Joachim Barranden ”ruhtinaallinen lahja”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN TŠEKIN TASAVALLAN -KIRJEENVAIHTAJALTA

”ENEMMÄN kuin ruhtinaallinen lahja – ritarillisin kunnianosoitus, minkä Tšekin kansakunta on saanut!” Näin kuvaili eräs toimittaja testamenttilahjoitusta, jonka Tšekin kansallismuseo sai 1800-luvulla eläneeltä maineikkaalta paleontologilta Joachim Barrandelta. Tuo Tšekin kansan saama ”ruhtinaallinen lahja” oli merkittävä kokoelma – yli 1 200 täyttä laatikollista – fossiileja, joiden kokoamiseen, tutkimiseen ja luokittelemiseen Barrande oli käyttänyt kymmeniä vuosia. Et ehkä itse ole kovin haltioitunut vanhojen fossiilien kokoelmasta, mutta paleontologeille Barranden lahja on arvokkaampi kuin aarrekätkö!

Paleontologi on tiedemies, joka tutkii menneiden geologisten kausien elämää fossiilisten jäännösten avulla. Paleontologia on suhteellisen nuori tieteenhaara. Keskiajalla fossiilit jätettiin omaan arvoonsa ”luonnonoikkuina” tai niitä luultiin lohikäärmeiden jäännöksiksi. Mutta 1700-luvulla yläluokka alkoi kiinnostua niiden keräämisestä. Myös tiedemiehet kiinnostuivat monissa maissa niiden tutkimisesta. Yksi heistä oli Joachim Barrande. Mitä hänestä tiedetään, ja mitä hän antoi paleontologialle? Mitä hän ajatteli aikalaisensa Charles Darwinin kehitysopista?

Barrande vaihtaa alaa

Joachim Barrande syntyi vuonna 1799 Sauguesissa, eteläranskalaisessa pikkukaupungissa.  Hän opiskeli insinööriksi Pariisissa ja erikoistui teiden ja siltojen rakentamiseen. Samalla hän perehtyi luonnontieteisiin, ja pian kävi ilmi, että hänellä oli lahjoja tällä saralla. Valmistuttuaan Barrande aloitti työt insinöörinä, mutta kun Ranskan kuninkaallinen perhe pani hänet merkille, hänet kutsuttiin kuningas Kaarle X:n pojanpojan opettajaksi. Oppiaineena olivat luonnontieteet. Vuonna 1830 kuninkaallinen perhe pakeni Ranskassa puhjenneen vallankumouksen jaloista ja päätyi lopulta Böömiin. Barrande seurasi heidän perässään. Böömin pääkaupungissa Prahassa hän toimi jälleen insinöörinä.

Tien- ja sillanrakennuksen asiantuntijana Barrande nimitettiin kartoittamaan Prahan ympäristön maastoa, koska suunnitteilla oli radan rakentaminen hevosvetoisia vaunuja varten. Ryhtyessään työhön Barrande huomasi, että alueella oli runsaasti fossiileja. Hän tutki niitä lähemmin ja havaitsi hämmästyksekseen, että Böömin maakerrostumat olivat silmiinpistävän samanlaisia kuin Britannian. Hänen palava kiinnostuksensa luonnontieteisiin syttyi uudelleen, ja lopulta hän luopui insinöörin tehtävistä kokonaan ja omistautui seuraavat 44 vuotta paleontologian ja geologian tutkimukselle.

Barranden luokkahuoneena oli Keski-Böömin maaseutu, jossa oli runsain määrin fossiileja. Joka päivä löytyi uusia, poikkeuksellisen kauniita ja vaihtelevia kivettymiä. Vuonna 1846 hän oli valmis julkaisemaan alustavat tulokset tutkimuksestaan. Teoksessaan hän kuvaili ja luokitteli uusia trilobiittilajeja, joita aikoinaan on elänyt merenpohjassa.

Fossiilien kerääminen ja tutkiminen jatkui. Sitten vuonna 1852 Barrande julkaisi ensimmäisen osan monografiasta eli tieteellisestä tutkielmasta nimeltä ”Keski-Böömin siluurisysteemi” (Système silurien du centre de la Bohème). * Ensimmäinen osa käsitteli trilobiitteja. Seuraavat osat keskittyivät äyriäisiin, rustokaloihin, pääjalkaisiin, simpukoihin ja muihin fossiilisiin eliöihin. Hän julkaisi elinaikanaan 22 osaa, jotka sisälsivät yksityiskohtaisen kuvauksen yli 3 500 lajista. Teos on suurimpia monografioita, mitä paleontologian alalta on ilmestynyt.

