1, 2. Miksi apostoli Paavali on tullut Jerusalemiin, ja millaiset haasteet odottavat häntä siellä?

 PAAVALI on jälleen Jerusalemissa ja astelee sen kapeilla, vilkkailla kaduilla. Mikään muu kaupunki maan päällä ei liity yhtä kiinteästi Jehovan kansan historiaan. Valtaosa kaupungin asukkaista ylpeilee tuolla loistavalla menneisyydellä. Paavali tietää, että monet Jerusalemin kristityt keskittyvät liikaa menneeseen eivätkä ole saattaneet elämäänsä sopusointuun Jehovan antaman uuden ohjauksen kanssa. Paavali havaitsee, että tässä suuressa kaupungissa tarvitaan hengellistä apua sen aineellisen avun lisäksi, jota hän päätti lähteä tuomaan Efesoksesta (Apt. 19:21). Uhkaavista vaaroista huolimatta hän on pitänyt kiinni päätöksestään.

² Mitkä haasteet Paavalia odottavat Jerusalemissa? Ensinnäkin jotkut Kristuksen seuraajat ovat tulleet levottomiksi Paavalia koskevien huhujen vuoksi. Vielä suurempia haasteita aiheuttavat Kristuksen viholliset. He esittävät vääriä syytöksiä Paavalia vastaan, pieksevät häntä ja uhkaavat tappaa hänet. Kaiken kuohunnan keskellä Paavalille avautuu myös tilaisuus puolustautua. Näissä haastavissa tilanteissa hän ilmaisee nöyryyttä, rohkeutta ja uskoa. Katsotaanpa, mitä nykyajan kristityt voivat oppia hänen esimerkistään.

3–5. a) Missä kokouksessa Paavali oli läsnä Jerusalemissa, ja mistä siellä keskusteltiin? b) Mitä voimme oppia tuosta kokouksesta?

³ Heti seuraavana päivänä Jerusalemiin saapumisensa jälkeen Paavali meni seurueineen tapaamaan seurakunnan vanhimpia. Kertomus ei mainitse ketään elossa olevista apostoleista; ehkä he kaikki olivat siihen mennessä lähteneet palvelemaan muualle. Jeesuksen veli Jaakob oli kuitenkin edelleen kaupungissa (Gal. 2:9). Hän todennäköisesti johti puhetta tuossa kokouksessa, jossa Paavali ja ”kaikki vanhimmat olivat paikalla” (Apt. 21:18).

⁴ Paavali tervehti vanhimpia ja ”alkoi kertoa yksityiskohtaisesti, mitä Jumala oli tehnyt kansojen keskuudessa hänen palveluksensa välityksellä” (Apt. 21:19). Voimme vain kuvitella, miten paljon se rohkaisi veljiä. Mekin olemme nykyään innoissamme, kun kuulemme, miten työ menee eteenpäin muissa maissa. (Sananl. 25:25.)

 ⁵ Jossain vaiheessa Paavali todennäköisesti mainitsi lahjoitukset, jotka hän oli tuonut Euroopasta. Varmasti hänen kuulijoidensa sydäntä lämmitti se kiinnostus, jota kaukana asuvat kristityt olivat osoittaneet, sillä kuultuaan hänen selostuksensa vanhimmat ”alkoivat ylistää Jumalaa” (Apt. 21:20a). Nykyäänkin katastrofien uhreja tai vakavasti sairaita koskettaa syvästi se, että toiset uskovat antavat kaivattua apua ja esittävät rohkaisun sanoja.

6. Mistä ongelmasta Paavali sai kuulla?

⁶ Sitten vanhimmat kertoivat Paavalille, että Juudeassa oli noussut esiin eräs häntä koskeva ongelma. He sanoivat: ”Sinä näet, veli, kuinka monista tuhansista juutalaisista on tullut uskovia, ja he kaikki noudattavat tarkasti lakia. He ovat kuitenkin kuulleet sellaisen huhun, että sinä olet opettanut kaikkia kansojen keskuudessa olevia juutalaisia luopumaan Mooseksen laista ja kieltänyt heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja noudattamasta vakiintuneita tapoja.” (Apt. 21:20b, 21.) a

7, 8. a) Millainen väärä näkemys monilla Juudean kristityillä oli? b) Miksi joidenkin juutalaiskristittyjen virheellinen ajattelu ei merkinnyt sitä, että he olisivat olleet luopioita?

⁷ Miksi monet kristityt ”noudattivat tarkasti lakia”, vaikka se oli poistettu jo yli 20 vuotta aiemmin? (Kol. 2:14.) Vuonna 49 Jerusalemissa kokoontuneet apostolit ja vanhimmat olivat lähettäneet seurakunnille kirjeen, jossa selitettiin, että muista kansoista tulevien uskovien ei tarvinnut alistua ympärileikkaukseen eikä mukautua Mooseksen lakiin (Apt. 15:23–29).  Kirjeessä ei kuitenkaan mainittu juutalaisia uskovia, joista monet eivät ymmärtäneet, ettei Mooseksen laki ollut enää voimassa.

