GERMAN GOMERA oli toiseksi nuorin 11 lapsesta. Kun perheestä kuoli isä ja kaksi tytärtä, Luisa-äiti päätti muuttaa lapsineen kaupunkiin. Siellä he liittyivät mennoniittoihin, joihin Luisan veljet perheineen kuuluivat.

”Vuonna 1962 kaupunkiin tuli erikoistienraivaajapariskunta”, German muistelee. ”Heistä sanottiin, että he turmelivat kaupunkilaisia ’paholaisen opeilla’. Mutta kun he tulivat Piñan suurperheen kotiin, heidät kutsuttiin sisään. Tienraivaajien huomaavaisuus ja ystävällisyys teki perheeseen vaikutuksen, joten nämä kuuntelivat tarkkaan, mitä sanottavaa heillä oli. Tuon käynnin jälkeen Piñan perhe ja kolme vanhempaa sisartani alkoivat tutkia Raamattua.”

German jatkaa: ”Kerran kun tienraivaajat olivat käymässä Piñoilla, myös äitini kutsuttiin sinne. He lukivat Raamatusta jakeita, joissa kerrottiin toivosta elää ikuisesti maan päällä. Äiti kysyi, miksi sitten hänen kirkossaan sanottiin, että ihmiset menevät taivaaseen. Kun veli oli näyttänyt hänelle vastauksen Raamatusta ja selittänyt, mitä se sanoo maanpäällisestä ylösnousemuksesta, äiti omaksui kuulemansa ja alkoi kertoa siitä muille.

 Kun mennoniittapapit saivat tietää, että jotkut heidän kirkostaan tutkivat Jehovan todistajien kanssa, he yrittivät saada heidät lopettamaan. Papit olivat kuitenkin aggressiivisia ja uhkailevia. Piñan perheen äiti Maximina sanoi heille: ’Kuulkaahan nyt! Minä olen täysi-ikäinen ja teen itse omat ratkaisuni.’

Loppujen lopuksi 22 ihmistä jätti mennoniittakirkon ja alkoi käydä kokouksissa, joita pidettiin vuokratalossa. Äiti kastettiin vuonna 1965 ja minut neljä vuotta myöhemmin vuonna 1969, kun olin 13-vuotias.”