1, 2. Millainen merimatka Paavalilla on edessään, ja mitkä seikat häntä saattavat huolestuttaa?

 PAAVALIN mielessä pyörivät sanat, jotka vaikuttavat ratkaisevasti hänen tulevaisuuteensa. ”Keisarin eteen sinä menet”, sanoi käskynhaltija Festus. Paavali on ollut kaksi vuotta vankilassa, joten pitkä matka Roomaan merkitsisi vähintäänkin maisemanvaihdosta. (Apt. 25:12.) Hänellä on monia eläviä muistoja merimatkoista, mutta niihin sisältyy paljon muutakin kuin raikkaita tuulia ja aavoja ulapoita. Edessä oleva matka keisarin luo voikin herättää Paavalin mielessä vakavia kysymyksiä.

² Paavali on ollut useasti ”vaaroissa merellä”: hän on selviytynyt kolmesta haaksirikosta ja jopa ajelehtinut vuorokauden keskellä merta (2. Kor. 11:25, 26). Sitä paitsi tämä matka olisi aivan erilainen kuin lähetysmatkat, jotka hän teki vapaana ollessaan. Nyt hän matkustaisi vankina ja matka olisi todella pitkä, sillä sitä kertyisi Kesareasta Roomaan yli 3 000 kilometriä. Selviääkö Paavali tästä matkasta ehjin nahoin? Vaikka hän selviäisikin, onko hän purjehtimassa suoraan surman suuhun? Muista, että Saatanan silloisen maailman mahtavin ihmishallitsija langettaisi hänelle tuomion.

3. Mitä Paavali oli päättänyt tehdä, ja mitä tässä luvussa käsitellään?

³ Kaiken sen jälkeen, mitä olet lukenut Paavalista, uskotko, että tällaiset tulevaisuudennäkymät saivat hänet vajoamaan epätoivoon? Tuskinpa vain! Hän tiesi, että edessä olisi vastoinkäymisiä, mutta ei sitä, millaiset vaikeudet häntä odottaisivat. Miksi kantaa huolta asioista, jotka eivät olleet hänen vallassaan, ja miksi antaa huolten haudata alleen palveluksesta saatava ilo? (Matt. 6:27, 34.) Paavali tiesi, että Jehova halusi hänen saarnaavan valtakunnan hyvää uutista joka tilanteessa, jopa maallisille vallanpitäjille (Apt. 9:15). Hän oli päättänyt täyttää tehtävänsä, tuli mitä tuli. Eikö tämä ole meidänkin vakaa päätöksemme? Lähdetään siis Paavalin mukaan tälle historialliselle merimatkalle ja mietitään samalla, miten voimme hyötyä hänen esimerkistään.

4. Millaisella aluksella Paavali lähti matkaan, ja ketkä olivat hänen seuranaan?

⁴ Paavali ja muutamat muut vangit oli uskottu Julius-nimisen roomalaisen upseerin huostaan. Julius päätti nousta kauppalaivaan, joka oli  tullut Kesareaan Adramyttionin satamasta. Adramyttion sijaitsi Vähän-Aasian länsirannikolla vastapäätä Lesboksen saarella olevaa Mitylenen kaupunkia. Laiva purjehtisi pohjoiseen ja sitten länteen ja pysähtyisi matkan varrella purkamaan ja ottamaan lastia. Tuollaisia aluksia ei ollut suunniteltu matkustajien, etenkään vankien, mukavuutta ajatellen. (Ks. tekstiruutu ” Merimatkat ja kauppareitit”.) Kaikeksi onneksi Paavali ei olisi ainoa kristitty rikollisten keskellä. Hänen seuranaan oli ainakin kaksi uskollista ystävää: Aristarkos ja Luukas. Matkakertomuksen kirjoitti tietysti Luukas. Emme tiedä, maksoivatko he oman matkansa vai toimivatko he Paavalin palvelijoina. (Apt. 27:1, 2.)

