Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Parta veitsenterällä

Parta veitsenterällä

Parta veitsenterällä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN AUSTRALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

JOS mies käyttää joka päivä viisi minuuttia parranajoon, niin 50 vuoden aikana hän kuluttaa hieman yli 63 päivää elämästään karvojen poistamiseen kasvoiltaan! Mitä miehet ajattelevat tästä päivittäisestä rituaalista?

Hiljattain tehdyssä vapaamuotoisessa tutkimuksessa kuultiin seuraavanlaisia mielipiteitä: ”En pidä siitä”, ”Inhoan sitä”, ”Se on yksi elämän vaaratekijöistä”, ”Sen jättää tekemättä aina kun mahdollista”. Jos joillakuilla miehillä on näin voimakkaita tuntemuksia parranajosta, miksi he tekevät sen? Tutustutaanpa parranajoon hieman lähemmin. Ehkä löydämme vastauksen.

Simpukankuorista kertakäyttöisiin parranajokoneisiin

Voitko kuvitella ajavasi partasi simpukankuorella? Entä hain hampaalla tai terävällä piikiven palalla? Ihmiset ovat osoittaneet suurta nerokkuutta valitessaan parranajovälineitä! Muinaisessa Egyptissä miehet ajoivat partansa kuparisella partaveitsellä, joka muistutti pientä kirveenterää. Lähempänä meidän aikaamme, 1700- ja 1800-luvuilla, valmistettiin pääasiallisesti Sheffieldissä Englannissa partaveitsiä, jotka tunnettiin lempinimellä kurkunleikkaaja (cutthroat). Nämä veitset olivat usein koristeellisesti kuvioituja, ja niissä oli kovera, teräksinen terä, jonka pystyi käytön jälkeen taittamaan turvallisesti kädensijan sisään. Näitä veitsiä piti käsitellä hyvin huolellisesti, ja epäilemättä niiden käytön oppiminen maksoi monia viiltoja ja veripisaroita. Kömpelömmille alku on ollut varmasti traumaattinen. 1900-luku tarjosi kuitenkin helpotusta.

Vuonna 1901 yhdysvaltalainen King Camp Gillette patentoi turvallisen parranajokoneen eli ”partahöylän”, jossa oli kertakäyttöinen terä. * Hänen keksintönsä levisi maailmaan kulovalkean tavoin, ja myöhemmin siitä kehiteltiin monia erilaisia malleja, esimerkiksi parranajokoneita, joissa on hopeoidut tai kullatut kädensijat. Uusimpia malleja ovat parranajokoneet, jotka ovat kokonaan kertakäyttöisiä tai joissa on kaksi tai jopa kolme terää tai taipuisa, kääntyvä pää.

Tietysti unohtaa ei pidä myöskään sähkökäyttöisiä partakoneita, jotka ilmestyivät ensimmäisen kerran markkinoille vuonna 1931. Niiden tehokkuus ja suosio ovat tasaisesti kasvaneet. Monet, jotka haluavat ajaa parran mahdollisimman tarkasti, suosivat kuitenkin edelleen partaterää.

Partamuodin oikukas historia

Muinaisista ajoista asti suhtautuminen partaan on vaihdellut. Kirjan Everyday Life in Ancient Egypt mukaan muinaiset egyptiläiset ”eivät antaneet arvoa ihokarvoille vaan ylpeilivät iholla, joka oli ajettu paljaaksi käyttämällä taitavasti tehtyjä partaveitsiä, joita he säilyttivät siisteissä nahkapusseissa”. Tämä tapa voi selittää sen, miksi heprealainen vanki Joosef ajeli päänsä, ennen kuin hän näyttäytyi faraolle (1. Mooseksen kirja 41:14).

Assyrialaisilla miehillä oli mahtavat parrat. He näkivät turhamaisuuteen saakka vaivaa partojensa eteen: ne oli huolellisesti kiharrettu, letitetty ja järjestetty.

Muinaisten israelilaisten miesten partojen pituus oli hillitty, ja he pitivät partansa siistinä partaveitsen avulla. Mitä sitten Jumalan laissa tarkoitettiin, kun siinä kiellettiin israelilaisia ’leikkaamasta hiuksiaan sivuilta’ ja ’turmelemasta leikkaamalla partansa reunaa’? Tämä käsky ei kokonaan kieltänyt leikkaamasta hiuksia tai partaa. Se pikemminkin esti israelilaisia miehiä jäljittelemästä pakanallisten naapurikansojen äärimmäisyyksiin meneviä uskonnollisia tapoja * (3. Mooseksen kirja 19:27; Jeremia 9:25, 26; 25:23; 49:32).

Muinaisen Kreikan yhteiskunnassa parrallisia olivat tavallisesti kaikki muut paitsi aatelistoon kuuluvat, joiden parrat olivat usein ajetut. Roomassa parranajosta näyttää tulleen tapa toisella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, ja sen jälkeen parranajo säilyi päivittäisenä rutiinina useiden vuosisatojen ajan.

