Varma toivo

LÄHES kaksituhatta vuotta sitten Jeesus, jota on usein sanottu suurimmaksi koskaan eläneeksi ihmiseksi, tuomittiin väärin perustein kuolemaan. Hänen riippuessaan kidutuspaalussa hänen viereensä ripustettu pahantekijä sanoi hänelle katkeran halveksivasti: ”Etkö sinä ole Kristus? Pelasta itsesi ja meidät.”

Toinen teloitettavana ollut pahantekijä nuhteli miestä: ”Etkö sinä lainkaan pelkää Jumalaa, nyt kun olet saman tuomion alaisena? Ja me tosiaankin oikeudenmukaisesti, sillä me saamme täysin, mitä ansaitsemme teoistamme, mutta tämä ei ole tehnyt mitään sopimatonta.” Sitten hän kääntyi Jeesuksen puoleen ja pyysi: ”Muista minua, kun pääset valtakuntaasi.”

Jeesus vastasi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:39–43.)

Jeesuksen eteen oli asetettu suurenmoinen toivo. Apostoli Paavali kirjoitti, miten se vaikutti Jeesukseen: ”Sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää.” (Heprealaisille 12:2.)

Jeesuksen eteen asetettuun ”iloon” sisältyi se, että hän eläisi jälleen taivaassa Isänsä luona ja palvelisi aikanaan Jumalan valtakunnan Hallitsijana. Lisäksi hänellä olisi ilo toivottaa tervetulleeksi taivaaseen koeteltuja ja luotettavia seuraajiaan, jotka hallitsisivat hänen kanssaan kuninkaina maata. (Johannes 14:2, 3; Filippiläisille 2:7–11; Ilmestys 20:5, 6.) Mitä Jeesus sitten tarkoitti luvatessaan katuvalle pahantekijälle, että tämä tulisi olemaan paratiisissa?

Mitä toivoa pahantekijällä?

Tuo mies ei voinut päästä hallitsemaan Jeesuksen kanssa taivaassa. Hän ei kuulu niihin, joille Jeesus sanoi: ”Juuri te olette – – pysyneet minun kanssani minun koettelemuksissani, ja minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta.” (Luukas 22:28, 29.) Jeesus kuitenkin lupasi, että pahantekijä olisi paratiisissa hänen kanssaan. Miten tuo lupaus täyttyy?

Jehova Jumala asetti ensimmäisen miehen ja naisen, Aadamin ja Eevan, paratiisiin, mielihyvän puutarhaan nimeltä Eeden (1. Mooseksen kirja 2:8, 15). Eeden sijaitsi maan päällä, ja Jumalan tarkoituksena oli, että koko maa olisi paratiisi. Mutta Aadam ja Eeva eivät totelleet Jumalaa, ja siksi heidät ajettiin pois kauniista kodistaan (1. Mooseksen kirja 3:23, 24). Jeesus kuitenkin osoitti, että paratiisi ennallistettaisiin ja se kattaisi koko maapallon.

Kun apostoli Pietari kysyi Jeesukselta, minkä palkan hän ja muut apostolit saisivat Jeesuksen seuraamisesta, tämä lupasi: ”Siinä uudelleen luomisessa, jolloin Ihmisen Poika istuu loistoisalle valtaistuimelleen, tulette tekin, te jotka olette seuranneet minua, istumaan kahdellatoista valtaistuimella.” (Matteus 19:27, 28.) On merkittävää, että kun Luukas kertoo tästä keskustelusta, hän sanoo Jeesuksen puhuneen ”uudelleen luomisen” sijasta ”tulevasta asiainjärjestelmästä” (Luukas 18:28–30).

Kun siis Jeesus Kristus istuu taivaassa loistoisalle valtaistuimelleen niiden kanssa, jotka tulevat hallitsemaan hänen kanssaan, hän perustaa uuden, vanhurskaan asiainjärjestelmän (2. Timoteukselle 2:11, 12; Ilmestys 5:10; 14:1, 3). Kristuksen taivaallisen hallinnon välityksellä toteutuu se Jumalan alkuperäinen tarkoitus, että koko maasta tulee paratiisi!

Valtakunnan hallinnon aikana Jeesus täyttää lupauksen, jonka hän antoi vierellään  kuolleelle rikolliselle. Hän herättää tämän kuolleista, ja miehestä tulee Jeesuksen maallinen alamainen. Sitten hän saa tilaisuuden toimia Jumalan vaatimusten mukaan ja elää ikuisesti Valtakunnan hallinnon alaisuudessa. Voimme varmasti tuntea iloa Raamattuun perustuvasta odotteesta elää ikuisesti paratiisissa maan päällä!

Elämä voi olla merkityksellistä

Kuvittele, mitä näin suurenmoinen toivo voi merkitä elämässämme. Se voi suojella mieltämme kielteisen ajattelun tuhoisilta seurauksilta. Apostoli Paavali vertasi tuota toivoa erääseen hengellisen sota-asun olennaiseen osaan. Hän sanoi, että meillä tulee olla ”pelastuksen toivo” ”kypäränä”. (1. Tessalonikalaisille 5:8; Psalmit 37:29; Ilmestys 21:3, 4.)

Tuo toivo kantaa elämässä eteenpäin. Tulevassa paratiisissa yksinäisyys väistyy ilon tieltä, kun ”Jumala, joka kuolleet herättää”, palauttaa rakkaat läheisemme eloon (2. Korinttilaisille 1:9). Silloin unohtuu fyysisen heikkouden, kivun ja liikuntarajoitteisuuden aiheuttama turhautuminen, sillä ”rampa kiipeää kuin jalohirvi”. Ihmisen ’liha tulee verevämmäksi kuin nuoruudessa’, ja hän ’palaa nuoruudentarmonsa päiviin’. (Jesaja 35:6; Job 33:25.)

Tuolloin, kun ”yksikään siellä asuva ei sano: ’Minä olen sairas’”, hivuttavan sairauden synnyttämä epätoivo on vain kaukainen muisto (Jesaja 33:24). Kroonisen masennuksen tuottama tyhjyyden tunne muuttuu ”ajan hämärään asti kestäväksi iloksi” (Jesaja 35:10). Parantumattoman sairauden herättämä toivottomuus katoaa samalla kun kuolemakin, ihmiskunnan ikivanha vihollinen (1. Korinttilaisille 15:26).

[Kuvat s. 8, 9]

Pidä läheisenä mielessäsi suurenmoinen toivo Jumalan uudesta maailmasta