Tarkka ja kurinalainen

Barrande käytti eri menetelmiä kuin muut tutkijat. Hän toi luonnontieteilijän työhönsä insinöörin kurinalaisuuden. Suunnittelijana hän ei hyväksynyt epätarkkoja laskelmia tai piirroksia; paleontologina hän tavoitteli piirroksissaan erittäin suurta  täsmällisyyttä ja näki paljon vaivaa sen hyväksi, että ne olivat yhtäpitäviä todellisuuden kanssa viimeistä piirtoa myöten. Hän korjaili omakätisesti monia monografiassaan olleita piirroksia, vaikka alkuperäiset piirrokset oli tehnyt ammattitaiteilija.

Barranden tarkkuus ei kuitenkaan rajoittunut vain hänen piirroksiinsa. Siinä vaiheessa, kun kukin monografian osa oli ladottu, hän tarkasti tekstin henkilökohtaisesti. Ellei hän ollut tyytyväinen, hän lähetti epätyydyttävän osuuden uudelleen ladottavaksi. Barrande halusi pitää huolen siitä, että jokainen hänen julkaisemansa teos kuvasi mahdollisimman tarkoin todellisuutta. Hän onnistui siinä ihailtavasti. Vielä nykyäänkin, lähes 150 vuotta myöhemmin, tutkijat käyttävät hänen ”Siluurisysteemiään” lähdeteoksena.

Entä kehitysoppi?

Kun Charles Darwinin kirja Lajien synty ilmestyi vuonna 1859, monet tiedemiehet lähtivät seuraamaan häntä. Barrande ei kuitenkaan tehnyt näin. Hän suhtautui kehitysoppiin alusta asti kielteisesti, sillä hän ei nähnyt fossiilistossa mitään, mikä olisi vakuuttanut hänet tuon teorian paikkansapitävyydestä. Barrande sanoi työnsä tarkoituksena olevan ”saada selville todellisuus eikä rakennella ohimeneviä teorioita” (kursivointi meidän). Monografian jokaisen osan nimiölehdellä oli hänen mottonsa: ”C’est ce que j’ai vu” (Tämän olen nähnyt).

Barrande kyllä huomasi, että monien eläinten ruumiit edustivat eri kehitysasteita. Hän kuitenkin teki sen oikean päätelmän, että kyseessä oli saman lajin eri-ikäiset yksilöt. Hän ei nähnyt mitään todisteita siitä, että yksikään eläinlaji olisi kehittynyt toiseksi. Barranden katsomus tiivistetään kirjassa A Petrified World: ”Barranden koko teos perustuu – – tosiasioihin, ja tämä on sen arvokkain ominaisuus. Tässä perustutkimuksen vaiheessa ei ole sijaa spekuloinnille, arvailulle eikä yleisluonteisille teorioille.”

Vaatimattoman miehen ”ruhtinaallinen lahja”

Suuresta menestyksestään huolimatta Barrande ei langennut ylpeyden tai epärehellisyyden ansaan. Vaikka hän oli kuin kotonaan Euroopan älymystön parissa ja puhui useita kieliä, hän ei koskaan kadottanut kosketustaan tavalliseen elämään. Hän opetteli tšekkiä päästäkseen lähemmäksi kansaa. Siitä oli apua hänen työssään siten, että hän pystyi puhumaan louhijoiden kanssa, jotka auttoivat häntä kartuttamaan fossiilikokoelmaa.

Barrande oli uskonnollinen mies, ja hänen luonnosta tekemänsä havainnot vahvistivat hänen uskoaan Jumalaan. Hän sanoi fossiileja ”ensimmäisiä luomuksia kuvaaviksi medaljongeiksi”. Lisäksi hän teoksensa johdannossa viittasi niihin tunteisiin, jotka saivat hänet jatkamaan tutkimista: ”Ihailu, tyydytyksen tunne ja arvonanto täyttävät ja lumoavat sen, joka havainnoi tai mietiskelee jotakin osaa Luojan töistä.”

Joachim Barrande kuoli vuonna 1883, ja häneltä jäi poikkeuksellisen arvokas tieteellinen aineisto. Tiedemiehet arvostavat joka puolella maailmaa hänen tarkkaa työskentelytapaansa. Todenmukaisuutensa ansiosta hänen huolellisesti dokumentoidut havaintonsa palvelevat tutkijoita vielä nykyäänkin. Tieteen näkökulmasta katsottuna ei ollut liioiteltua sanoa Barranden testamenttilahjoitusta ”enemmän kuin ruhtinaalliseksi lahjaksi”.

[Alaviite]

[Kuvat s. 12, 13]

Barranden piirroksia trilobiiteista vuodelta 1852

[Lähdemerkintä]

Luonnokset: S laskavým svolením Národní knihovny v Praze

[Kuvan lähdemerkintä s. 12]

Muotokuva: Z knihy Vývoj české přírodovědy, 1931