1–3. a) Kuvaile, mitä tapahtui sinä yönä, jona Eutykos kuoli. b) Mitä Paavali tekee, ja mitä tämä tapaus osoittaa hänestä?

 PAAVALI on täpötäydessä yläkerran huoneessa Troaksessa. Hän puhuu paikalla oleville pitkään, sillä tämä on viimeinen ilta, jonka hän viettää heidän seurassaan. Koittaa keskiyö. Huoneessa palaa useita lamppuja, minkä vuoksi siellä on kuuma ja ilma saattaa olla savuinen. Yhdellä ikkunalla istuu Eutykos-niminen nuori mies. Paavalin puhuessa hän nukahtaa ja putoaa kolmannen kerroksen ikkunasta alas!

² Koska Luukas on lääkäri, hän ryntää luultavasti ensimmäisten joukossa ulos katsomaan, miten nuoren miehen on käynyt. Mitään ei ole tehtävissä. Eutykos ”nostetaan maasta kuolleena”. (Apt. 20:9.) Mutta sitten tapahtuu ihme. Paavali kumartuu hänen päälleen ja sanoo ihmisjoukolle: ”Rauhoittukaa, sillä hän on elossa.” Paavali on herättänyt Eutykoksen henkiin! (Apt. 20:10.)

³ Tämä tapaus on osoitus Jumalan pyhän hengen voimasta. Eutykoksen kuolema ei ollut Paavalin syy. Silti Paavali ei halunnut nuorukaisen kuoleman heittävän varjoa tämän tärkeän tilaisuuden ylle tai kompastuttavan ketään. Paavalin herätettyä Eutykoksen kuolleista seurakunta oli huojentunut ja täynnä uutta voimaa jatkaa palvelusta. Selvästikin Paavali tunsi olevansa vastuussa toisten elämästä. Mieleemme tulevat hänen sanansa: ”Olen viaton kaikkien ihmisten vereen.” (Apt. 20:26.) Pohditaanpa, mitä voimme oppia Paavalin esimerkistä.

4. Mikä hermoja raastava kokemus Paavalilla oli ollut?

⁴ Edellisessä luvussa kuvailtiin hermoja raastavaa kokemusta, joka Paavalilla oli ollut Efesoksessa. Hänen palveluksensa oli aiheuttanut siellä melkoista hälyä. Hopeasepät, joiden toimeentulo oli riippuvainen Artemiin palvonnasta, olivat alkaneet mellakoida. Apostolien tekojen 20:1:ssä kerrotaan, että ”mellakan laannuttua Paavali lähetti  hakemaan opetuslapset, ja kun hän oli rohkaissut heitä ja hyvästellyt heidät, hän lähti kohti Makedoniaa”.

5, 6. a) Kuinka kauan Paavali ehkä viipyi Makedoniassa, ja miten hän auttoi paikallisia veljiä ja sisaria? b) Millaisen asenteen Paavali säilytti toisiin uskoviin?

⁵ Matkalla Makedoniaan Paavali pysähtyi joksikin aikaa Troaksen satamakaupunkiin. Hän toivoi tapaavansa siellä Tituksen, joka oli lähetetty Korinttiin. (2. Kor. 2:12, 13.) Kun sitten selvisi, ettei Titus tulisikaan, Paavali meni Makedoniaan ja jäi sinne ehkä noin puoleksi vuodeksi. Hän ”rohkaisi siellä olevia suuresti” (Apt. 20:2). a Viimein Titus saapui Paavalin luo Makedoniaan ja kertoi, että tämän ensimmäinen kirje korinttilaisille oli saanut myönteisen vastaanoton (2. Kor. 7:5–7). Tämä sai Paavalin kirjoittamaan heille toisen kirjeen, josta käytetään nykyään nimeä 2. Korinttilaiskirje.

⁶ Huomaa, että Luukas käyttää sanoja ”rohkaissut” ja ”rohkaisi” kertoessaan Paavalin vierailuista Efesokseen ja Makedoniaan. Se ilmaisee osuvasti, millainen asenne Paavalilla oli toisia uskovia kohtaan. Toisin kuin fariseukset, jotka suhtautuivat muihin halveksivasti, Paavali piti veljiä ja sisaria työtovereinaan (Joh. 7:47–49; 1. Kor. 3:9). Hän säilytti  tuon asenteen silloinkin kun hän joutui neuvomaan heitä vakavasti (2. Kor. 2:4).

