Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Tasapainoinen näkemys suosituista tavoista

Tasapainoinen näkemys suosituista tavoista

Raamatun näkökanta

Tasapainoinen näkemys suosituista tavoista

”EI OLE OLEMASSA SELLAISTA TAPAA, JOTA EI JOSKUS OLISI JOSSAKIN PIDETTY TUOMITTAVANA JA JONAIN TOISENA AIKANA JA TOISESSA PAIKASSA VELVOLLISUUTENA.”

NÄIN irlantilainen historioitsija William Lecky luonnehtii ihmisten ailahtelevuutta. Hänen huomautuksensa voisi sopia myös kautta aikojen vallalla olleisiin tapoihin ja perinteisiin. Monet tavat, joita kerran pidettiin olennaisena osana päivittäistä elämää, on myöhemmin tuomittu. Tämä ei ole yllättävää, sillä kuten kristitty apostoli Paavali totesi, ”tämän maailman näyttämö vaihtuu” (1. Korinttilaisille 7:31).

Ihmisyhteiskunta on tosiaankin alituisten muutosten alainen. Tämä näkyy usein asenteiden ja sosiaalisten tapojen suuresta vaihtelusta. Kristittyjen ei tule olla ”osa maailmasta” – he toisin sanoen pysyvät erossa Jumalasta vieraantuneesta ihmisyhteiskunnasta. Raamattu kuitenkin tunnustaa, että kristityt ovat ”maailmassa”, eikä se käske heitä eristäytymään. Siksi on tärkeää säilyttää tasapainoinen näkemys tavoista. (Johannes 17:11, 14–16; 2. Korinttilaisille 6:14–17; Efesolaisille 4:17–19; 2. Pietarin kirje 2:20.)

Mitä tavat ovat?

Tavoilla tarkoitetaan vallitsevaa käytäntöä, joka on normaali jossakin nimenomaisessa paikassa tai yhteinen jollekin nimenomaiselle ihmisryhmälle. Esimerkiksi pöytätavat ja etiketti ovat voineet saada alkunsa siitä, että on nähty tarpeelliseksi ohjata ihmisten käyttäytymistä ryhmässä, jotta he voisivat käyttäytyä sivistyneesti ja olla kunnioittavia toisilleen. Sellaisissa tilanteissa kohteliaisuutta voidaan verrata öljyyn, joka tekee ihmisten välisen kanssakäymisen kitkattomaksi.

Uskonnolla on ollut tapoihin voimakas vaikutus. Monet tavat juontuvat todellisuudessa muinaisista taikauskoisista ja epäraamatullisista uskonnollisista ajatuksista. Esimerkiksi kukkien antaminen sureville omaisille on voinut saada alkunsa uskonnollisesta taikauskosta. * Sinisen värin, joka usein liitetään poikavauvoihin, ajateltiin pelottavan pois demonit. Ripsiväri auttoi suojautumaan pahalta silmältä, kun taas huulipunaa käytettiin, jotta demonit eivät pääsisi naisen suuhun ja alkaisi riivata häntä. Jopa niinkin viaton tapa kuin suun peittäminen haukotellessa on saattanut saada alkunsa ajatuksesta, että sielu voisi livahtaa ulos ammollaan olevasta suusta. Vuosien kuluessa näiden tottumusten tai tapojen uskonnolliset yhteydet ovat kuitenkin hävinneet, eikä noilla tavoilla enää ole uskonnollista merkitystä.

Kristittyjä kiinnostava näkökulma

Kun kristityn on ratkaistava, noudattaako hän jotakin tapaa vai ei, hänen pitäisi olla pääasiassa kiinnostunut siitä, minkä Raamattu ilmaisee olevan Jumalan näkemys asiasta. Menneisyydessä Jumala tuomitsi jotkin tavat, joita ehkä joissakin yhdyskunnissa suvaittiin. Näihin kuuluivat lapsiuhrit, veren väärinkäyttö ja monenlaiset seksuaaliset tavat. (3. Mooseksen kirja 17:13, 14; 18:1–30; 5. Mooseksen kirja 18:10.) Samoin jotkin nykyään yleiset tavat ovat selvästi ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa. Tällaisia ovat muun muassa epäraamatulliset perinteet, jotka ovat yhteydessä uskonnollisiin pyhäpäiviin, kuten jouluun ja pääsiäiseen, tai spiritismiin liittyvät taikauskoiset tavat.