5. Keiden seurasta Paavali sai nauttia Sidonissa, ja mitä voimme oppia tästä?

⁵ Oltuaan merellä yhden päivän ja kuljettuaan noin 110 kilometriä pohjoiseen laiva saapui Syyrian rannikolle Sidoniin. Julius ei nähtävästi kohdellut Paavalia kuin tavallista rikollista, ehkä siksi, että tämä oli Rooman kansalainen, jota ei ollut todistettu syylliseksi (Apt. 22:27, 28; 26:31, 32). Julius salli Paavalin nousta maihin tapaamaan veljiään ja sisariaan. He huolehtivat varmasti mielihyvin apostolista hänen oltuaan pitkään vangittuna. Tuleeko sinulle mieleen tilanteita, joissa voisit osoittaa samanlaista rakkautta ja vieraanvaraisuutta ja samalla rakentua itse? (Apt. 27:3.)

6–8. Miten Paavalin matka eteni Sidonista Knidokseen, ja mihin todistamistilaisuuksiin Paavali todennäköisesti tarttui?

⁶ Laiva lähti merelle Sidonista, jatkoi rannikkoa ylös ja kulki Kilikian ohi Paavalin kotikaupungin Tarsoksen editse. Luukas ei mainitse muita pysähdyksiä mutta sisällyttää kertomukseensa pahaa enteilevän yksityiskohdan sanoessaan, että ”tuulet olivat vastaisia”. (Apt. 27:4, 5.) Kaikesta huolimatta voi hyvin kuvitella, että Paavali tarttui jokaiseen tilaisuuteen saarnata hyvää uutista. Hän varmasti todisti toisille vangeille ja muille laivassa oleville, miehistö ja sotilaat mukaan luettuina, sekä tapaamilleen ihmisille kaikissa niissä satamissa,  joissa laiva pysähtyi. Käytämmekö me nykyään samalla tavoin hyväksemme kaikki meille avautuvat tilaisuudet saarnata?

⁷ Aikanaan alus saapui Myraan, Vähän-Aasian etelärannikolla sijaitsevaan satamakaupunkiin. Siellä Paavalin ja muiden täytyi nousta toiseen laivaan, joka veisi heidät lähelle heidän lopullista määränpäätään Roomaa (Apt. 27:6). Noihin aikoihin Egypti oli Rooman vilja-aitta, ja viljalastissa olevat egyptiläiset alukset pysähtyivät Myrassa. Julius löysi sellaisen laivan ja käski sotilaiden ja vankien astua siihen. Tämä alus oli varmasti edellistä suurempi. Se kuljetti arvokasta vehnälastia, ja sen kyydissä oli 276 henkeä: miehistön jäseniä, sotilaita, vankeja ja todennäköisesti muita Roomaan menijöitä. Laivan vaihdon jälkeen Paavalin saarnaamisalue laajeni, ja hän epäilemättä hyödynsi tilanteen.

⁸ Seuraava pysähdys oli Knidoksessa Vähän-Aasian lounaiskolkassa. Myötätuulella laiva saattoi taittaa tuon matkan noin päivässä. Luukas kuitenkin kertoo, että he ”purjehtivat hitaasti useita päiviä” ja ”pääsivät vaivoin Knidokseen” (Apt. 27:7a). Purjehdusolosuhteet olivat muuttuneet huonoiksi. (Ks. tekstiruutu ” Vastatuulta Välimerellä”.) Kuvittele, miltä tuntui olla laivassa sen puskiessa eteenpäin kovassa tuulessa myrskyävällä merellä.

9, 10. Mitä vaikeuksia ilmeni lähellä Kreetaa?

⁹ Laivan kapteeni aikoi jatkaa matkaa Knidoksesta länteen, mutta silminnäkijä Luukas sanoo, että tuuli esti heitä menemästä eteenpäin (Apt. 27:7b). Kun alus etääntyi mantereesta, se joutui pois rannikkovirtauksesta, jolloin luoteesta puhaltava voimakas vastatuuli työnsi sitä kohti etelää, ehkä kovaa vauhtia. Aiemmin Kypros oli suojannut Paavalia kuljettanutta rannikkoalusta vastatuulelta; nyt suojaa antoi Kreetan saari. Tilanne parani hieman laivan ohitettua Salmonen niemekkeen Kreetan itäpäässä. Laiva pääsi tyynen puolelle eli saaren eteläpuolelle, missä tuulet eivät puhaltaneet yhtä voimakkaasti. Matkalaiset olivat varmasti hyvin helpottuneita. Niin kauan kuin oltiin merellä, miehistön oli kuitenkin otettava lukuun talven tulo. Oli siis syytä huoleen.

