Harhakäsitys: Hyväksikäyttäjät ovat useimmiten ventovieraita, mielenvikaisia, epäonnistuneita yksilöitä, jotka ryöstävät lapsia ja väkivalloin käyttävät näitä kieroutuneitten halujensa tyydyttämiseen.

Valtaosassa – joidenkin arvioiden mukaan 85–90 prosentissa – tapauksista hyväksikäyttäjä on joku sellainen, jonka lapsi tuntee ja johon hän luottaa. Sen sijaan että hyväksikäyttäjät pyrkisivät tavoitteeseensa väkipakolla, he usein hyödyntävät lapsen kokemattomuutta ja heikkoa arvostelukykyä ja saavat lapsen taitavasti johdattelemalla suostumaan seksuaaliseen kanssakäymiseen (vrt. 1. Korinttolaisille 13:11 ja Sananlaskut 22:15). Hyväksikäyttäjille ei ole tyypillistä se, että he olisivat häiriintyneitä yksineläjiä. Monet heistä ovat hyvin uskonnollisia, arvossa pidettyjä ja yleistä kunnioitusta nauttivia. Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n mukaan ”sellainen olettamus, että joku ei ole lapsiinsekaantuja vain sillä perusteella, että hän on mukava, käy kirkossa, on ahkera työssään, on ystävällinen eläimille ja niin edelleen, on järjetön”. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että on myös väärin olettaa kaikkien hyväksikäyttäjien olevan miehiä tai kaikkien uhrien olevan tyttöjä.

Harhakäsitys: Lasten mielikuvitus vain laukkaa liikaa tai he eivät puhu totta kertoessaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Normaalioloissa lapsilla ei ole kokemusta eikä tietoa sukupuoliasioista, niin että he pystyisivät keksimään täsmällisiä kertomuksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikkakin jotkut pikkulapset voivat sekaantua yksityiskohdissa. Skeptisimmätkin tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että useimmat ilmiannot ovat tosia. Huomionarvoista on se, mitä sanotaan kirjassa Sex Abuse Hysteria — Salem Witch Trials Revisited, jossa tarkastellaan vääriä hyväksikäytöstä tehtyjä ilmiantoja. * Tässä kirjassa myönnetään: ”Todenperäinen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on yleistä, ja valtaosa lasten tekemistä hyväksikäyttöväitteistä – – on kaiken todennäköisyyden mukaan aiheellisia (kenties 95 prosenttia tai enemmänkin).” Lasten on äärettömän vaikea ilmoittaa hyväksikäytöstä. Kun he valehtelevat, niin silloin tilanne on useimmiten se, että he kieltäytyvät tunnustamasta, että hyväksikäyttöä on koskaan tapahtunutkaan.

Harhakäsitys: Lapset osaavat käyttäytyä viettelevästi, ja usein he omalla käyttäytymisellään aiheuttavat sen, että heille tehdään seksuaalista väkivaltaa.

Tällainen käsitys on täysin väärä, koska siinä syy hyväksikäyttöön vieritetään uhrin niskoille. Lapsilla ei ole todellista käsitystä seksuaalisuudesta. Heillä ei ole käsitystä siitä, mitä kaikkea seksuaalisuuteen sisältyy tai miten he tulevat sen vaikutuksesta muuttumaan. He ovat sen tähden kykenemättömiä antamaan tietoisesti suostumustaan sukupuoliseen kanssakäymiseen ryhtymiselle. Hyväksikäyttö on aina ja yksinomaan hyväksikäyttäjän syytä (vrt. Luukas 11:11, 12).

Harhakäsitys: Kun lapset kertovat hyväksikäytöstään, vanhempien pitäisi opettaa heidät olemaan puhumatta siitä ja unohtamaan koko asian.

Jos lapsi pysyy vaiti hyväksikäytöstään, niin kenelle siitä on eniten hyötyä? Eikö juuri hyväksikäyttäjälle? Tutkimuksissa on näet ilmennyt, että kieltäminen ja tunteittensa tukahduttaminen voivat olla vähiten tehokas keino yritettäessä selviytyä hyväksikäytön aiheuttamasta järkytyksestä. Erääseen englantilaiseen tutkimukseen osallistui joukko aikuisia, joita lapsina oli käytetty seksuaalisesti hyväksi, ja he olivat kokeilleet yhdeksää erilaista selviytymismenetelmää. Kävi ilmi, että ne, jotka olivat turvautuneet ongelmansa kieltämiseen tai sen väistelemiseen ja tukahduttamiseen, kärsivät aikuisiässä tavallista enemmän sopeutumisvaikeuksista ja ahdistuneisuudesta. Jos joku aikuinen joutuisi raa’an väkivallan uhriksi ja häntä käskettäisiin olemaan puhumatta siitä, niin mitä hän mahtaisi ajatella? Miksi lasta pitäisi kieltää puhumasta? Kun lapsen sallitaan reagoida tällaiseen kauhistuttavaan tekoon luonnollisella tavalla, esimerkiksi tuntea surua ja suuttumusta, hän voi lopulta antaa menneitten olla menneitä.