MIEHENI Badri ja minä tapasimme todistajia ensimmäistä kertaa vuonna 1989 naapurimme luona. Veli Givi Barnadze, joka tutki naapurimme kanssa, ei omistanut Raamattua, koska tuohon aikaan Georgiassa niitä oli vaikea löytää.

Pidimme kuulemastamme ja halusimme siksi hankkia Raamatun. Kun Badri tapasi veljensä, hän kertoi tälle etsivänsä Raamattua. Mieheni yllätykseksi hänen veljensä sanoi, että hän oli juuri äskettäin ostanut uuden georgiankielisen raamattulaitoksen ja että hän antaisi Raamatun mielellään lahjaksi.

Kun Badri palasi kotiin, hän istui pöydän ääreen ja luki Raamattua pimeän tuloon saakka. Aamulla herättyään hän jatkoi lukemista. Kun tulin töistä kotiin, hän istui yhä  pöydän ääressä lukemassa Raamattua. Hän ei pystynyt lopettamaan! Niinpä ehdotin, että hän ottaisi työstä muutaman vapaapäivän saadakseen aikaa lukemiseen. Pian hän olikin lukenut Raamatun alusta loppuun.

Myöhemmin, kun aloimme tutkia veli Barnadzen kanssa kirjaa Totuus joka johtaa ikuiseen elämään, olimme hyvin iloisia siitä, että meillä oli oma Raamattu. Tutkiminen sujui hyvin, koska Givillä oli Totuus-kirja ja meillä Raamattu! Noin vuoden päästä Badri ja minä menimme kasteelle.