Rooman valtakunnan kukistuttua parta pääsi kuitenkin jälleen voitolle ja säilytti asemansa tuhannen vuoden ajan aina 1600-luvun puoliväliin asti, jolloin parranajo tuli jälleen muotiin. Sileäksi ajettu leuka piti pintansa läpi koko 1700-luvun. Mutta sitten 1800-luvun puolivälin paikkeilla tyylin suunta muuttui. Siksi Vartiotorni-seuran ensimmäisestä presidentistä C. T. Russellista ja hänen kristitystä toveristaan W. E. Van Amburghista otetuissa kuvissa kummallakin miehellä on tyylikäs, siististi leikattu parta, jota pidettiin arvossa ja joka oli ajalle tunnusomainen. 1900-luvun alussa parranajo koki kuitenkin uuden tulemisen ja on useimmissa maissa säilynyt suosiossa nykyaikaan saakka.

Oletko sinä yksi niistä miljoonista miehistä, jotka käyttävät partaterää tämän päivittäisen rituaalin suorittamiseen peilin edessä? Jos olet, haluat epäilemättä ajaa partasi mahdollisimman kivuttomasti, verettömästi ja tarkasti. Siinä tapauksessa kannattaa tarkastella tekstiruudun ”Parranajo partaterällä” ehdotuksia. Todennäköisesti hyödynnät jo joitakin näistä ehdotuksista. Pääasia, että nautit siististä ja tarkasta parranajosta!

[Alaviitteet]

^ kpl 7 Suomen kielessä parranajokoneella eli partakoneella voidaan tarkoittaa sekä varrellista terää että mekaanista, useimmiten sähkökäyttöistä, konetta.

^ kpl 12 Ks. Insight on the Scriptures 1. osa s. 266 ja 1021, julkaissut Watchtower Bible and Tract Society of New York, Inc.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 23]

Parranajo partaterällä

Kirjassa Men’s Hair annetaan seuraavia ehdotuksia niille, jotka haluavat ajaa partansa tarkasti partaterällä. *

1. Partakarvojen pehmittäminen. Ainoa keino pehmittää partakarvat perusteellisesti on käyttää runsaasti kuumaa vettä. Jos mahdollista, aja parta suihkun jälkeen, koska silloin vesi pehmittää partakarvoja kauemmin.

2. Parranajoa pohjustavien tuotteiden käyttäminen. Kaikilla erilaisilla saippuoilla, vaahdoilla, voiteilla ja geeleillä on etupäässä kolme tehtävää: 1) ne sitovat kosteuden partakarvoihin, 2) ne pitävät partakarvat pystyssä, 3) ne voitelevat ihoa niin, että terä liikkuu sen päällä kevyemmin. Käytä tuotetta, joka sopii parhaiten sinulle. Oletko muuten kokeillut partakarvojen pehmentämiseen hiustenhoitoainetta.

3. Hyvän parranajokoneen käyttäminen oikealla tavalla. Hyvä parranajokone eli ”partahöylä” on terävä. Tylsä terä voi vahingoittaa ihoasi. Aja parta myötäkarvaan. Vastakarvaan ajamalla saattaa pystyä leikkamaan karvan syvältä, mutta partakarvat voivat silloin leikkautua ihon pinnan alapuolelta ja kasvaa niitä ympäröivään kudokseen eivätkä ihohuokosten läpi. Joidenkin lähteiden mukaan huolimaton tapa ajaa karvat voi aiheuttaa sekä miehille että naisille virusperäisiä syyliä.

4. Ihon suojaaminen parranajon jälkeen. Aina kun ajat parran, poistat mikroskooppisen kerroksen ihoa, mikä jättää ihosi suojaamattomaksi. On siksi tärkeää huuhtoa pois kaikki parranajon jäännökset iholtasi puhtaalla vedellä – ensin kuumalla ja sitten kylmällä, jotta ihohuokoset sulkeutuvat ja iho säilyy kosteana. Halutessasi voit käyttää parranajon jälkeen partavettä tai balsamia suojaamaan ja virkistämään ihoasi.

[Alaviite]

^ kpl 21 Tämä kirjoitus käsittelee miesten parranajoa. Monissa maissa myös naiset ajavat ihokarvojaan, joten hekin saattavat hyötyä joistakin tässä mainituista kohdista.

[Tekstiruutu/Kuva s. 24]

Mitä partakarvat ovat?

Partakarvat koostuvat keratiinista eli sarveisaineesta ja muista sen kaltaisista valkuaisaineista. Keratiini on eläin- ja ihmisruumiin valmistama rihma-aineinen, rikkipitoinen valkuaisaine, joka on hiusten, kynsien, höyhenten, kavioiden, sorkkien ja sarvien perusrakennusaine. Ihmisen ruumiin karvoista partakarvat ovat kaikkein lujimpia ja sitkeimpiä – niitä on yhtä vaikea katkaista kuin samanpaksuista kuparilankaa. Miehillä on keskimäärin 25000 partakarvaa, ja ne kasvavat suunnilleen puoli millimetriä vuorokaudessa.

[Lähdemerkintä]

Kuvan mies: A Pictorical Archive from Nineteenth-Century Sources/Dover Publications, Inc.

[Kuvat s. 24]

Parranajolla on oikukas historia

Egyptiläinen

Assyrialainen

Roomalainen

[Lähdemerkinnät]

Museo Egizio di Torino

Valokuvat British Museumin luvalla