Filippiineillä Jonathan-niminen todistaja odotti pääsyä lääkärin vastaanotolle. Vastaanotossa työskentelevä nainen, Laila, pani merkille hänen siistin, huolitellun ulkoasunsa ja luuli häntä vakuutusmieheksi. Jonathan sanoi, että hän on Jehovan todistaja ja että hän oli  tullut auttamaan erästä potilasta, joka myös oli todistaja. Laila oli vaikuttunut ja kertoi, että hänen isänsä, joka oli hiljattain kuollut, oli ollut säännöllinen Vartiotornin lukija. Jonathan luki Lailalle Johanneksen 5:28, 29:n ja antoi hänelle traktaatin Mitä toivoa on kuolleilla omaisillamme?

Seuraavilla käynneillä Jonathan toi Lailalle lisää julkaisuja ja esitteli hänet eräälle sisarelle, joka alkoi tutkia  hänen kanssaan Raamattua. Pian tämän jälkeen Lailan aviomies, sisko ja äiti, jotka kaikki asuivat samassa taloudessa, tulivat mukaan tutkisteluun.

Eräänä päivänä Lailan naapuri Rose kysyi Lailalta, miksi tällä kävi niin paljon vieraita. Laila kertoi tutkivansa Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Niinpä Rosekin alkoi tutkia. Kun Rose meni käymään kotiseudullaan siskonsa Abigailin luona, hän kertoi tälle innoissaan siitä, mitä oli oppinut. Abigailin uteliaisuus heräsi, joten hänkin pyysi saada raamatuntutkistelun. Myös siskosten äiti halusi alkaa tutkia.

Laila kävi kasteella äskettäin pidetyssä aluekonventissa. Tätä nykyä myös hänen äitinsä on kastettu todistaja. Rose ja Abigail kastettiin viime vuonna, ja heidän äitinsä käy säännöllisesti kokouksissa. Lisäksi jotkut Lailan perheenjäsenet jatkavat Raamatun tutkimista. Kaikki tämä sai alkunsa yhdestä sairaalassa käydystä keskustelusta!

Mongoliassa todistajat osallistuvat innokkaasti haaratoimiston järjestämään suuria kaupunkeja koskevaan julkiseen todistamiseen silloinkin kun lämpötila laskee alle 30 pakkasasteen. Eräs valtion viranomainen otti julkaisujamme esittelypisteestä ja kirjoitti sitten kiitosviestin. Hän sanoi: ”Olen buddhalainen. Olen kuitenkin tutustunut myös moniin muihin suuntauksiin, sillä kannatan sitä periaatetta, että meidän pitäisi yhden ainoan polun sijaan olla valmiita tutkimaan myös muita teitä. Olen lukenut joitakin julkaisujanne,  joita olette valmistaneet ihmiskunnan hyödyksi, ja haluan tässä kirjeessä kertoa teille tunteistani. Näen selvästi, että olette uhranneet paljon aikaa ja voimia jakaaksenne käytännöllistä ja hyödyllistä tietoa ihmisille. Julkaisujanne luettuani olen ymmärtänyt muun muassa sen, että Raamattu on kirja, joka jokaisen täytyy lukea. Raamatussa on totuus. Se antaa luotettavaa opastusta elämään. Haluan kiittää kaikkia, jotka näkevät kovasti vaivaa kirjallisuuden kääntämiseksi mongolin kielelle. Haluan kiittää myös kaikkia niitä, jotka jakavat tätä kirjallisuutta ihmisten auttamiseksi, olipa sää äärimmäisen kuuma tai kylmä.”

Hongkongissa tienraivaajaveli nimeltä Brett alkoi jutella erään hieman alle 30-vuotiaan miehen kanssa ja tarjosi hänelle traktaattia Mikä on avain onnelliseen perhe-elämään? Nähdessään traktaatin nuori mies liikuttui kyyneliin. Hän kertoi, että hän oli kasvanut todistajaperheessä, mutta karannut kotoa 16-vuotiaana. Seuraavat viisi vuotta hän asui kadulla ja tuli riippuvaiseksi huumeista. Lopulta eräs hyväntekeväisyysjärjestö löysi hänet ja auttoi häntä.

Mies kertoi, että tuona samana aamuna, jona hän tapasi Brettin, hän oli rukoillut: ”Jos lapsuuteni uskonto on oikea, annathan siitä minulle tänään merkin.” Hänestä tuntui, että hänen rukoukseensa oli vastattu. Miehet menivät läheiseen kahvilaan ja keskustelivat Palaa Jehovan luo -kirjasen aineistosta. Koska tuon nuoren miehen oli palattava Ranskaan vielä samana  iltana, he vaihtoivat yhteystietoja. Myöhemmin hän kirjoitti Brettille: ”Veljeni, Jehova on vastannut rukouksiini. Menen valtakunnansalille ensi sunnuntaina.” Mies otti yhteyttä todistajiin ja alkoi tutkia Raamattua ja käydä kokouksissa.