7. Miten nykyiset kristityt valvojat voivat jäljitellä Paavalin esimerkkiä?

⁷ Meidän aikanamme seurakunnan vanhimmat ja kierrosvalvojat pyrkivät jäljittelemään Paavalin esimerkkiä. Silloinkin kun he antavat ojennusta, heidän tavoitteenaan on vahvistaa apua tarvitsevia. Empaattiset valvojat haluavat rohkaista, eivät tuomita. Eräs kokenut kierrosvalvoja sanoo: ”Useimmat veljemme ja sisaremme haluavat toimia oikein, mutta he joutuvat monesti kamppailemaan turhautumisen, pelon ja voimattomuuden tunteiden kanssa.” Valvojat voivat olla tällaisille veljille ja sisarille voiman lähteenä (Hepr. 12:12, 13).

8, 9. a) Miksei Paavali purjehtinutkaan Syyriaan niin kuin hän oli aikonut? b) Mikä ehkä sai juutalaiset suhtautumaan Paavaliin vihamielisesti?

⁸ Makedoniasta Paavali meni Korinttiin. b Viivyttyään siellä kolme kuukautta hän halusi jatkaa matkaa Kenkreaan, mistä hän aikoi purjehtia Syyriaan. Sieltä hän voisi mennä Jerusalemiin ja toimittaa lahjoitukset siellä asuville köyhille veljille ja sisarille (Apt. 24:17; Room. 15:25, 26). c Paavalin matkasuunnitelmat kuitenkin muuttuivat yllättävän käänteen vuoksi. Apostolien tekojen 20:3:ssa kerrotaan, että ”hän sai tietää juutalaisten salajuonesta häntä vastaan”.

⁹ Ei ole mikään ihme, että juutalaiset suhtautuivat Paavaliin vihamielisesti, sillä he pitivät häntä luopiona. Kun Paavali oli aiemmin saarnannut Korintissa, synagogan esimies Crispus oli kääntynyt kristityksi (Apt. 18:7, 8; 1. Kor. 1:14). Sikäläiset juutalaiset olivat esittäneet Paavalia vastaan syytteitä Akhaian prokonsulin Gallion edessä, mutta tämä oli hylännyt ne perusteettomina – ja sekös raivostutti Paavalin vihollisia (Apt. 18:12–17). Korintin juutalaiset ehkä tiesivät tai arvelivat, että Paavali lähtisi pikapuoliin matkaan lähellä sijaitsevasta Kenkreasta, joten he aikoivat asettaa sinne väijytyksen. Mitä Paavali tekisi?

10. Toimiko Paavali pelkurimaisesti, kun hän ei mennytkään Kenkreaan? Selitä.

¹⁰ Suojellakseen itseään ja haltuunsa uskottuja varoja Paavali päätti olla menemättä Kenkreaan ja kulkea Makedonian halki samaa tietä, jota oli tullutkin. Maitse matkustamisessa oli kylläkin omat riskinsä. Noihin aikoihin teiden varsilla väijyi usein maantierosvoja. Vaarat vaanivat jopa majataloissa. Silti maitse matkustaminen oli Paavalin mielestä turvallisempaa kuin Kenkreaan meneminen. Onneksi hän ei  ollut liikkeellä yksin. Lähetysmatkan tällä osuudella hänen seuranaan olivat Aristarkos, Gaius, Secundus, Sopatros, Timoteus, Trofimos ja Tykikos. (Apt. 20:3, 4.)

11. Mihin järkeviin varotoimiin nykyajan kristityt ryhtyvät oman turvallisuutensa vuoksi, ja millaista esimerkkiä Jeesus näytti tästä?

¹¹ Paavalin tavoin nykyajan kristityt ryhtyvät varotoimiin oman turvallisuutensa vuoksi ollessaan palveluksessa. Joillain alueilla he liikkuvat mieluummin ryhmissä tai ainakin pareittain. Entä jos heitä vainotaan? He ymmärtävät vainon olevan väistämätöntä (Joh. 15:20; 2. Tim. 3:12). He eivät silti tahallaan asetu vaaralle alttiiksi. Mietihän Jeesuksen esimerkkiä. Kun Jerusalemissa olevat vastustajat alkoivat erään kerran poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, hän ”piiloutui ja lähti temppelistä” (Joh. 8:59). Myöhemmin kun juutalaiset neuvottelivat hänen tappamisestaan, hän ”ei enää liikkunut avoimesti juutalaisten keskuudessa vaan meni sieltä erämaan lähellä olevalle seudulle” (Joh. 11:54). Jeesus ryhtyi järkeviin varotoimiin oman turvallisuutensa vuoksi silloin kun se ei ollut ristiriidassa häntä koskevan Jumalan tahdon kanssa. Nykyajan kristityt toimivat samoin (Matt. 10:16).

12, 13. a) Miten Eutykoksen ylösnousemus vaikutti seurakuntaan? b) Mikä Raamattuun perustuva toivo lohduttaa nykyään niitä, joilta on kuollut läheisiä?

