1–3. a) Missä pelottavassa tilanteessa Stefanos on, ja miten hän suhtautuu siihen? b) Mitä kysymyksiä tarkastelemme?

 STEFANOS seisoo tuomioistuimen edessä. Mahtavassa salissa, todennäköisesti Jerusalemin temppelin lähistöllä, 71 miestä on asettunut suureen puoliympyrään. Tämä tuomioistuin, sanhedrin, on tänään koolla ratkaistakseen Stefanosta koskevan asian. Tuomarit ovat vaikutusvaltaisia miehiä, eikä suurin osa heistä pidä tätä Jeesuksen opetuslasta missään arvossa. Kaiken lisäksi oikeusistuimen koollekutsujana on ylimmäinen pappi Kaifas, joka toimi puheenjohtajana, kun sanhedrin muutamaa kuukautta aiemmin tuomitsi Jeesuksen Kristuksen kuolemaan. Onko Stefanos peloissaan?

² Stefanoksen kasvojen ilmeessä on jotain poikkeuksellista. Tuomarit katselevat häntä tarkasti, ja ”hänen kasvonsa näyttävät heistä enkelin kasvoilta” (Apt. 6:15). Enkelit välittävät Jehova Jumalan sanomia, joten heillä on täysi syy olla pelottomia, tyyniä ja rauhallisia. Sama pitää paikkansa Stefanoksesta, ja jopa nämä vihamieliset tuomarit voivat nähdä sen. Miten hän voi olla näin levollinen?

³ Vastaus tähän kysymykseen voi opettaa paljon nykyajan kristityille. Meidän on myös tärkeää tietää, miksi Stefanos joutui tähän pelottavaan tilanteeseen. Miten hän oli aiemmin puolustanut uskoaan? Kuinka voimme jäljitellä häntä?

4, 5. a) Miten Stefanos osoittautui suureksi avuksi seurakunnalle? b) Millä tavalla Stefanos oli ”täynnä Jumalan hyvyyttä ja voimaa”?

⁴ Olemme jo saaneet tietää, että Stefanos teki paljon vastaperustetun kristillisen seurakunnan hyväksi. Tämän kirjan edellisessä luvussa osoitettiin, että hän oli yksi niistä seitsemästä nöyrästä miehestä, jotka pyydettäessä olivat valmiita auttamaan apostoleja. Stefanoksen nöyryys tekee meihin entistäkin suuremman vaikutuksen, kun muistamme, että Jumala oli siunannut häntä monilla lahjoilla. Apostolien tekojen 6:8:ssa kerrotaan, että hän pystyi tekemään ”suuria ihmeitä ja ihmetekoja” aivan  niin kuin jotkut apostolit. Lisäksi hänen sanotaan olleen ”täynnä Jumalan hyvyyttä ja voimaa”. Mitä tämä tarkoitti?

⁵ ”Jumalan hyvyyttä” vastaava kreikan sana voidaan kääntää myös vastineella ”miellyttävyys”. Stefanos epäilemättä voitti ihmiset puolelleen ystävällisyydellään ja lempeydellään. Hän puhui vetoavasti ja sai monet kuulijoistaan vakuuttumaan vilpittömyydestään ja opettamiensa totuuksien hyödyllisyydestä. Hän oli täynnä voimaa: Jehovan henki vaikutti hänessä, sillä hän alistui nöyrästi sen ohjaukseen. Stefanos ei kuitenkaan ylpistynyt omista lahjoistaan ja kyvyistään vaan antoi kaiken kunnian Jehovalle ja ilmaisi aitoa kiinnostusta niitä kohtaan, joille hän puhui. Ei siksi ihme, että hänen vastustajansa pitivät häntä uhkana!

6–8. a) Mistä kahdesta asiasta Stefanoksen vastustajat syyttivät häntä ja miksi? b) Miksi nykyajan kristityt voivat hyötyä Stefanoksen esimerkistä?

