MIKSI monet ponnistelevat eteenpäin löytämättä elämälleen mitään todellista tarkoitusta? ”Ihminen, naisesta syntynyt, on lyhytikäinen ja täynnä kiihtymystä. Hän on puhjennut esiin kuin kukka, ja hänet katkaistaan pois, ja hän pakenee kuin varjo eikä pysy.” (Job 14:1, 2.) Ensimmäiselle ihmisparille tapahtui paratiisissa jotakin, mikä murskasi ihmiskunnan loistavat tulevaisuudennäkymät.

² Jotta ihmisperheen jäsenet olisivat aidosti onnellisia, heillä täytyy olla hyvä suhde Jumalaan. Tällainen suhde perustuu vapaaehtoisuuteen, ei pakkoon. (5. Mooseksen kirja 30:15–20; Joosua 24:15.) Jehova haluaa sydämestä lähtevää tottelevaisuutta ja palvontaa, jonka vaikuttimena on rakkaus (5. Mooseksen kirja 6:5). Niinpä Jehova asetti Eedenin puutarhassa rajoituksen, joka antoi ensimmäiselle ihmiselle mahdollisuuden ilmaista sydämestä lähtevän uskollisuutensa. Jumala sanoi Aadamille: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) Se oli yksinkertainen koe. Jehova kielsi Aadamia syömästä vain yhden puutarhassa olevan puun hedelmää. Tuo puu kuvasi kaikkiviisaan Luojan oikeutta päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Ensimmäinen mies välitti tämän Jumalan kiellon vaimolleen, jonka Jehova antoi Aadamin ”täydennykseksi” (1. Mooseksen kirja 2:18). Molemmat olivat tyytyväisiä tähän järjestelyyn – elämään Jumalan hallitusvallan alaisuudessa – ja he alistuivat kiitollisina hänen tahtoonsa ja ilmaisivat siten rakkautensa Luojaansa ja Elämänantajaansa kohtaan.

 ³ Sitten eräänä päivänä Eevalle puhui käärme, joka kysyi häneltä: ”Onko tosiaan niin, että Jumala on sanonut: te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?” Eeva vastasi, että heitä oli kielletty syömästä ainoastaan ”sen puun hedelmää, joka on keskellä puutarhaa”, toisin sanoen hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää, ’etteivät he kuolisi’. (1. Mooseksen kirja 3:1–3.)

⁴ Kuka käärme oli? Raamatun Ilmestyskirja paljastaa tuon ”alkuperäisen käärmeen” ”Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata” (Ilmestys 12:9). Loiko Jumala Saatana Panettelijan? Ei. Jehovan työt ovat täydelliset ja hyvät (5. Mooseksen kirja 32:4). Tämä henkiluomus teki itsestään sekä Panettelijan että Saatanan, joka merkitsee ’vastustajaa’. Hänen oma halunsa, halu päästä Jumalan asemaan, ’veti ja houkutteli häntä’, ja hän ryhtyi kapinoimaan Luojaa vastaan (Jaakobin kirje 1:14).

⁵ Saatana Panettelija puhui Eevalle edelleen: ”Ette suinkaan kuole. Sillä Jumala tietää, että juuri sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne todella avautuvat ja te tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala, niin että tiedätte hyvän ja pahan.” (1. Mooseksen kirja 3:4, 5.) Saatana sai hyvän ja pahan tiedon puusta syömisen näyttämään vetoavalta. Hän väitti todellisuudessa: ”Jumala pidättää teiltä jotakin hyvää. Syökää toki tuosta puusta, niin tulette Jumalan kaltaisiksi ja voitte itse päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa.” Vielä nykyäänkin Saatana yrittää samanlaisen järkeilyn kautta estää monia palvelemasta Jumalaa. ”Tee, mitä itse haluat”, hän sanoo. ”Älä piittaa kiitollisuudenvelastasi Häntä kohtaan, joka antoi sinulle elämän.” (Ilmestys 4:11.)

⁶ Yhtäkkiä tuon puun hedelmästä tuli hyvin haluttava, jotain vastustamatonta! Eeva otti hedelmän, söi sitä ja antoi siitä sitten myös miehelleen. Vaikka Aadam oli täysin selvillä seurauksista, hän kuunteli vaimoaan ja söi hedelmää. Mihin tämä johti? Jehova langetti naiselle seuraavan tuomion: ”Minä lisään suuresti raskautesi vaivaa; kivulla sinä synnytät lapsia, ja mieheesi on sinun halusi, ja hän hallitsee sinua.” Entä miehelle? ”Kirottu on maa sinun takiasi. Vaivaa nähden tulet syömään sen satoa kaikki elämäsi päivät. Ja orjantappuroita ja ohdakkeita se kasvaa sinulle, ja  sinun on syötävä kedon kasveja. Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” Nyt Aadam ja Eeva saivat jäädä etsimään onnellisuutta ja tyydytystä omin neuvoin. Tuottaisivatko ihmisten ponnistelut tuloksia, kun he yrittäisivät elää tyydytystä tuottavaa elämää ottamatta huomioon Jumalan tarkoitusta? Heidän miellyttävä tehtävänsä huolehtia puutarhan kaltaisesta paratiisista ja ulottaa se maapallon ääriin vaihtui ankaraan raadantaan pelkästään hengissä pysymiseksi – heidän tekemättä mitään Luojansa kunniaksi. (1. Mooseksen kirja 3:6–19.)

⁷ Sinä päivänä, jona nuo ensimmäiset ihmiset söivät tuosta hyvän ja pahan tiedon puusta, he kuolivat Jumalan silmissä ja alkoivat rappeutua kohti fyysistä kuolemaansa. Mitä heille tapahtui, kun he lopulta kuolivat? Raamattu kertoo, mikä on kuolleiden tila. ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu.” (Saarnaaja 9:5; Psalmit 146:4.) Ei ole olemassa mitään sellaista ”sielua”, joka jäisi eloon ihmisen kuollessa. Synnistä on rangaistuksena kuolema, ei ikuinen piina helvetintulessa. Kuolema ei liioin ole portti ikuiseen taivaan autuuteen. *

⁸ Aivan samoin kuin kakkuvuoalla, jossa on lommo, saa aikaan vain sellaisen kakun, jossa niin ikään on painauma, nykyajan epätäydelliset miehet ja naiset voivat saada vain epätäydellisiä jälkeläisiä. Raamattu selittää tätä tapahtumasarjaa: ”Niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.) Näin ollen me kaikki olemme syntyneet synnissä, turhuuteen alistettuina. Aadamin jälkeläisten elämästä tuli turhauttavaa raadantaa. Mutta onko tilanteeseen jokin ratkaisu?