⁸ Tekikö tällainen virheellinen ajattelu juutalaisuskovista kristityiksi kelpaamattomia? Ei. Heidän tapauksessaan ei ollut kyse siitä, että he olisivat aikoinaan palvoneet pakanajumalia ja pitäneet nyt edelleen kiinni entisistä uskonnollisista tavoistaan. Tuon heille hyvin tärkeän lain oli alkujaan antanut Jehova. Laissa ei itsessään ollut mitään demonista eikä väärää. Mooseksen laki liittyi kuitenkin vanhaan liittoon, ja kristityt olivat nyt uuden liiton alaisuudessa. Puhtaan palvonnan kannalta katsottuna lakiliitto oli vanhentunut. Lain puolesta intoilevat heprealaiskristityt eivät ymmärtäneet tätä asiaa selvästi eivätkä luottaneet riittävästi kristilliseen seurakuntaan. Totuudesta oli paljastettu uusia piirteitä, ja heidän piti saattaa ajattelunsa sopusointuun niiden kanssa. (Jer. 31:31–34; Luuk. 22:20.) b

9. Mitä Paavali opetti Mooseksen laista?

⁹ Entä ne huhut, jotka kertoivat, että Paavali kielsi kansojen keskuudessa olevia juutalaisia ”ympärileikkaamasta lapsiaan ja noudattamasta vakiintuneita tapoja”? Paavali oli kansojen apostoli, ja hän opetti heille hallintoelimen päätöksen mukaisesti, ettei heidän tarvinnut totella Mooseksen lakia. Hän osoitti myös, että olisi väärin yrittää saada ei-juutalaiset  uskovat ympärileikkauttamaan itsensä osoitukseksi lakiin alistumisesta (Gal. 5:1–7). Hän saarnasi hyvää uutista myös juutalaisille niissä kaupungeissa, joissa hän kävi. Hän varmasti selitti vastaanottavaisille kuulijoille, että Jeesuksen kuolema oli tehnyt lain vanhentuneeksi ja että vanhurskaus saavutettiin uskon, ei lain vaatimien tekojen, avulla (Room. 2:28, 29; 3:21–26).

10. Mikä tasapainoinen näkemys Paavalilla oli Mooseksen lakiin ja ympärileikkaukseen liittyvistä asioista?

¹⁰ Paavali osoitti kuitenkin ymmärtämystä niitä kohtaan, jotka halusivat noudattaa joitain juutalaisia tapoja, esimerkiksi välttää työntekoa sapattina tai karttaa joitain ruokia (Room. 14:1–6). Hän ei myöskään asettanut sääntöjä ympärileikkauksesta. Paavali oli ympärileikkauttanut Timoteuksenkin, jonka isä oli kreikkalainen, jotteivät juutalaiset suhtautuisi häneen epäluuloisesti (Apt. 16:3). Jokaisen oli tehtävä ympärileikkauskysymyksessä henkilökohtainen ratkaisu. Paavali sanoi galatalaisille: ”Ei ympärileikkauksella eikä ympärileikkaamattomuudella ole mitään arvoa, vaan arvoa on rakkauden välityksellä toimivalla uskolla.” (Gal. 5:6.) Jos joku kuitenkin ympärileikkautti itsensä mukautuakseen Mooseksen lakiin tai piti ympärileikkausta välttämättömänä Jehovan hyväksymyksen saamiseksi, hän ilmaisi uskon puutetta.

11. Minkä neuvon vanhimmat antoivat Paavalille, ja mitä sen noudattamiseen saattoi liittyä? (Ks. myös alaviite.)

¹¹ Paavalia koskevat huhut olivat perättömiä, mutta koska ne häiritsivät juutalaisuskovia, vanhimmat antoivat Paavalille seuraavan neuvon: ”Meillä on täällä neljä miestä, jotka ovat antaneet juhlallisen lupauksen. Ota nämä miehet mukaasi, peseydy puhdistusmenojen mukaan heidän kanssaan ja huolehdi heidän kuluistaan, jotta he voisivat ajattaa päänsä. Silloin  kaikki saavat tietää, ettei sinua koskevissa huhuissa ole mitään perää vaan että sinä noudatat lakia ja elät sen mukaan.” (Apt. 21:23, 24.) c

12. Miten Paavalin joustavuus ja yhteistoiminnallisuus näkyivät siinä, miten hän suhtautui Jerusalemin vanhinten neuvoon?