⁶ Eräät miehet ”tulivat väittelemään Stefanoksen kanssa” mutta eivät ”pystyneet pitämään puoliaan häntä vastaan, koska hän puhui pyhän hengen ohjaamana viisaasti”. a Turhautuneina he ”suostuttelivat salaa joitain miehiä” esittämään vääriä syytöksiä häntä vastaan. He myös ”yllyttivät kansaa, vanhimpia ja kirjanoppineita”, minkä vuoksi Stefanos vietiin väkivalloin sanhedrinin eteen. (Apt. 6:9–12.) Vastustajat syyttivät häntä kahdesta asiasta: hän herjasi sekä Jumalaa että Moosesta. Miten?

⁷ Väärät todistajat sanoivat, että Stefanos herjasi Jumalaa puhumalla ”pyhää paikkaa” eli Jerusalemin temppeliä vastaan (Apt. 6:13). He väittivät, että hän pilkkasi Moosesta puhumalla Mooseksen lakia vastaan ja muuttamalla tavat, jotka Mooses oli välittänyt. Nämä olivat vakavia syytöksiä, sillä juutalaiset pitivät tuohon aikaan suuressa arvossa temppeliä, Mooseksen lain yksityiskohtia ja lukuisia lakiin lisäämiään suullisia perinteitä. Näiden syytösten mukaan Stefanos oli siis vaarallinen mies, joka ansaitsi kuoleman!

⁸ Ikävä kyllä ei ole mitenkään harvinaista, että uskonnolliset ihmiset turvautuvat tällaisiin keinoihin aiheuttaakseen vaikeuksia Jumalan palvelijoille. Kautta aikojen uskonnolliset vastustajat ovat toisinaan yllyttäneet maallisia johtajia vainoamaan Jehovan todistajia. Miten meidän tulisi suhtautua vääriin syytöksiin? Voimme oppia paljon Stefanokselta.

9, 10. Mitä kriitikot ovat väittäneet puheesta, jonka Stefanos piti sanhedrinille, ja mitä meidän on hyvä pitää mielessä?

⁹ Kuten tämän luvun alussa mainittiin, Stefanoksen kasvot olivat tyynet kuin enkelin kasvot, kun hän kuuli, mistä häntä syytettiin. Sitten  Kaifas kääntyi hänen puoleensa ja kysyi: ”Pitääkö tämä paikkansa?” (Apt. 7:1.) Oli Stefanoksen vuoro puhua. Ja kyllä hän puhuikin!

¹⁰ Jotkut kriitikot ovat arvostelleet Stefanoksen puhetta ja väittäneet, että vaikka se oli pitkä, se ei vastannut häntä vastaan esitettyihin syytöksiin. Todellisuudessa Stefanos antoi kuitenkin loistavan mallin siitä, miten hyvää uutista puolustetaan (1. Piet. 3:15). Muista, mistä häntä syytettiin. Vastustajat väittivät, että hän herjasi Jumalaa puhumalla pahaa temppelistä ja pilkkasi Moosesta puhumalla lakia vastaan. Vastauksessaan Stefanos esitti tiivistelmän kolmesta Israelin historian ajanjaksosta ja korosti tiettyjä seikkoja. Tarkastellaanpa näitä ajanjaksoja yksi kerrallaan.

11, 12. a) Miten Stefanos hyödynsi taitavasti Abrahamin esimerkkiä? b) Miksi Stefanos puhui Joosefista?

¹¹ Patriarkkojen aika (Apt. 7:1–16). Stefanos puhui aluksi Abrahamista, jota juutalaiset kunnioittivat hänen uskonsa vuoksi. Luotuaan näin yhteisen pohjan Stefanos korosti sitä, että Jehova, ”kirkkauden Jumala”, näyttäytyi ensi kerran Abrahamille Mesopotamiassa. (Apt. 7:2.) Luvatussa maassa Abraham oli vain muukalainen. Hänellä ei ollut temppeliä eikä Mooseksen lakia. Miten kukaan voisi väittää, että uskollisuus Jumalalle on aina riippuvainen temppelistä tai lakikokoelmasta?

