Itsemurhat – huomaamaton epidemia

JOHN JA MARY * ovat lähes 60-vuotiaita ja asuvat pienessä talossa maaseudulla Yhdysvalloissa. John on hitaasti kuolemassa ilmapöhöön ja verentungosta aiheuttavaan sydämen vajaatoimintaan. Mary ei pysty edes kuvittelemaan elämää ilman Johnia, ja hänestä on äärettömän tuskallista katsella tämän kuihtuvan pois henkeään haukkoen. Marylla on omat terveysongelmansa, ja hän on kärsinyt vuosia masennuksesta. Johnia ovat viime aikoina huolestuttaneet Maryn puheet itsemurhasta. Masennus ja monenmoiset lääkkeet, joita hän syö, sumentavat hänen ajatteluaan yhä enemmän. Hän sanoo, ettei kestä ajatusta yksin jäämisestä.

Talo on täynnä lääkkeitä – sydänlääkkeitä, masennuslääkkeitä ja rauhoituslääkkeitä. Varhain eräänä aamuna Mary menee keittiöön ja alkaa niellä pillereitä yksi toisensa jälkeen. Hän lopettaa vasta kun John löytää hänet ja ottaa ne häneltä pois. John kutsuu ambulanssin Maryn vajotessa koomaan. Hän rukoilee, ettei apu tulisi liian myöhään.

Tilastojen kertomaa

Viime vuosina on kirjoitettu paljon nuorten itsemurhien määrän kasvusta, mikä on ollut aivan paikallaan: voiko mikään olla murheellisempaa kuin se, että nuori ihminen täynnä elämää ja mahdollisuuksia kuolee turhaan? Uutisotsikot ovat kuitenkin jättäneet vähälle huomiolle sen, että useimmissa maissa itsemurhaluvut kasvavat tasaisesti iän myötä. * Näin on riippumatta siitä, onko  itsemurhien kokonaismäärä jossakin maassa pieni vai suuri, kuten edellisen sivun taulukko osoittaa. Silmäys noihin tilastotietoihin paljastaa myös tämän huomaamattoman epidemian maailmanlaajuisuuden.

Yhdysvaltain tautientorjuntakeskus (CDC) raportoi vuonna 1996, että 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien amerikkalaisten itsemurhat olivat lisääntyneet 36 prosenttia vuodesta 1980. Osa kasvusta selittyi iäkkäiden amerikkalaisten määrän kasvulla, mutta vain osa. Tuossa ikäryhmässä tehtyjen itsemurhien todellinenkin määrä nousi vuonna 1996 – yhdeksän prosenttia – ensimmäistä kertaa 40 vuoteen. Kuolemaan johtaneista tapaturmista ainoastaan kaatumisissa ja moottoriajoneuvoilla sattuneissa onnettomuuksissa kuoli enemmän iäkkäitä amerikkalaisia. Nämä hälyttävät luvut saattavat kaiken lisäksi olla liian pieniä. ”Itsemurhalukujen epäillään olevan olennaisesti todellisia lukuja pienempiä tilastoissa, jotka perustuvat kuolintodistuksiin”, sanotaan eräässä itsemurhia käsittelevässä kirjassa (A Handbook for the Study of Suicide). Kirjan mukaan todellinen määrä on joidenkin arvioiden mukaan kaksinkertainen tilastotietoihin verrattuina.

Mitä tästä voidaan päätellä? Monien muiden maiden tavoin Yhdysvallat kärsii kulissien takaisesta, maailmanlaajuisesta epidemiasta: eläkeläisten itsemurhista. Alan asiantuntija lääkäri Herbert Hendin sanoo: ”Siitä huolimatta, että itsemurhaluvut kasvavat Yhdysvalloissa tasaisesti ja selvästi iän mukana, iäkkäiden itsemurhat ovat saaneet hyvin vähän julkisuutta.” Mistä tämä johtuu? Hän arvelee ongelman olevan osaksi siinä, että koska iäkkäiden itsemurhaluvut ovat aina olleet suuria, ”ne eivät ole herättäneet sellaista äkillistä huolta kuin nuorten tekemien itsemurhien jyrkkä lisääntyminen”.

Pelottava onnistumisprosentti

Niin järkyttäviä kuin nämä tilastotiedot ovatkin, ne ovat vain kylmiä lukuja. Ne eivät kerro puolison kuoleman jälkeensä jättämästä yksinäisyydestä, menetetyn itsenäisyyden aiheuttamasta turhautuneisuudesta, hivuttavan sairauden synnyttämästä epätoivosta, kroonisen masennuksen tuottamasta tyhjyyden tunteesta tai parantumattoman sairauden herättämästä toivottomuudesta. Surullinen tosiasia on, että vaikka nuoret saattavat herkästi yrittää itsemurhaa ratkaisuna tilapäisiin ongelmiin, iäkkäät ovat usein sellaisten ongelmien edessä, jotka tuntuvat pysyviltä ja ratkaisemattomilta. Siksi he lähestyvät itsemurhaa monesti päättäväisemmin kuin nuoret ja onnistuvat sen toteuttamisessa pelottavan varmasti.

”Sen lisäksi että itsemurhat ovat huomattavasti yleisempiä iäkkäiden keskuudessa, varsinaisen itsemurhan tekemisessä on merkittäviä eroja iäkkäiden ja nuorten välillä”, kirjoittaa lääkäri Hendin. ”Etenkin itsemurhien ja niiden yritysten suhde on selvästi erilainen iäkkäiden keskuudessa. Koko väestön osalta itsemurhayritysten ja varsinaisten itsemurhien suhde on arviolta 10:1. Nuorilla (15–24-vuotiaat) se on arviolta 100:1 ja yli 55-vuotiailla suunnilleen 1:1.” (Suicide in America.)

Tilastot puhuvat synkkää kieltä. On hyvin masentavaa vanheta, menettää elinvoimaansa ja kärsiä kivuista ja vaivoista. Ei ole yllättävää, että tämä ajaa monet itsemurhaan. On kuitenkin painavia syitä pitää elämää arvossa, kaikkein vaikeimmissakin olosuhteissa. Ajatellaanpa, mitä tapahtui Marylle, josta kerrottiin johdannossa.

[Alaviitteet]

[Taulukko s. 3]

Itsemurhat 100 000:ta henkeä kohti iän ja sukupuolen mukaan

Miehet/Naiset 15–24-vuotiaat

8,0/2,5 Argentiina

10,1/4,4 Japani

4,0/0,8 Kreikka

7,6/2,0 Meksiko

33,9/6,8 Suomi

19,2/3,8 Unkari

53,7/9,8 Venäjä

23,4/3,7 Yhdysvallat

Miehet/Naiset 75-vuotiaat ja sitä vanhemmat

55,4/ 8,3 Argentiina

1,8/37,0 Japani

17,4/ 1,6 Kreikka

18,8/ 1,0 Meksiko

47,9/ 7,1 Suomi

68,9/60,0 Unkari

93,9/34,8 Venäjä

50,7/ 5,6 Yhdysvallat