1, 2. Miksi vaino, jota Paavali kohtaa Jerusalemissa, ei tule hänelle yllätyksenä?

 PELASTUTTUAAN täpärästi vihaisen väkijoukon kynsistä Paavali on jälleen vangittuna. Vaino, jota hän kohtaa Jerusalemissa, ei tule hänelle yllätyksenä. Hänelle on kerrottu, että tässä kaupungissa häntä odottaisivat ”vankeus ja vastoinkäymiset” (Apt. 20:22, 23). Vaikkei Paavali olekaan aivan varma, mitä hänelle tapahtuu, hän tietää joutuvansa edelleen kärsimään Jeesuksen nimen tähden (Apt. 9:16).

² Kristityt profeetatkin ovat varoittaneet Paavalia siitä, että hänet sidottaisiin ja luovutettaisiin ”muihin kansoihin kuuluvien käsiin” (Apt. 21:4, 10, 11). Äskettäin juutalainen väkijoukko yritti tappaa hänet, ja vähän sen jälkeen sanhedrinin jäsenet olivat vähällä ”repiä Paavalin kappaleiksi” jouduttuaan keskenään kiistaan hänen vuokseen. Nyt apostoli on roomalaisten sotilaiden vankina ja hänen edessään on lisää oikeudenkäyntejä ja syytteitä. (Apt. 21:31; 23:10.) Paavali on todella rohkaisun tarpeessa!

3. Mistä saamme rohkaisua jatkaa sisukkaasti saarnaamistyötä?

³ Tiedämme, että tänä lopun aikana ”kaikkia, jotka haluavat palvella Jumalaa antaumuksellisesti Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan” (2. Tim. 3:12). Aika ajoin mekin tarvitsemme rohkaisua voidaksemme jatkaa sisukkaasti saarnaamistyötä. Olemme erittäin kiitollisia siitä ajankohtaisesta ja lämpimästä rohkaisusta, jota ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” antaa julkaisujen ja kokousten välityksellä (Matt. 24:45). Jehova on vakuuttanut meille, etteivät hyvän uutisen viholliset menesty. He eivät onnistu tuhoamaan hänen palvelijoitaan ryhmänä eivätkä pysäyttämään saarnaamistyötä. (Jes. 54:17; Jer. 1:19.) Entä mitä Paavalille tapahtui? Rohkaistiinko häntä jatkamaan perusteellisen todistuksen antamista vastustuksesta huolimatta? Jos rohkaistiin, millaista rohkaisua hän sai, ja miten hän reagoi siihen?

4, 5. Millaista rohkaisua Paavali sai, ja miksi se tuli oikeaan aikaan?

⁴ Pelastuttuaan sanhedrinin käsistä Paavali sai seuraavana yönä kipeästi kaipaamaansa rohkaisua. Raamatun kertomus jatkuu: ”Herra  seisoi Paavalin vieressä ja sanoi: ’Ole rohkealla mielellä! Olet todistanut minusta perusteellisesti Jerusalemissa, ja samalla tavalla sinun täytyy todistaa myös Roomassa.’” (Apt. 23:11.) Jeesuksen sanat rohkaisivat Paavalia, koska nyt hän tiesi säilyvänsä hengissä Roomaan saakka ja saavansa siellä tilaisuuden todistaa Jeesuksesta.

⁵ Paavali sai rohkaisua oikeaan aikaan. Heti seuraavana päivänä yli 40 juutalaismiestä ”solmi salaliiton ja vannoi valan, jonka mukaan heitä kohtaisi kirous, jos he söisivät tai joisivat ennen kuin olisivat tappaneet Paavalin”. Tämä ”valalla vahvistettu salaliitto” osoitti, miten vakaasti nuo juutalaiset olivat päättäneet ottaa apostolin hengiltä. He ajattelivat, että jos he eivät onnistuisi toteuttamaan aiettaan, heitä kohtaisi kirous eli heille tapahtuisi jotain pahaa. (Apt. 23:12–15.) Ylipapit ja vanhimmat antoivat siunauksensa heidän suunnitelmalleen: Paavali tuotaisiin uudelleen sanhedrinin eteen, jotta joitain häntä koskevia seikkoja voitaisiin muka selvittää tarkemmin. Matkan varrella väijyisi kuitenkin salaliittolaisia, jotka syöksyisivät Paavalin kimppuun ja tappaisivat hänet.

6. Miten Paavalia vastaan punottu juoni paljastui, ja miten nuoret voivat nykyään noudattaa Paavalin sisarenpojan esimerkkiä?