¹⁰ Luukas kuvailee tapahtumia yksityiskohtaisesti: ”Etenimme vaivalloisesti [Kreetan] rannikon tuntumassa ja saavuimme Hyvätsatamat-nimiseen paikkaan.” Saaren suojissakin laivan ohjaaminen oli vaikeaa. Viimein kuitenkin löytyi ankkuripaikka pienestä lahdesta, ilmeisesti läheltä kohtaa, josta rannikko alkaa kaartua pohjoiseen. Kuinka kauan he viipyivät siellä? Luukas sanoo, että kului ”melkoisesti aikaa”, eikä aika ollut heidän puolellaan. Syys-lokakuussa purjehtiminen oli entistä vaarallisempaa. (Apt. 27:8, 9.)

11. Minkä neuvon Paavali antoi laivassa oleville, mutta mitä päätettiin tehdä?

¹¹ Jotkut matkustajat saattoivat kysyä neuvoa Paavalilta, koska hänellä  oli kokemusta Välimerellä purjehtimisesta. Hän suositteli, ettei laiva jatkaisi matkaa. Purjehtiminen merkitsisi suurta vaaraa, kukaties jopa ihmishenkien menetystä. Kapteeni ja laivan omistaja kuitenkin halusivat jatkaa eteenpäin, koska he ehkä ajattelivat, että oli löydettävä nopeasti jokin turvallisempi paikka, ja he saivat Juliuksenkin vakuuttumaan asiasta. Useimpien mielestä piti koettaa päästä Foiniksin satamakaupunkiin, joka sijaitsi kauempana rannikolla. Siellä oli kenties suurempi ja parempi satama talvehtimiseen. Niinpä kun etelästä puhalsi petollisen hiljainen tuuli, laiva nosti ankkurin. (Apt. 27:10–13.)

12. Mihin vaaroihin laiva joutui lähdettyään Kreetasta, ja miten miehistö yritti välttää katastrofin?

¹² Sitten ilmaantui lisää vaikeuksia: koillisesta syöksyi raju tuuli. Joksikin aikaa he pääsivät ”Kauda-nimisen pienen saaren suojaan”, jonne oli Hyvistäsatamista noin 65 kilometriä. Laiva oli silti vaarassa ajautua niin pitkälle etelään, että se törmäisi Afrikan rannikon edustalla oleviin hiekkasärkkiin. Merimiehet yrittivät epätoivoisesti välttää tämän ja nostivat siksi ylös pienen veneen, jota laiva hinasi perässään. Se oli kova urakka, sillä laivavene oli todennäköisesti täynnä vettä. Sitten he tekivät lujasti töitä vyöttääkseen suuren laivan alakautta: he vetivät köysiä tai ketjuja sen alitse saadakseen laudoituksen pysymään koossa. Lisäksi he laskivat alas takilan tai isonpurjeen ja koettivat kaikin keinoin pitää aluksen keulan tuulta kohti päästäkseen myrskyn läpi. Se on varmasti ollut karmiva kokemus! Nämäkään ponnistelut eivät riittäneet, vaan laiva jatkoi ”heittelehtimistä rajusti myrskyssä”. Kolmantena päivänä he heittivät takilan yli laidan luultavasti parantaakseen laivan kelluvuutta. (Apt. 27:14–19.)

13. Millainen tilanne laivalla vallitsi sen ollessa myrskyn armoilla?

¹³ Laivalla vallitsi paniikkimieliala. Paavali matkatovereineen oli kuitenkin rohkealla mielellä. Herra oli aiemmin vakuuttanut Paavalille, että tämä todistaisi Roomassa, ja myöhemmin enkeli vahvisti tämän lupauksen (Apt. 19:21; 23:11). Myrsky riepotteli heitä kaksi viikkoa yötä päivää. Koska satoi taukoamatta ja paksut pilvet peittivät näkyvistä auringon ja tähdet, kapteeni ei pystynyt määrittämään aluksen sijaintia eikä kurssia. Syöminen ei tullut kysymykseenkään. Miten kukaan heistä olisi voinut ajatellakaan ruokaa, kun he hytisivät kylmyyden ja sateen kourissa ja olivat merisairaita ja peloissaan?

