Gladiolus – ainutlaatuisen kukan hento kauneus

Lähes jokaiseen meistä tekee vaikutuksen kukkivien kasvien herkkä kauneus, josta huomattava esimerkki on gladiolus. Suuren suosionsa takia sitä kasvatetaan kaupalliseen tarkoitukseen monissa maissa, esimerkiksi Israelissa ja Alankomaissa. Yhdysvalloissa on lisäksi gladiolustarhoja, joiden tuotteita viedään meritse innokkaille kukkienkasvattajille eri puolille maailmaa.

Gladiolusten eli miekkaliljojen upea suku on kasvanut niin, että siihen kuuluu yli 2000 lajiketta, jotka kukkivat kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä ja värivivahteissa ja joita on melkeinpä minkä muotoisia tahansa. Miten kukkienkasvattajat ovat kehittäneet samasta kukasta tämän loputtomalta tuntuvan määrän lajikkeita?

Uusien lajikkeiden tuottaminen

Kasvattaja käyttää välineenään esimerkiksi kamelinkarvaharjaa, jolla hän irrottaa siitepölyn kasvin heteestä ja siirtää sen toisen kasvin emiin. Siitepöly pannaan yleensä isäntäkasvin alimpiin kukkiin. Kun tämä on tehty, kukat suojataan siten, etteivät luonnolliset pölyttäjät, esimerkiksi mehiläiset tai kärpäset, pääse vaikuttamaan lopputulokseen. Jonkin nimenomaisen värin tai ulkonäön aikaansaamiseksi tietynlainen miekkalilja risteytetään sellaisen miekkaliljan kanssa, jolla on halutut piirteet.

Tämä ei merkitse sitä, että uusi lajike eli risteymä olisi aivan uudenlainen kukka. Mahdollisuus muunteluun on ollut olemassa alusta pitäen miekkaliljan monimutkaisessa geneettisessä koodissa. Valikoivan jalostuksen ansiosta voidaan kasvattaa gladioluksia, joiden värit vaihtelevat häikäisevän valkoisesta mustanpunaiseen tai tummaan violettiin asti. On olemassa myös lajeja, joiden kukkien terälehdet ovat laikukkaat, pilkulliset, poimureunaiset tai kerrannaiset. Jotkin niistä jopa tuoksuvat kevyesti.

Herkkää kauneutta

Katsopa tarkkaan näiden kuvien kukkia ja pane merkille miekkaliljalajikkeiden runsaus. Viereisellä sivulla oleva Pulchritudeksi (Kaunokaiseksi) kutsuttu yksilö on todellinen ilo silmälle! Kukkien avautuessa paljastuvat pehmeät ja poimuiset terälehdet, joiden reunat ovat vaalean ja kärjet tummemman laventelinsiniset. Sisemmissä terälehdissä, jotka johtavat kukan nieluun, on iloinen tumman ruusunpunainen ja violetti läiskä.

Orchid Lace (Pitsiorkidea) -niminen lajike, josta myös on kuva, vaikuttaa niin hauraalta, että se voisi rikkoutua kevyimmästäkin kosketuksesta. Sen kukat nojaavat kukkavartta vasten ja pitkät heteet nousevat kukan värikkään nielun keskeltä. Joillakin lajikkeilla on sellaisia mielenkiintoisia nimiä kuin Glittering Star (Tuikkiva tähti), Dream’s End (Täyttynyt unelma), Red Alert (Viimeinen hälytys), Peerless (Vailla vertaistaan) ja Silver Moon (Hopeinen kuu).

Gladiolusten kasvatus

Sen lisäksi, että kukista saadaan siemeniä, gladiolusten viljelijät korjaavat talteen mukulat, kukkavarren sipulimaiset alaosat. Lisäksi he keräävät talteen sivumukulat, jotka ovat päämukuloiden päällä kasvavia pieniä mukuloita.

Viljeltyjä gladioluksia on kehitetty pääasiassa  afrikkalaisista lajeista. Niiden juuret ovat siis niin sanotusti tropiikissa, joten ne ovat ilmaston suhteen varsin herkkiä. Ne eivät ehkä menesty joidenkin maiden kylmässä talvessa, mutta lämpiminä kesäkuukausina ne voivat hyvin.

Kylmillä seuduilla mukulat tulisi kaivaa maasta kasvukauden lopussa ja puhdistaa huolellisesti. Uusi mukula on todennäköisesti muodostunut, ja kun vanha kuollut mukula poistetaan kukkavarren tyvestä, uuden mukulan on helpompi työntää juuria. Lisäksi herneenkokoiset sivumukulat, jotka ovat ryppäänä varsinaisen mukulan päällä, täytyy poistaa. Kylmänä kautena sekä sivumukulat että iso mukula tulee pitää kuivassa, viileässä paikassa, jossa lämpötila ei laske alle nollan.

Istutuksen jälkeen jokaisesta sivumukulasta nousee ohuet lehdet, ja kasvukauden loppuun mennessä sivumukuloista on tullut täysikasvuisia. Kun nämä istutetaan seuraavalla kasvukaudella, niistä kasvaa täysin kehittyneitä reheviä ja runsaskukkaisia gladioluksia.

Lauhkeassa ilmastossa istutus voi alkaa varhain keväällä. Istutusaika ei lämpimimmillä seuduilla ole kovin tarkka. Kostea ja miedosti hapan maaperä on sekä päämukuloiden että pikkumukuloiden istutuksen kannalta ihanteellisin. Ne tulisi sijoittaa aurinkoiseen paikkaan, sillä gladiolus ei menesty varjossa.

Sivumukulat voidaan ripotella 8 senttimetrin syvyiseen vakoon ja peittää maalla. Isot mukulat pitäisi sitä vastoin istuttaa 13 senttimetrin syvyyteen. Jotta kukilla olisi kotipuutarhassa riittävästi tilaa, keskikokoiset mukulat tulisi istuttaa noin 8:n ja isommat 10–13 senttimetrin etäisyydelle toisistaan. Jos puhdistat ja istutat gladiolusten mukulat huolellisesti, muutaman kuukauden kuluttua saat todennäköisesti nauttia ihastuttavasta näytöksestä – gladiolusten värikkäästä, hennosta kauneudesta.

[Kuva s. 16]

Orchid Lace

[Kuva s. 16, 17]

Coral Dream

Monet

Dream’s End

Sunsport

[Kuva s. 17]

Pulchritude