jerusalemiin. Silloin hän vastasi: ’Miksi te itkette ja yritätte horjuttaa päätöstäni? Minä olen valmis paitsi tulemaan sidotuksi myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.’” (Apt. 21:12, 13.)

17, 18. Miten Paavali osoitti lujaa päättäväisyyttä, ja miten veljet reagoivat?

¹⁷ Kuvittelehan tuota tilannetta. Veljet, Luukas heidän joukossaan, pyytävät hartaasti, ettei Paavali jatkaisi matkaa. Jotkut itkevät. Liikuttuneena heidän rakkaudestaan Paavali sanoo lempeästi, että he ”yrittävät horjuttaa [hänen] päätöstään” tai, kuten kreikkalainen alkuteksti joidenkin käännösten mukaan kuuluu, ”särkevät [hänen] sydämensä”. Paavali on kuitenkin hyvin päättäväinen, yhtä päättäväinen kuin silloin kun hän tapasi Tyroksen veljet, eikä anna pyyntöjen tai kyynelien horjuttaa itseään. Hän selittää veljille, miksi hänen on jatkettava matkaa. Miten rohkea ja määrätietoinen Paavali olikaan! Jeesuksen lailla hän suuntasi askeleensa päättäväisesti kohti Jerusalemia (Hepr. 12:2). Hän ei tavoitellut marttyyriutta, mutta jos hänet surmattaisiin uskonsa vuoksi, hänelle olisi kunnia kuolla Kristuksen Jeesuksen seuraajana.

¹⁸ Miten veljet reagoivat? Lyhyesti sanottuna kunnioittavasti. Kertomus jatkuu: ”Kun hän ei suostunut muuttamaan mieltään, me lakkasimme vastustelemasta ja sanoimme: ’Tapahtukoon Jehovan tahto.’” (Apt. 21:14.) Ne jotka halusivat saada Paavalin vakuuttuneeksi siitä, ettei hänen tulisi mennä Jerusalemiin, eivät itsepintaisesti yrittäneet saada tahtoaan läpi. He kuuntelivat Paavalia ja antoivat periksi, koska he tajusivat, mikä oli Jehovan tahto, ja hyväksyivät sen, vaikka se oli heille vaikeaa. Paavali oli lähtenyt tielle, joka johtaisi lopulta hänen kuolemaansa. Hänelle olisi ollut helpompaa, jos hänen ystävänsä eivät olisi yrittäneet taivutella häntä.

19. Minkä tärkeän seikan opimme Paavalin tapauksesta?

¹⁹ Opimme Paavalin tapauksesta erään tärkeän seikan: meidän ei pitäisi koskaan yrittää taivutella toisia Jumalan palvelijoita luopumaan uhrautuvasta elämäntavasta. Tämä periaate soveltuu moniin tilanteisiin, ei vain niihin, joissa on kyse elämästä ja kuolemasta. Esimerkiksi vaikka monille kristityille vanhemmille on kova paikka, kun heidän lapsensa lähtevät palvelemaan Jehovaa kaukaisille alueille, he ovat päättäneet, etteivät he koeta estellä heitä. Englannissa asuva Phyllis muistelee, miltä hänestä tuntui, kun hänen ainoa tyttärensä lähti lähetystyöhön Afrikkaan. ”Silloin tunteet olivat pinnalla”, Phyllis sanoo. ”Minun oli vaikea hyväksyä sitä ajatusta, että hän asuisi niin kaukana. Olin yhtä aikaa sekä surullinen että ylpeä. Rukoilin paljon tämän asian vuoksi. Mutta se oli tyttäreni päätös, enkä koskaan yrittänyt kääntää hänen päätään. Minähän olin aina opettanut hänet asettamaan valtakunnan ensimmäiseksi! Hän on nyt palvellut ulkomailla 30 vuotta. Kiitän Jehovaa joka päivä siitä, että tyttäreni on pysynyt uskollisena.” Kuinka tärkeää onkaan kannustaa uhrautuvia veljiämme ja sisariamme!

20, 21. Mikä osoittaa, että Paavali halusi olla veljien ja sisarten kanssa, ja miksi hän hakeutui heidän seuraansa?

²⁰ Kun valmistelut oli tehty, Paavali jatkoi matkaa. Jotkut veljet lähtivät hänen mukaansa ja osoittivat näin tukevansa häntä koko sydämestään. Jerusalemiin suuntautuvan matkansa aikana Paavali oli matkatovereineen koko ajan hakeutunut kristittyjen veljien ja sisarten seuraan. Tyroksessa he olivat tavanneet opetuslapsia ja jääneet heidän luokseen seitsemäksi päiväksi. Ptolemaiksessa he olivat käyneet tervehtimässä veljiään ja sisariaan ja viipyneet heidän luonaan yhden päivän. Kesareassa he olivat olleet useita päiviä Filippoksen luona. Sitten muutamat kesarealaiset opetuslapset saattoivat Paavalin ja hänen ystävänsä Jerusalemiin, missä heidän oli määrä olla vieraina erään Mnason-nimisen opetuslapsen kodissa. Luukas kertoo, että kun matkalaiset viimein saapuivat Jerusalemiin, ”veljet ottivat – – [heidät] iloisesti vastaan” (Apt. 21:17).

²¹ Paavali halusi selvästikin olla toisten kristittyjen seurassa. Hän sai rohkaisua veljiltään ja sisariltaan aivan kuten mekin nykyään. Se epäilemättä vahvisti Paavalia kohtaamaan ne vihaiset vastustajat, jotka yrittäisivät tappaa hänet.