⁶ Paavalin sisarenpoika sai kuitenkin kuulla salajuonesta, ja hän kertoi siitä Paavalille. Paavali vuorostaan lähetti hänet ilmoittamaan juonesta roomalaiselle komentajalle Claudius Lysiakselle. (Apt. 23:16–22.) Jehova varmasti rakastaa nuoria, jotka tämän nimeltä mainitsemattoman nuoren miehen tavoin asettavat rohkeasti Jumalan kansan hyvinvoinnin omansa edelle ja tekevät uskollisesti parhaansa edistääkseen valtakunnan työtä.

7, 8. Miten Claudius Lysias huolehti Paavalin turvallisuudesta?

⁷ Kuultuaan Paavalia vastaan punotusta juonesta Claudius Lysias, jolla oli komennossaan tuhat miestä, käski heti muodostaa 470 miehen vahvuisen vartioston, johon kuului sotilaita sekä keihäs- ja ratsumiehiä. Sen oli tarkoitus lähteä sinä yönä Jerusalemista ja saattaa Paavali turvallisesti Kesareaan. Siellä hänet oli määrä luovuttaa käskynhaltija Felixille. a Vaikka Kesareassa, Juudean roomalaisessa hallintokeskuksessa, asui melkoisesti juutalaisia, valtaosa väestöstä oli ei-juutalaisia. Kesarean järjestykselliset olot olivat jyrkkä vastakohta Jerusalemissa vallitsevalle tilanteelle: monet jerusalemilaiset ilmaisivat uskonnollista ennakkoluuloisuutta ja osallistuivat mellakoihin. Kesareassa oli myös Juudeassa olevien roomalaisten joukkojen pääesikunta.

⁸ Rooman lain vaatimusten mukaan Lysias lähetti Felixille kirjeen, jossa hän selosti pääpiirteittäin tapahtumien kulun. Lysias mainitsi, että saatuaan kuulla Paavalin olevan Rooman kansalainen hän oli  pelastanut tämän juutalaisilta, jotka ”olivat vähällä tappaa hänet”. Hän sanoi, ettei hän ollut havainnut Paavalin syyllistyneen mihinkään, ”minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman tai kahleet”, mutta koska Paavalia vastaan oli punottu salajuoni, hän luovutti hänet Felixille, jotta Felix voisi kuulla syyttäjiä ja langettaa tuomion. (Apt. 23:25–30.)

9. a) Miten Paavalin kansalaisoikeuksia loukattiin? b) Milloin voisimme vedota perusoikeuksiimme?

⁹ Oliko Lysiaksen selonteko rehellinen? Ei täysin. Hän yritti nähtävästi antaa itsestään mahdollisimman suotuisan kuvan. Todellisuudessa hän ei ollut pelastanut Paavalia siksi, että sai kuulla tämän olevan Rooman kansalainen. Hän ei myöskään kertonut, että oli käskenyt kiinnittää Paavalin ”kaksilla ketjuilla” ja määrännyt myöhemmin, että ”tätä piti kuulustella ruoskimalla”. (Apt. 21:30–34; 22:24–29.) Tällä tavalla Lysias oli loukannut Paavalin kansalaisoikeuksia. Nykyään Saatana käyttää hyväkseen vastustajien uskonnollista fanatismia lietsoakseen vainoa, ja meidän kansalaisvapauksiamme voidaan loukata. Usein Jumalan kansaan kuuluvat voivat kuitenkin Paavalin tavoin vedota kansalaisten perusoikeuksiin ja hakea lain suojaa.

10. Mitä vakavia syytteitä Paavalia vastaan esitettiin?

¹⁰ Paavalia ”pidettiin – – vartioituna Herodeksen palatsissa” Kesareassa, kunnes syyttäjät saapuivat Jerusalemista (Apt. 23:35). Syyttäjät – ylimmäinen pappi Ananias, Tertullus-niminen ”julkinen puhuja” ja muutama vanhin – tulivat viisi päivää myöhemmin. Ilmeisesti imarrellakseen Felixiä ja päästäkseen hänen suosioonsa Tertullus kiitti häntä aluksi siitä, mitä hän teki juutalaisten hyväksi. b Sitten Tertullus meni asiaan ja sanoi Paavalista: ”Olemme todenneet, että tämä mies on maanvaiva, joka lietsoo kapinoita kaikkien juutalaisten keskuudessa kaikkialla maailmassa. Hän on nasaretilaisten lahkon johtomies. Hän yritti myös häpäistä temppelin, joten otimme hänet kiinni.” Toiset juutalaiset ”liittyivät hyökkäykseen ja vakuuttivat, että asiat pitivät paikkansa”. (Apt. 24:5, 6, 9.) Kapinan lietsominen, vaarallisen lahkon johtaminen ja temppelin pyhyyden loukkaaminen olivat kaikki vakavia syytteitä, joista saattoi seurata kuolemanrangaistus.

11, 12. Miten Paavali kumosi häntä vastaan esitetyt syytteet?