¹² Paavali ja hänen matkatoverinsa matkustivat yhdessä Makedonian halki, minkä jälkeen heidän tiensä nähtävästi erosivat. He ilmeisesti tapasivat jälleen toisensa Troaksessa. d Raamattu kertoo: ”Saavuimme heidän luokseen Troakseen viidessä päivässä.” (Apt. 20:6.) e Siellä Eutykos-niminen nuorukainen herätettiin kuolleista, kuten tämän luvun alussa kerrottiin. Kuvittele, miltä veljistä ja sisarista tuntui, kun he näkivät ystävänsä Eutykoksen jälleen elossa! Heidän kerrotaan olleen ”äärettömän huojentuneita”. (Apt. 20:12.)

¹³ Tällaisia ihmeitä ei tietenkään tapahdu nykyään. Ne joilta on kuollut läheisiä, voivat silti olla ”äärettömän huojentuneita”, koska he saavat lohtua Raamattuun perustuvasta ylösnousemustoivosta (Joh. 5:28, 29). Eutykos oli epätäydellinen, joten hän kuoli myöhemmin uudelleen (Room. 6:23). Mutta niillä, jotka saavat ylösnousemuksen Jumalan uudessa maailmassa, on mahdollisuus elää ikuisesti! Lisäksi ne, jotka herätetään hallitsemaan Jeesuksen kanssa taivaassa, saavat kuolemattomuuden  (1. Kor. 15:51–53). Nykyajan kristityillä, ovatpa he voideltuja tai ”muita lampaita”, on kaikki syyt olla ”äärettömän huojentuneita” (Joh. 10:16).

14. Mitä Paavali sanoi Efesoksen vanhimmille tavatessaan heidät Miletoksessa?

¹⁴ Paavali seurueineen matkusti Troaksesta Assokseen ja sitten Mityleneen, Khiokseen, Samokseen ja Miletokseen. Paavali yritti ehtiä Jerusalemiin helluntaipäiväksi ja valitsi siksi paluumatkallaan aluksen, joka ei pysähtynyt Efesoksessa. Koska hän halusi kuitenkin tavata Efesoksen vanhimmat, hän pyysi heitä tulemaan Miletokseen. (Apt. 20:13–17.) Kun veljet saapuivat sinne, Paavali sanoi heille: ”Te tiedätte hyvin, miten toimin keskuudessanne ensimmäisestä päivästä lähtien, jona astuin Aasian provinssiin. Minä palvelin Herran orjana hyvin nöyrästi, vuodatin kyyneleitä ja kohtasin koettelemuksia juutalaisten salajuonien takia mutta en jättänyt kertomatta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamatta teitä julkisesti ja talosta taloon. Todistin perusteellisesti sekä juutalaisille että kreikkalaisille siitä, että heidän pitäisi kääntyä katuvina Jumalan puoleen ja uskoa Herraamme Jeesukseen.” (Apt. 20:18–21.)

15. Mitkä ovat talosta taloon -työn etuja?

 ¹⁵ Hyvää uutista kerrotaan nykyään monin eri tavoin. Paavalin mallin mukaisesti menemme sinne, missä ihmiset ovat, esimerkiksi bussipysäkeille, vilkkaille kaduille tai toreille. Silti Jehovan todistajat saarnaavat pääasiassa talosta taloon. Miksi? Ensinnäkin talosta taloon -työ antaa kaikille mahdollisuuden kuulla säännöllisesti valtakunnan sanomaa, mikä on osoitus Jumalan puolueettomuudesta. Näin rehellissydämiset ihmiset voivat myös saada tarpeitaan vastaavaa henkilökohtaista apua. Lisäksi talosta taloon -työ vahvistaa siihen osallistuvien uskoa ja kestävyyttä. Nykyisten tosi kristittyjen tuntomerkki onkin se, että he todistavat innokkaasti ”julkisesti ja talosta taloon”.

16, 17. Miten Paavali osoitti olevansa peloton, ja miten nykyajan kristityt jäljittelevät häntä?

¹⁶ Paavali selitti Efesoksen vanhimmille, ettei hän tiennyt, millaiset vaarat häntä odottivat Jerusalemissa. Hän sanoi: ”En kuitenkaan pidä elämääni mitenkään tärkeänä, jos vain voin viedä päätökseen juoksuni ja Herralta Jeesukselta saamani palveluksen: todistaa perusteellisesti Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden hyvästä uutisesta.” (Apt. 20:24.) Paavali oli peloton eikä antanut heikon terveyden, katkeran vastustuksen eikä minkään muunkaan estää häntä suorittamasta tehtäväänsä.

¹⁷ Meidän aikanammekin kristityt kohtaavat monenlaisia vaikeuksia. Joissain maissa Jehovan todistajien työ on kielletty ja heitä vainotaan. Toiset kamppailevat urheasti kuluttavien fyysisten tai henkisten sairauksien kanssa. Koulua käyvät kristityt nuoret joutuvat kohtaamaan vertaispainetta. Ovatpa todistajat millaisissa oloissa tahansa, he ovat Paavalin tavoin järkähtämättömiä. He ovat päättäneet ”todistaa perusteellisesti – – hyvästä uutisesta”.