¹² Paavali olisi kyllä voinut huomauttaa, ettei ongelman ydin liittynyt häntä koskeviin huhuihin vaan siihen, että juutalaisuskovat pitivät tiukasti kiinni laista. Hän oli kuitenkin halukas joustamaan niin kauan kuin hänen ei tarvinnut toimia vastoin Jumalan periaatteita. Hän oli aiemmin kirjoittanut: ”Lain alaisille minusta tuli kuin lain alainen – vaikka itse en ole lain alainen – jotta voittaisin lain alaisia.” (1. Kor. 9:20.) Tässä tilanteessa Paavali toimi yhteistyössä Jerusalemin vanhinten kanssa ja hänestä tuli ”kuin lain alainen”. Näin hän näytti erinomaista esimerkkiä meille. Meidänkin tulisi olla yhteistoiminnassa vanhinten kanssa eikä vaatia, että kaikki tehdään meidän mielemme mukaan (Hepr. 13:17).

13. a) Miksi jotkut juutalaiset metelöivät temppelissä? b) Miten Paavali säilyi hengissä?

¹³ Temppelissä asiat eivät sujuneet hyvin. Kun juhlallisten lupausten täyttämisen aika lähestyi, Aasiasta tulleet juutalaiset näkivät Paavalin temppelissä. He syyttivät häntä siitä, että hän oli tuonut sinne ei-juutalaisia, ja nostattivat mellakan. Ellei roomalainen sotilasosaston komentaja olisi ehtinyt apuun, Paavali olisi piesty kuoliaaksi. Komentaja kuitenkin pidätti hänet, ja Paavali pääsisi vapaaksi vasta yli neljän vuoden kuluttua. Eikä vaara ollut nytkään vielä ohi. Kun komentaja kysyi juutalaisilta, miksi he hyökkäsivät Paavalin kimppuun, he huusivat erilaisia syytöksiä. Meteli oli niin kova, ettei komentaja saanut selkoa asiasta. Lopulta Paavali jouduttiin kantamaan pois paikalta. Kun roomalaiset sotilaat olivat viemässä häntä kasarmiin, hän sanoi komentajalle: ”Pyydän sinulta, että saisin puhua kansalle.” (Apt. 21:39.) Komentaja suostui, ja Paavali alkoi rohkeasti puolustaa uskoaan.

14, 15. a) Mitä Paavali selitti juutalaisille? b) Mitä roomalainen komentaja teki saadakseen selville, miksi juutalaiset olivat vihaisia?

¹⁴ ”Kuulkaa puolustukseni”, Paavali sanoi aluksi (Apt. 22:1). Hän puhui ihmisjoukolle heprean kielellä, mikä vaiensi heidät. Hän selitti avoimesti,  miksi hän oli nyt Kristuksen seuraaja. Taitavasti hän viittasi seikkoihin, jotka juutalaiset voisivat halutessaan tarkistaa. Paavali oli opiskellut kuuluisan Gamalielin jalkojen juuressa ja vainonnut Kristuksen seuraajia, minkä jotkut läsnäolijoista todennäköisesti tiesivätkin. Matkalla Damaskokseen hän oli kuitenkin nähnyt näyn, jossa kuolleista herätetty Kristus oli puhunut hänelle. Paavalin matkatoverit olivat nähneet kirkkaan valon ja kuulleet ääntä, mutta he eivät olleet ”ymmärtäneet sen ääntä, joka puhui” (ks. Apt. 9:7; 22:9, tutkimisviitteet, nwtsty). Näky oli sokaissut Paavalin, ja hänet oli pitänyt taluttaa Damaskokseen. Siellä Ananias-niminen mies, joka oli tunnettu paikallisten juutalaisten keskuudessa, oli palauttanut Paavalin näön ihmeen avulla.

¹⁵ Seuraavaksi Paavali kertoi, että hänen palattuaan Jerusalemiin Jeesus oli näyttäytynyt hänelle temppelissä. Tässä vaiheessa juutalaiset kiihtyivät ja ärjyivät: ”Pois tuollainen maan päältä! Ei hän saa elää!” (Apt. 22:22.) Pelastaakseen Paavalin hengen komentaja käski viedä hänet kasarmiin. Komentaja oli päättänyt saada selville, miksi juutalaiset vihasivat Paavalia, ja määräsi siksi, että tätä pitäisi alkaa kuulustella ruoskimalla. Paavali käytti kuitenkin hyväkseen lain tarjoamaa suojaa ja paljasti olevansa Rooman kansalainen. Nykyäänkin Jehovan palvelijat ovat turvautuneet lain antamaan suojaan voidakseen puolustaa uskoaan. (Ks. tekstiruutu ” Rooman laki ja Rooman kansalaiset” ja tekstiruutu ” Nykyisiä oikeustaisteluja”.) Kuullessaan Paavalin olevan Rooman kansalainen komentaja tajusi, että hänen täytyisi yrittää hankkia lisää tietoja jollain toisella  tavalla. Seuraavana päivänä hän vei Paavalin juutalaisten ylimmän tuomioistuimen sanhedrinin kokoukseen, joka oli varta vasten kutsuttu koolle.