Entä sitten tavat, jotka ovat joskus aiemmin saattaneet kytkeytyä joihinkin kyseenalaisiin menettelytapoihin mutta joiden katsotaan nykyään kuuluvan etupäässä sosiaaliseen etikettiin? Esimerkiksi monilla häätavoilla – muun muassa vihkisormuksen käytöllä ja kakun syönnillä – voi olla pakanallinen alkuperä. Merkitseekö tämä sitä, että kristityt eivät saa noudattaa sellaisia tapoja? Vaaditaanko kristittyjä tutkimaan pikkutarkasti jokaista yhdyskunnassa noudatettavaa tapaa sen selville saamiseksi, onko siihen joskus jossakin päin maailmaa liittynyt kielteisiä merkitysvivahteita?

Paavali tähdentää, että ”missä Jehovan henki on, siellä on vapaus” (2. Korinttilaisille 3:17; Jaakobin kirje 1:25). Jumala ei halua meidän käyttävän tätä vapautta itsekkäiden halujen tyydyttämiseen vaan havaintokykymme valmentamiseen erottamaan oikean väärästä (Galatalaisille 5:13; Heprealaisille 5:14; 1. Pietarin kirje 2:16). Näin ollen silloin kun ei ole kyse selvästä Raamatun periaatteiden rikkomisesta, Jehovan todistajat eivät luo mitään tiukkoja sääntöjä. Sen sijaan jokaisen kristityn on punnittava kulloisiakin olosuhteita ja tehtävä henkilökohtainen ratkaisunsa.

Etsi toisen etua

Tarkoittaako tämä sitä, että on aina sopivaa noudattaa joitakin tapoja, kunhan ne eivät ole suoranaisesti vastoin Raamatun opetuksia? Ei. (Galatalaisille 5:13.) Paavali osoitti, että kristityn ei tulisi etsiä vain omaa etuaan ”vaan monien”. Hänen pitäisi ’tehdä kaikki Jumalan kunniaksi’ eikä tulla kompastumisen aiheeksi. (1. Korinttilaisille 10:31–33.) Niinpä Jumalan hyväksymystä haluava ihminen kysyisi itseltään: Miten muut suhtautuvat tähän tapaan? Liittyykö siihen yhdyskunnassa jokin vastenmielinen merkitys? Antaisiko tuon tavan noudattaminen muille sellaisen kuvan, että hyväksyn tapoja tai ajatuksia, jotka eivät miellytä Jumalaa? (1. Korinttilaisille 9:19, 23; 10:23, 24.)

Vaikka jotkin tavat olisivat yleensä viattomia, joihinkin niistä voi asuinseudullasi liittyä piirteitä, jotka ovat ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa. Esimerkiksi joissakin tilanteissa kukkien antamiseen voi liittyä erityismerkitys, joka sotii Raamatun opetuksia vastaan. Mistä kristityn pitäisi siis ensi sijassa olla kiinnostunut? Vaikka kristityn voikin olla syytä tutkia jonkin tavan alkuperää, toisinaan hänen on tärkeämpää ottaa huomioon, mitä tuo tapa nykyään merkitsee ihmisille siellä, missä hän asuu. Jos johonkin tapaan liittyy epäraamatullisia tai muita kielteisiä yhteyksiä tiettyyn aikaan vuodesta tai joissakin nimenomaisissa olosuhteissa, kristityt voivat viisaasti päättää, etteivät he noudata tuota tapaa juuri silloin.

Paavali rukoili, että kristityt antaisivat rakkautensa tulla runsaaksi täsmällisen tiedon ja täyden tarkkanäköisyyden ohella. Säilyttämällä tasapainoisen näkemyksen suosituista tavoista kristityt ’varmistautuvat tärkeämmistä asioista, niin että he Kristuksen päivään saakka olisivat tahrattomia eivätkä kompastuttaisi toisia’. (Filippiläisille 1:9, 10.) Samalla he antavat ’järkevyytensä tulla tunnetuksi kaikille ihmisille’ (Filippiläisille 4:5).

[Alaviite]

^ kpl 8 Joidenkuiden antropologien mukaan kukkakimppuja esitettiin toisinaan uhreina kuolleille, jotteivät nämä kummittelisi eläville.

[Kuvat s. 26]

Jotkin ikivanhat tavat, kuten suun peittäminen haukotellessa ja kukkien antaminen surevalle, ovat menettäneet alkuperäisen merkityksensä