¹¹ Sitten Paavalille annettiin lupa puhua. ”Puhun mielelläni puolustuksekseni”,  hän sanoi alkajaisiksi. Hän kielsi jyrkästi syytteet. Paavali ei ollut loukannut temppelin pyhyyttä, eikä hän ollut yrittänyt lietsoa kapinaa. Hän totesi, että hän oli ollut poissa Jerusalemista ”useita vuosia” ja hän oli tullut tuomaan ”lahjoja” eli lahjoituksia kristityille, jotka olivat köyhtyneet ehkä nälänhädän ja vainon vuoksi. Paavali huomautti painokkaasti, että hän oli mennyt temppeliin ”peseytyneenä puhdistusmenojen mukaan” ja pitänyt tunnontarkasti huolta siitä, että hänellä oli ”puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä”. (Apt. 24:10–13, 16–18.)

¹² Paavali tunnusti, että hän ”seurasi sitä tietä, jota sanotaan lahkoksi, ja palveli näin esi-isiensä Jumalaa”. Hän vakuutti kuitenkin uskovansa ”kaiken, mitä on esitetty Laissa ja kirjoitettu Profeettoihin”. Hänellä ja hänen syyttäjillään oli sama toivo, että ”Jumala tulee herättämään kuolleista sekä ne, jotka ovat toimineet oikein, että ne, jotka eivät ole”. Sitten Paavali vaati syyttäjiä perustelemaan väitteensä: ”Sanokoot täällä olevat miehet itse, mitä väärää he totesivat minun tehneen, kun seisoin sanhedrinin edessä, ellei kyseessä ole se yksi lause, jonka huusin seisoessani heidän joukossaan: ’Olen tänään tuomittavana teidän edessänne kuolleiden ylösnousemuksen vuoksi!’” (Apt. 24:14, 15, 20, 21.)

13–15. Miksi Paavali on meille hyvä esimerkki rohkeasta todistamisesta maallisten vallanpitäjien edessä?

¹³ Voimme jäljitellä Paavalin hyvää esimerkkiä, jos joudumme Jehovan palvonnan vuoksi maallisten vallanpitäjien eteen ja meitä syytetään esimerkiksi kansankiihottajiksi, kapinanlietsojiksi tai vaarallisen lahkon jäseniksi. Paavali ei imarrellut käskynhaltijaa niin kuin Tertullus, vaan pysyi tyynenä ja kunnioittavana. Hän oli tahdikas ja esitti asiat selvästi  ja totuudenmukaisesti. Hän sanoi, että ”Aasian provinssista tulleet juutalaiset”, jotka olivat syyttäneet häntä temppelin saastuttamisesta, eivät olleet paikalla ja että lain mukaan hänellä olisi oikeus kohdata heidät kasvotusten ja kuulla heidän syytteensä. (Apt. 24:18, 19.)

¹⁴ Huomionarvoisinta oli se, että Paavali ei epäröinyt todistaa uskonkäsityksistään. Hän sanoi rohkeasti uudelleen, että hän uskoi ylösnousemukseen, vaikka juuri tuo aihe oli saanut sanhedrinin kuohuksiin (Apt. 23:6–10). Puolustautuessaan Paavali korosti ylösnousemustoivoa. Miksi? Koska hänen tehtävänsä oli todistaa Jeesuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan, jota hänen vastustajansa eivät hyväksyneet. (Apt. 26:6–8, 22, 23.) Juuri ylösnousemuskysymys – tarkemmin sanottuna usko Jeesukseen ja hänen ylösnousemukseensa – oli kiistan perimmäinen syy.

¹⁵ Paavalin tavoin voimme todistaa rohkeasti ja saada voimaa siitä, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni vuoksi. Mutta se, joka on kestänyt loppuun asti, pelastuu.” Tarvitseeko meidän kantaa huolta siitä, mitä sanoisimme? Ei, sillä Jeesus vakuutti: ”Kun teitä viedään luovutettaviksi viranomaisille, älkää olko etukäteen huolissanne siitä, mitä sanoisitte, vaan sanokaa se, mitä teille sillä hetkellä annetaan, sillä puhumassa ette ole te vaan pyhä henki.” (Mark. 13:9–13.)

16, 17. a) Mitä Felix teki ja sanoi Paavalin oikeudenkäynnin aikana? b) Minkä vuoksi Felix saattoi säikähtää, mutta miksi hän kuitenkin tapasi Paavalin useita kertoja?

¹⁶ Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, jolloin käskynhaltija Felix kuuli kristillisistä uskonkäsityksistä. Raamattu sanoo: ”Felix, joka tunsi varsin hyvin tätä Tietä [nimitys, jota käytettiin kristillisyydestä sen alkuaikoina] koskevat tosiasiat, lykkäsi kuitenkin tapauksen käsittelyä sanoen: ’Kun komentaja Lysias tulee alas, päätän näistä teidän asioistanne.’ Hän käski upseeria pitämään Paavalia vangittuna mutta antamaan hänelle jonkin verran vapautta ja sallimaan, että hänen ystävänsä huolehtisivat hänen tarpeistaan.” (Apt. 24:22, 23.)