14, 15. a) Miksi Paavali mainitsi aiemmin esittämänsä varoituksen toisille laivassa oleville? b) Mitä voimme oppia Paavalin kertomasta toivon sanomasta?

¹⁴ Paavali nousi seisomaan ja mainitsi aiemmin esittämänsä varoituksen, mutta ei moittivaan sävyyn. Oli ilmiselvää, että heidän olisi kannattanut noudattaa hänen neuvoaan. Sitten Paavali sanoi: ”Kehotan teitä nyt kuitenkin olemaan rohkeita, sillä kukaan teistä ei huku, ainoastaan laiva uppoaa.” (Apt. 27:21, 22.) Nämä sanat varmasti lohduttivat kuulijoita! Paavalikin oli iloinen siitä, että hän saattoi valaa heihin toivoa Jehovan sanoman avulla. Meidän on hyvä muistaa, että kaikkien ihmisten elämä  on Jehovalle kallis. Hän välittää jokaisesta yksilöstä. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Jehova – – ei halua, että kukaan tuhoutuisi vaan että kaikki katuisivat.” (2. Piet. 3:9.) On siksi kiireellisen tärkeää, että yritämme kertoa toivon sanomaa mahdollisimman monille. Ihmisten elämä on vaakalaudalla.

¹⁵ Paavali oli luultavasti todistanut monille laivassa oleville ”lupauksesta, jonka Jumala antoi” (Apt. 26:6; Kol. 1:5). Jopa nyt kun heitä uhkasi haaksirikko, hän pystyi antamaan lujan perustan toivolle. Hän kertoi: ”Viime yönä vieressäni seisoi sen Jumalan enkeli, jolle kuulun – –, ja sanoi: ’Älä pelkää, Paavali. Sinun täytyy seisoa keisarin edessä, ja sinun vuoksesi Jumala pelastaa kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.’” Paavali kehotti heitä: ”Olkaa siksi rohkeita, miehet, sillä uskon, että Jumala tulee tekemään juuri niin kuin minulle sanottiin. Jollekin saarelle meidän täytyy kuitenkin ajautua.” (Apt. 27:23–26.)

16, 17. a) Missä tilanteessa Paavali rukoili, ja millainen vaikutus sillä oli? b) Miten Paavalin sanat toteutuivat?

¹⁶ Kahden kauhujen täyttämän viikon aikana laiva ajelehti noin 870  kilometriä. Sitten merimiehet aistivat muutoksen; ehkä he kuulivat tyrskyjen iskeytyvän rantaan. He laskivat ankkureita laivan perästä estääkseen laivaa ajelehtimasta ja kääntääkseen keulan maata kohti siltä varalta, että he onnistuisivat ajamaan laivan rantaan. Sitten merimiehet yrittivät lähteä aluksesta, mutta sotilaat estivät heidän aikeensa. Paavali sanoi upseerille ja sotilaille: ”Jos nämä miehet eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua.” Nyt kun laiva keinui vähemmän, Paavali kehotti kaikkia syömään ja vakuutti heille uudestaan, että he säilyisivät hengissä. Sitten hän ”kiitti Jumalaa kaikkien nähden”. (Apt. 27:31, 35.) Pitämällä tämän arvostavan rukouksen hän näytti esimerkkiä Luukkaalle, Aristarkokselle ja nykyajan kristityille. Rohkaisevatko ja lohduttavatko sinun julkiset rukouksesi toisia?

¹⁷ Paavalin rukoiltua ”heidän kaikkien mieliala nousi, ja hekin alkoivat syödä” (Apt. 27:36). He kevensivät laivaa heittämällä vielä vehnälastin yli laidan, minkä ansiosta aluksen syväys pieneni ja sen olisi helpompi lähestyä rantaa. Päivän valjetessa laivaväki hakkasi pois ankkurit, irrotti peräsinairojen köydet ja nosti pienen keulapurjeen, jotta he pystyisivät paremmin ohjaamaan laivaa ajaessaan sen matalikolle. Sitten keula juuttui kiinni, ehkä hiekkasärkkään tai mutaan, ja perä alkoi hajota kappaleiksi aaltojen iskiessä sitä vasten. Jotkut sotilaat halusivat tappaa vangit, jottei kukaan näistä pääsisi pakoon, mutta Julius esti sen. Hän käski kaikkia uimaan tai kellumaan rantaan. Paavalin sanat kävivät toteen: kaikki 276 selvisivät hengissä. He ”kaikki pääsivät turvallisesti maihin”. Mutta missä he olivat? (Apt. 27:44.)