¹² Stefanoksen kuulijat arvostivat suuresti myös Abrahamin jälkeläistä Joosefia. Stefanos muistutti heitä kuitenkin siitä, että Joosefin omat veljet, Israelin heimojen esi-isät, vainosivat häntä ja myivät hänet orjaksi. Silti juuri Joosefin välityksellä Jumala pelasti Israelin nälänhädältä. Stefanos näki epäilemättä selviä yhtäläisyyksiä Joosefin ja Jeesuksen Kristuksen välillä, mutta hän ei puuttunut niihin sanallakaan, jotta hänen yleisönsä kuuntelisi häntä mahdollisimman pitkään.

13. Miten Stefanos vastasi syytöksiin puhuessaan Mooseksesta, ja mitä ajatusta hän kehitteli?

¹³ Mooseksen aika (Apt. 7:17–43). Stefanos puhui paljon Mooseksesta, mikä olikin viisasta, koska monet sanhedrinin jäsenet olivat saddukeuksia, jotka eivät hyväksyneet Raamatusta mitään muuta kuin Mooseksen kirjoittamat kirjat. Muista  myös, että Stefanosta oli syytetty Mooseksen pilkkaamisesta. Hänen sanansa olivat suora vastaus tuohon syytökseen, sillä ne osoittivat hänen kunnioittavan syvästi Moosesta ja Mooseksen lakia (Apt. 7:38). Hän huomautti, että Moosekseenkin suhtauduttiin torjuvasti. Ne jotka Mooses yritti pelastaa, hylkäsivät hänet, kun hän oli 40-vuotias. Yli 40 vuotta myöhemmin he kyseenalaistivat hänen johtajuutensa useita kertoja. b Näin Stefanos kehitteli yhtä puheensa keskeistä ajatusta: Jumalan kansa hylkäsi toistuvasti ne, jotka Jumala oli asettanut johtamaan sitä.

14. Mitä kahta asiaa Stefanos perusteli Mooseksen esimerkin avulla?

¹⁴ Stefanos palautti kuulijoiden mieleen, että Mooses oli ennustanut kaltaisensa profeetan nousevan Israelissa. Kuka hän olisi, ja millaisen vastaanoton hän saisi? Stefanos vastasi näihin kysymyksiin vasta puheensa lopussa. Hän käsitteli puheessaan myös seuraavaa avainajatusta: Mooses oli oppinut, että mikä tahansa maa-alue voidaan pyhittää, kuten se palavan pensaan luona ollut alue, jolla Jehova oli puhunut hänelle. Voidaanko Jehovan palvonta näin ollen rajoittaa yhteen rakennukseen, esimerkiksi Jerusalemin temppeliin? Pohditaan tätä seuraavaksi.

15, 16. a) Miksi pyhäkköteltta oli tärkeä Stefanoksen todisteluketjussa? b) Miksi Stefanos mainitsi puheessaan Salomon temppelin?

¹⁵ Pyhäkköteltta ja temppeli (Apt. 7:44–50). Stefanos muistutti tuomioistuinta siitä, että ennen kuin oli Jerusalemin temppeliä, Jumala käski Moosesta rakentamaan pyhäkköteltan. Kuka uskaltaisi väittää pyhäkkötelttaa temppeliä huonommaksi, sillä olihan itse Mooses palvonut siellä Jumalaa?

¹⁶ Myöhemmin kun Salomo rakensi Jerusalemin temppelin, hän mainitsi rukouksessaan Jumalan hengen ohjauksessa erään tärkeän seikan. Stefanos muotoili sen seuraavasti: ”Korkein ei – – asu käsin tehdyissä rakennuksissa.” (Apt. 7:48; 2. Aik. 6:18.) Jehova voi käyttää temppeliä edistääkseen tarkoituksiaan, mutta hän ei ole sidoksissa siihen. Miksi sitten hänen palvelijoidensa pitäisi ajatella, että puhdas palvonta on riippuvainen jostain ihmistekoisesta rakennuksesta? Stefanos päätti tämän todisteluketjun vaikuttavin sanoin lainaamalla Jesajan kirjaa: ”’Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni alusta. Millaisen rakennuksen te rakennatte minulle?’ sanoo Jehova. ’Missä on lepopaikkani? Eikö minun käteni ole tehnyt tämän kaiken?’” (Apt. 7:49, 50; Jes. 66:1, 2.)