18. Miten Paavali vältti verivelan, ja miten Efesoksen vanhimmat voisivat jäljitellä häntä?

¹⁸ Seuraavaksi Paavali antoi Efesoksen vanhimmille suoria neuvoja ja käytti esimerkkinä omaa toimintaansa. Ensin hän kertoi heille, että tämä olisi todennäköisesti viimeinen kerta, jolloin he näkisivät hänet. Sitten hän totesi: ”Olen viaton kaikkien ihmisten vereen, sillä en ole jättänyt kertomatta teille kaikkea, mitä Jumala on päättänyt tehdä.” Miten Efesoksen vanhimmat voisivat jäljitellä Paavalia ja välttää verivelan? Hän sanoi heille: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti oman Poikansa verellä.” (Apt. 20:26–28.) Paavali varoitti, että laumaan soluttautuisi ”julmia susia”, jotka ”vääristelisivät totuutta vetääkseen  opetuslapset mukaansa”. Mitä vanhinten pitäisi tehdä? Paavali kehotti: ”Pysykää siksi hereillä ja muistakaa, että kolme vuotta olen yötä päivää kyyneleet silmissä neuvonut lakkaamatta itse kutakin teistä.” (Apt. 20:29–31.)

19. Millainen luopumus oli kehittynyt ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä, ja mihin se johti seuraavina vuosisatoina?

¹⁹ ”Julmia susia” ilmaantui ensimmäisen vuosisadan lopulla. Noin vuonna 98 apostoli Johannes kirjoitti: ”Nyt onkin ilmaantunut monia antikristuksia. – – He lähtivät joukostamme, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme. Jos he olisivat olleet kaltaisiamme, he olisivat pysyneet kanssamme.” (1. Joh. 2:18, 19.) Luopumus oli johtanut kristikunnan pappisluokan syntyyn 200-luvulle tultaessa, ja 300-luvulla keisari Konstantinus antoi virallisen hyväksymyksen tälle turmeltuneelle ”kristillisyydelle”. Uskonnolliset johtajat omaksuivat pakanallisia rituaaleja ja antoivat niille ”kristillisen” pintasilauksen, ja näin he ”vääristelivät totuutta”. Luopumuksen vaikutukset ovat yhä nähtävissä kristikunnan opetuksissa ja tavoissa.

20, 21. Miten Paavali osoitti uhrautuvuutta, ja miten nykyiset kristityt vanhimmat voivat ottaa hänestä mallia?

²⁰ Paavalin elämäntapa oli jyrkkä vastakohta niiden elämäntavalle, jotka myöhemmin käyttäisivät laumaa hyväkseen. Hän teki työtä elättääkseen itsensä, jottei olisi ollut taakaksi seurakunnille. Hän ei ponnistellut toisten uskovien hyväksi oman etunsa vuoksi. Paavali kehotti Efesoksen vanhimpia olemaan uhrautuvia. Hän sanoi heille: ”Teidän täytyy – – auttaa heikkoja ja muistaa Herran Jeesuksen omat sanat: ’Antaminen tekee onnellisemmaksi kuin saaminen.’” (Apt. 20:35.)

²¹ Paavalia jäljitellen nykyiset kristityt vanhimmat ovat uhrautuvia. Toisin kuin laumojaan nylkevät kristikunnan papit, vanhimmat, joille on uskottu vastuu ”paimentaa Jumalan seurakuntaa”, huolehtivat tehtävistään epäitsekkäästi. Kristillisessä seurakunnassa ei ole sijaa ylpeydelle eikä kunnianhimolle, sillä niille, jotka ”etsivät omaa kunniaansa”, käy loppujen lopuksi huonosti (Sananl. 25:27). Röyhkeys johtaa vääjäämättä häpeään (Sananl. 11:2).

22. Miksi Efesoksen vanhimmat rakastivat Paavalia?

²² Veljet rakastivat Paavalia, koska hän ilmaisi aitoa rakkautta heitä kohtaan. Niinpä kun hänen tuli aika lähteä, ”he kaikki alkoivat itkeä kovasti, ja he halasivat Paavalia ja suutelivat häntä hellästi” (Apt. 20:37, 38). Kristityt todella arvostavat ja rakastavat niitä, jotka Paavalin tavoin uhrautuvat epäitsekkäästi lauman hyväksi. Nyt kun olemme tarkastelleet Paavalin erinomaista esimerkkiä, emmekö voikin sanoa, ettei hän ylpeillyt eikä liioitellut sanoessaan: ”Olen viaton kaikkien ihmisten vereen”? (Apt. 20:26.)