18–20. Miten maltalaiset osoittivat ”poikkeuksellista ystävällisyyttä”, ja minkä ihmeen Jumala teki Paavalin välityksellä?

¹⁸ Kävi ilmi, että haaksirikosta pelastuneet olivat Sisilian eteläpuolella sijaitsevassa Maltan saaressa (ks. tekstiruutu ” Missä oli Malta?”). Saaren  vieraskieliset asukkaat osoittivat heille ”poikkeuksellista ystävällisyyttä” (Apt. 28:2). He sytyttivät tulen näitä muukalaisia varten, jotka olivat ajautuneet rantaan likomärkinä ja viluisina. Oli kylmää ja sateista, mutta tuli lämmitti heitä. Se johti myös erääseen ihmeeseen.

¹⁹ Paavali halusi tehdä jotain yhteiseksi hyväksi. Hän keräsi risuja ja laittoi ne tuleen. Silloin luikerteli esiin kyykäärme, joka puri häntä ja jäi riippumaan hänen käteensä. Maltalaiset ajattelivat tämän olevan jonkinlainen jumalien langettama rangaistus. a

²⁰ Nähdessään, että Paavalia oli purrut käärme, paikalliset asukkaat odottivat, että ”hänen kätensä turpoaisi”. Erään hakuteoksen mukaan alkutekstissä on tässä kohdassa ”lääketieteellinen termi”. Ei ihme, että sellainen ilmaus tuli Luukkaan, lääkärin, mieleen. (Apt. 28:6; Kol. 4:14.) Joka tapauksessa Paavali pudisti kyyn kädestään, eikä hän vahingoittunut.

21. a) Millaisia esimerkkejä täsmällisyydestä ja tarkkuudesta on Luukkaan kertomuksen tässä jaksossa? b) Mitä ihmeitä Paavali teki, ja millainen vaikutus niillä oli maltalaisiin?

²¹ Tuolla alueella asui Publius-niminen varakas maanomistaja. Kenties hän oli Maltan johtava roomalainen virkamies. Luukas sanoi häntä ”saaren huomattavimmaksi mieheksi”, ja juuri tähän asemaan viittaava arvonimi on löydetty kahdesta maltalaisesta piirtokirjoituksesta. Publius huolehti vieraanvaraisesti Paavalista ja hänen matkatovereistaan kolme päivää. Publiuksen isä oli kuitenkin sairaana. Jälleen Luukkaan kuvaus on tarkka. Hän kirjoitti, että mies ”makasi sairaana kuumeen ja punataudin kourissa”, ja ilmaisi näin täsmällisesti, minkä tyyppisestä sairaudesta oli kyse. Paavali rukoili ja laittoi kätensä miehen päälle, ja hän parani. Tämä ihme teki saarelaisiin syvän vaikutuksen, ja he toivat muitakin sairaita parannettaviksi ja antoivat Paavalille ja hänen matkakumppaneilleen lahjaksi kaikkea, mitä he tarvitsivat. (Apt. 28:7–10.)

22. a) Miten muuan professori kiitteli Luukkaan kuvausta merimatkasta Roomaan? b) Mitä käsittelemme seuraavassa luvussa?

²² Olemme huomanneet, että kuvaus Paavalin merimatkasta on hyvin täsmällinen ja totuudenmukainen. Muuan professori sanoi: ”Luukkaan kertomus – – erottuu yhtenä koko Raamatun eloisimmista kuvauksista. Sen yksityiskohdat ensimmäisen vuosisadan merenkulkutaidosta ovat niin tarkkoja ja sen kuvaus itäisen Välimeren oloista niin täsmällinen, – – että se perustuu luultavasti jonkinlaiseen päiväkirjaan.” Luukas saattoi hyvinkin tehdä tällaisia merkintöjä matkustaessaan Paavalin kanssa. Siinä tapauksessa hänellä olisi paljon kirjoitettavaa matkan seuraavastakin osuudesta. Mitä Paavalille tapahtuisi, kun hän matkatovereineen lopulta pääsisi Roomaan? Katsotaanpa.