¹⁷ Joitain päiviä myöhemmin Felix saapui juutalaisen vaimonsa Drusillan kanssa, lähetti hakemaan Paavalin ja ”kuunteli häntä, kun hän puhui uskosta Kristukseen Jeesukseen” (Apt. 24:24). Mutta ”kun Paavali puhui oikein toimimisesta, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta, Felix säikähti”, mahdollisesti siksi, että hänen omatuntonsa soimasi häntä niistä pahoista teoista, joita hän oli elämänsä aikana tehnyt. Niinpä hän lähetti Paavalin pois ja sanoi: ”Saat nyt mennä, mutta kutsun sinut uudelleen, kun minulla on siihen tilaisuus.” Tämän jälkeen Felix tapasikin Paavalin useita kertoja, ei siksi että hän halusi oppia totuuden,  vaan siksi että hän toivoi Paavalin antavan hänelle lahjuksen. (Apt. 24:25, 26.)

18. Miksi Paavali puhui Felixille ja hänen vaimolleen ”oikein toimimisesta, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta”?

¹⁸ Miksi Paavali puhui Felixille ja hänen vaimolleen ”oikein toimimisesta, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta”? Muista, että he halusivat kuulla, mitä ”usko Kristukseen Jeesukseen” vaatisi. Paavali tiesi heidän olevan moraalittomia, julmia ja epäoikeudenmukaisia, ja niinpä hän teki selväksi, mitä odotettiin kaikilta, jotka halusivat tulla Jeesuksen seuraajiksi. Paavalin sanat korostivat sitä, että Felixin ja hänen vaimonsa elämäntapa soti Jumalan normeja vastaan. Tämän olisi pitänyt saada heidät tajuamaan, että kaikki ihmiset ovat vastuussa Jumalalle ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan ja että Paavalille langetettavaa tuomiota tärkeämpi olisi se tuomio, jonka Jumala heille langettaisi. Ei ihme, että ”Felix säikähti”!

19, 20. a) Miten meidän tulisi palveluksessa suhtautua ihmisiin, jotka vaikuttavat kiinnostuneilta mutta eivät todellisuudessa halua muuttaa elämäntapaansa? b) Mistä tiedämme, ettei Felix ollut Paavalin ystävä?

¹⁹ Saatamme tavata palveluksessa Felixin kaltaisia ihmisiä. He voivat aluksi ilmaista kiinnostusta totuutta kohtaan mutta eivät todellisuudessa halua muuttaa elämäntapaansa. Meidän tulee olla arvostelukykyisiä ollessamme tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa. Voimme silti Paavalin tavoin kertoa heille tahdikkaasti Jumalan normeista. Ehkä totuus koskettaa heidän sydäntään. Jos kuitenkin havaitsemme, ettei heillä ole aikomustakaan hylätä syntistä menettelyään, annamme heidän olla ja etsimme niitä, jotka todella haluavat löytää totuuden.

²⁰ Felixin sydämentila käy ilmi seuraavista sanoista: ”Kahden vuoden kuluttua Felixin seuraajaksi tuli Porcius Festus, ja koska Felix halusi saada juutalaisten suosion, hän jätti Paavalin vankeuteen.” (Apt. 24:27.) Felix ei totisesti ollut Paavalin ystävä. Hän tiesi, etteivät ”Tiehen” kuuluvat olleet kapinallisia eivätkä kumouksellisia (Apt. 19:23). Hän tiesi myös, ettei Paavali ollut rikkonut Rooman lakia. Silti Felix piti häntä yhä vangittuna ”saadakseen juutalaisten suosion”.

21. Mitä Paavalille tapahtui Porcius Festuksen tultua käskynhaltijaksi, ja mistä Paavali epäilemättä sai jatkuvasti voimaa?

²¹ Kuten Apostolien tekojen 24. luvun viimeinen jae osoittaa, Paavali oli edelleen vangittuna, kun käskynhaltija Felixin seuraaja Porcius Festus astui virkaansa. Siitä alkoi kuulustelujen sarja, ja viranomainen toisensa jälkeen käsitteli Paavalin asiaa. Häntä tosiaankin ”vietiin kuninkaiden ja käskynhaltijoiden eteen” (Luuk. 21:12). Kuten tulemme näkemään, hän todistaisi myöhemmin oman aikansa mahtavimmalle hallitsijalle. Missään vaiheessa Paavalin usko ei horjunut. Epäilemättä hän sai jatkuvasti voimaa Jeesuksen sanoista: ”Ole rohkealla mielellä!”