17. Miten Stefanoksen puhe a) paljasti kuulijoiden asenteet ja b) vastasi esitettyihin syytöksiin?

¹⁷ Kun ajattelet, mitä Stefanos on sanonut puheessaan sanhedrinille tähän mennessä, huomaat varmasti, miten taitavasti hän paljasti syyttäjiensä väärät asenteet. Hän osoitti, että Jehova ei ole sidoksissa perinteisiin ja että olosuhteet eivät rajoita häntä. Hänen tarkoituksensa on  edistyvä ja dynaaminen. Ne jotka olivat Jerusalemin kauniin temppelin ja Mooseksen lain ympärille syntyneiden tapojen ja perinteiden pauloissa, eivät ymmärtäneet lain ja temppelin perimmäistä tarkoitusta. Stefanoksen puhe nosti esiin tärkeän kysymyksen: eikö paras tapa osoittaa kunnioitusta lakia ja temppeliä kohtaan ole totella Jehovaa? Näin Stefanos puolusti erinomaisella tavalla omaa toimintaansa, sillä hänhän oli totellut Jehovaa parhaansa mukaan.

18. Miten voimme pyrkiä jäljittelemään Stefanosta?

¹⁸ Mitä voimme oppia Stefanoksen puheesta? Hän tunsi erittäin hyvin Raamatun kirjoitukset. Jos mekin tutkimme ahkerasti Jumalan sanaa, pystymme käsittelemään ”totuuden sanaa oikein” (2. Tim. 2:15). Voimme jäljitellä Stefanoksen esimerkkiä myös olemalla miellyttäviä ja tahdikkaita. Vaikka hänen kuulijansa olivat äärimmäisen vihamielisiä, hän pysyi heidän kanssaan yhteisellä pohjalla mahdollisimman pitkään käsittelemällä asioita, joita he pitivät suuressa arvossa. Lisäksi hän puhutteli heitä kunnioittavasti ja kutsui vanhimpia ”isiksi” (Apt. 7:2). Meidänkin on tärkeää esittää Jumalan sanan totuuksia ”lempeästi ja hyvin kunnioittavasti” (1. Piet. 3:15).

19. Miten Stefanos julisti rohkeasti sanhedrinille Jehovan tuomiosanomaa?

¹⁹ Emme kuitenkaan pidäty kertomasta Jumalan sanan totuuksia siksi, että pelkäisimme loukkaavamme ihmisiä. Emme myöskään pehmennä Jehovan tuomiosanomia. Stefanos on tästä hyvä esimerkki. Hän epäilemättä huomasi, että niillä todisteilla, joita hän esitti sanhedrinille, ei ollut juuri vaikutusta sen kovasydämisiin tuomareihin. Niinpä pyhä henki sai hänet lopuksi julistamaan pelottomasti, että he olivat aivan kuin esi-isänsä, jotka olivat hylänneet Joosefin, Mooseksen ja kaikki profeetat (Apt. 7:51–53). Nämä sanhedrinin tuomarit olivat murhanneet Messiaan, jonka tulon Mooses ja kaikki profeetat olivat ennustaneet. He olivat todellisuudessa rikkoneet Mooseksen lakia räikeimmällä mahdollisella tavalla!

20, 21. Miten sanhedrin reagoi Stefanoksen sanoihin, ja miten Jehova vahvisti häntä?

²⁰ Tuomarit eivät voineet kiistää Stefanoksen sanojen paikkansapitävyyttä, ja he joutuivat raivon valtaan. Menettäen viimeisetkin arvokkuuden rippeensä he kiristelivät Stefanokselle hampaitaan. Tuo uskollinen mies tajusi varmasti, ettei häntä kohtaan tunnettaisi armoa yhtään sen enempää kuin hänen Herraansa Jeesusta kohtaan oli tunnettu.