16, 17. a) Kuvaile, mitä tapahtui Paavalin puhuessa sanhedrinille. b) Miten Paavali näytti esimerkkiä nöyryydestä, kun häntä lyötiin?

¹⁶ Paavali aloitti puolustuspuheensa sanhedrinin edessä sanomalla: ”Miehet, veljet, minä olen toiminut Jumalan edessä täysin puhtaalla omallatunnolla tähän päivään asti.” (Apt. 23:1.) Hän ei päässyt sen pidemmälle. Raamattu kertoo: ”Silloin ylimmäinen pappi Ananias käski Paavalin vieressä seisovia lyömään häntä suulle.” (Apt. 23:2.) Mikä loukkaus! Ennen kuin yhtään todistetta oli kuultu, Paavali leimattiin ennakkoluuloisesti valehtelijaksi! Ei ihme, että hän vastasi: ”Jumala tulee lyömään sinua, sinä valkoiseksi kalkittu seinä. Istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja samalla rikot lakia, kun käsket lyödä minua?” (Apt. 23:3.)

¹⁷ Jotkut vieressä seisovista kauhistuivat – eivät siksi, että Paavalia lyötiin, vaan Paavalin reaktion vuoksi. He kysyivät: ”Solvaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?” Vastatessaan Paavali näytti heille esimerkkiä nöyryydestä ja lain kunnioittamisesta. Hän sanoi: ”Veljet, en tiennyt, että hän on ylimmäinen pappi. Onhan kirjoitettu: ’Et saa puhua pahaa kansasi hallitusmiehestä.’” (Apt. 23:4, 5; 2. Moos. 22:28.) d Nyt Paavali valitsi erilaisen lähestymistavan. Pannessaan merkille, että sanhedrin koostui fariseuksista ja saddukeuksista, hän sanoi: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten poika. Kuolleiden ylösnousemusta koskevan toivon vuoksi olen nyt tuomittavana.” (Apt. 23:6.)

18. Miksi Paavali sanoi olevansa fariseus, ja miten me voisimme joissain tilanteissa käyttää samantapaista todistelua?

¹⁸ Miksi Paavali sanoi olevansa fariseus? Koska hän oli ”fariseusten poika” eli tuohon lahkoon kuuluvan suvun jäsen. Monet pitivätkin häntä  edelleen fariseuksena. e Mutta kuinka Paavali voisi yhtyä fariseusten käsitykseen ylösnousemuksesta? Fariseusten kerrotaan uskoneen, että tietoinen sielu jäi eloon ruumiin kuollessa ja että hyvää tehneiden sielut eläisivät jälleen ihmisruumiissa. Paavali ei ajatellut näin. Hän uskoi Jeesuksen opettamaan ylösnousemukseen (Joh. 5:25–29). Paavali oli fariseusten kanssa kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kuoleman jälkeen oli toivo elää uudelleen; saddukeukset sitä vastoin eivät uskoneet tulevaan elämään. Me voisimme käyttää samantapaista todistelua keskustellessamme luterilaisten tai ortodoksien kanssa. Voisimme sanoa, että uskomme Jumalaan aivan kuten hekin. He tosin uskovat ehkä kolmiyhteiseen Jumalaan, kun taas me uskomme Raamatun Jumalaan. Silti olemme samaa mieltä siitä, että on olemassa Jumala.

19. Miksi sanhedrinin kokous joutui sekasorron valtaan?

¹⁹ Paavalin sanat jakoivat sanhedrinin. Kertomus jatkuu: ”Niin puhkesi kova meteli, ja jotkut fariseusten puolueen kirjanoppineista nousivat ja alkoivat väitellä kiivaasti. He sanoivat: ’Me emme löydä mitään väärää tästä miehestä, mutta jospa hänelle on puhunut henki tai enkeli...’” (Apt. 23:9.) Pelkkä ajatuskin siitä, että Paavalille olisi puhunut enkeli, oli kuin punainen vaate saddukeuksille, jotka eivät uskoneet enkeleihin! (Ks. tekstiruutu ” Saddukeukset ja fariseukset”.) Tilanne muuttui niin sekasortoiseksi, että roomalainen sotilasosaston komentaja riensi jälleen kerran apostolin avuksi (Apt. 23:10). Vaara ei kuitenkaan ollut ohi. Mitä hänelle tämän jälkeen tapahtuisi? Seuraava luku kertoo siitä.