²¹ Stefanos tarvitsi rohkeutta voidakseen kohdata sen, mitä oli edessä. Häntä epäilemättä rohkaisi suuresti näky, jonka Jehova huomaavaisesti antoi hänelle. Stefanos näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisomassa Jumalan oikealla puolella! Kun hän kuvaili näkyä, tuomarit panivat kätensä korvilleen. Miksi? Vähän aiemmin Jeesus oli sanonut samalle  tuomioistuimelle, että hän oli Messias ja että pian hän istuisi Isänsä oikealla puolella (Mark. 14:62). Stefanoksen näky todisti, että Jeesus oli ollut oikeassa. Sanhedrin oli siis pettänyt ja murhannut Messiaan! Yhtenä miehenä he ryntäsivät Stefanoksen kimppuun kivittääkseen hänet kuoliaaksi. c

22, 23. Miten Stefanoksen kuolema muistutti Jeesuksen kuolemaa, ja miksi kristityt voivat nykyään olla yhtä luottavaisia kuin Stefanos?

²² Stefanos oli kuollessaan Herransa kaltainen: hän oli levollinen, luotti täysin Jehovaan ja antoi anteeksi surmaajilleen. Ehkä Stefanos näki edelleen näyssä Ihmisen Pojan Jehovan kanssa ja sanoi siksi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” Hänelle olivat varmasti tutut Jeesuksen rohkaisevat sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” (Joh. 11:25.) Lopuksi Stefanos rukoili voimakkaalla äänellä Jumalaa: ”Jehova, älä syytä heitä tästä synnistä.” Tämän sanottuaan hän nukkui pois. (Apt. 7:59, 60.)

²³ Näin Stefanoksesta tuli tiettävästi ensimmäinen kristitty marttyyri (ks. tekstiruutu ” Missä mielessä ’marttyyri’?”). Valitettavasti hän ei kuitenkaan jäisi viimeiseksi. Aina meidän päiviimme saakka Jehovan uskollisia palvelijoita on kuollut uskonnollisten fanaatikkojen, poliittisten kiihkoilijoiden ja muiden vastustajien käsissä. Voimme silti olla aivan yhtä luottavaisia kuin Stefanos. Jeesus hallitsee nyt kuninkaana ja käyttää Isältään saamaansa mahtavaa voimaa. Mikään ei voi estää häntä herättämästä uskollisia seuraajiaan kuolleista (Joh. 5:28, 29).

24. Miten Saul oli osallisena Stefanoksen marttyyrikuolemaan, ja mitä kauaskantoisia vaikutuksia Stefanoksen kuolemalla oli?

²⁴ Näitä tapahtumia seurasi Saul-niminen nuorimies. Hän hyväksyi Stefanoksen murhan ja vieläpä vartioi kivittäjien vaatteita. Pian sen jälkeen hän alkoi lietsoa julmaa vainoa. Stefanoksen kuolemalla olisi kuitenkin kauaskantoiset vaikutukset. Hänen esimerkkinsä olisi omiaan vahvistamaan toisia kristittyjä pysymään uskollisena ja saavuttamaan samanlaisen voiton. Lisäksi Saul – josta myöhemmin käytetään useimmiten nimeä Paavali – katuisi syvästi omaa osuuttaan Stefanoksen surmaamisessa. (Apt. 22:20.) Hän oli ollut osallisena Stefanoksen kuolemaan, mutta jälkeenpäin hän tajuaisi olleensa ”pilkkaaja, vainoaja ja röyhkeä mies” (1. Tim. 1:13). Paavali ei selvästikään koskaan unohtanut Stefanosta eikä sitä voimakasta puhetta, jonka tämä piti kuolinpäivänään. Jotkin Paavalin omista puheista ja kirjoituksista käsittelevät samoja asioita, joista Stefanos puhui (Apt. 7:48; 17:24; Hepr. 9:24). Aikanaan Paavali oppi jäljittelemään Stefanosta, joka oli ”täynnä Jumalan hyvyyttä ja voimaa”, ja osoittamaan samanlaista uskoa ja rohkeutta kuin hän. Kysymys kuuluu: haluammeko mekin jäljitellä häntä?