Venäläiset arvostavat uskonnonvapautta

NEUVOSTOLIITON HAJOTTUA VUONNA 1991 SEN ALUEELLA ASUVAT IHMISET OVAT NAUTTINEET SUUREMMASTA VAPAUDESTA PALVOA JUMALAA. TÄTÄ VAPAUTTA OVAT ARVOSTANEET MYÖS NE, JOTKA OVAT MUUTTANEET SIELTÄ MUIHIN MAIHIN.

MONILLE entisen Neuvostoliiton alueella asuville ihmisille vapaus kokoontua avoimesti palvomaan Jumalaa on ilo, jota he pitävät suuressa arvossa – ja joka heiltä puuttui kymmenien vuosien ajan.

Vuonna 1917 tapahtuneen bolševikkivallankumouksen jälkeen tuon maan asukkaiden oli vaarallista lukea Raamattua, ja harva vaaransi vapautensa tekemällä niin. Jehovan todistajat olivat poikkeus. Newsweek-lehdessä 16.4.1956 – lähes 44 vuotta sitten – lainattiin nuorta itäsaksalaista, joka sanoi: ”Vain Jehovan todistajat lukevat Raamattua.” Todistajia joutui kuitenkin vankiloihin ja työleireihin siitä hyvästä, että he pitivät raamatuntutkistelukokouksia ja saarnasivat Raamatun sanomaa. Mutta menivätpä he minne tahansa, he keskittyivät Raamattuun perustuvaan toivoonsa, kuten oheinen tekstiruutu osoittaa.

Kun Neuvostoliitto alkoi hajota vuonna 1991, sikäläiset todistajat pitivät seitsemän konventtia, joissa annettiin raamatullista opetusta. Läsnä oli kaikkiaan 74252 henkeä. Vuonna 1993, vain kahden vuoden kuluttua, 112326 henkeä kokoontui kahdeksaan samanlaiseen konventtiin, jotka järjestettiin neljässä entisen Neuvostoliiton 15 tasavallasta. * Monet noista tuhansista konventtivieraista olivat viettäneet pitkiä aikoja neuvostoajan vankiloissa ja työleireissä. Nämä uskolliset kristityt olivat äärettömän kiitollisia vapaudestaan palvoa Jumalaa esteittä.

Entisten neuvostotasavaltojen asukkaat ovat vuodesta 1993 lähtien voineet kokoontua vapaasti kristillisiin tilaisuuksiin kotimaassaan, mitä he ovat suuresti arvostaneet. Esimerkiksi viime vuonna kaikkiaan 282333  Jehovan todistajaa ja heidän ystäväänsä iloitsivat yhdessä 80:ssä ”Jumalan profeetallisen sanan” piirikonventissa, joita pidettiin entisissä neuvostotasavalloissa. Niissä kastettiin yhteensä 13452 henkeä.

Niin yllättävältä kuin se saattaa tuntuakin, venäjänkielisiä konventteja järjestettiin viime vuonna myös muissa maissa. Neljässä tällaisessa tilaisuudessa entisen Neuvostoliiton ulkopuolella oli läsnä kaikkiaan 6336 henkeä. Missä ne pidettiin? Miksi niin monet venäjänkieliset ihmiset ovat syvästi kiinnostuneita Raamatusta? Tarkastellaanpa ensin lyhyesti tätä toista kysymystä.

Hengellisestä tarpeestaan tietoisia

Venäjällä on monivaiheinen uskonnollinen historia. Maan koristeelliset katedraalit, jotka on rakennettu satoja vuosia sitten, kuuluvat kristikunnan tunnetuimpiin. Venäjän ortodoksinen kirkko on kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon tapaan pitänyt ihmiset tietämättöminä Raamatusta.

Venäjän historiaa tarkastelevassa tuoreessa kirjassa selitetään: ”Raamattu ei ole koskaan ollut tärkeä osa Venäjän ortodoksisuutta.” (The Russian Tragedy–The Burden of History.) Venäläisen uskonnontutkijan Sergei Ivanenkon mukaan ”ortodoksien raamatuntuntemuksen puute on johtanut siihen, että monet ortodoksisten kirkkojen jäsenet ovat vastaanottavaisempia taikauskolle, okkultismille ja taikuudelle kuin ei-uskovat”.

Kuuluisa venäläinen kirjailija Leo Tolstoi teki samanlaisen havainnon. Hän kirjoitti: ”Tulin vakuuttuneeksi siitä, että [Venäjän ortodoksisen] kirkon oppi oli teoriassa kavala ja vahingollinen petos ja käytännössä kokoelma äärimmäisen karkeaa taikauskoa ja noituutta, joka kätkee täydellisesti kristillisen opetuksen todellisen sisällön.”

Tilanne osoittautui hedelmälliseksi maaperäksi nousevalle kommunismille, joka julisti ateistista propagandaa ja toisti tunnettua iskulausettaan: ”Uskonto on oopiumia kansalle.” Pian kommunismista itsestään tuli kuitenkin eräänlainen uskonto, jota usein sanottiin punaiseksi uskonnoksi. Se ei kuitenkaan kestänyt. Kun Neuvostoliitto romahti vuonna 1991, miljoonat ihmiset olivat hämmentyneitä eivätkä tienneet, minkä puoleen he nyt olisivat kääntyneet. Jehovan todistajien kannustamina monet tuhannet venäläiset etsivät vastauksia Raamatusta.

Erinomaisen koulujärjestelmän ansiosta venäläisistä oli tullut maailman ahkerimpiin lukijoihin kuuluvia ihmisiä. Niinpä monet venäläiset alkoivat paitsi lukea Raamattua myös rakastaa sen opetuksia. Samaan aikaan, varsinkin 90-luvulla, sadattuhannet ihmiset muuttivat entisen Neuvostoliiton alueelta muihin maihin, esimerkiksi  Kreikkaan, Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Mitä siitä on seurannut?

Vapaita palvomaan Saksassa

Venäjälle muutti 1700- ja 1800-luvulla paljon saksalaisia. Kuuluisin heistä oli 15-vuotias Sofia, joka vuonna 1762 nousi Venäjän valtaistuimelle miehensä jälkeen. Pitkän hallituskautensa aikana Sofia – joka tuli tunnetuksi Katariina Suurena – kutsui Venäjälle saksalaisia maanviljelijöitä. Kun sitten Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon toisen maailmansodan aikana, useimmat noiden saksalaisten jälkeläisistä siirrettiin Siperiaan sekä muun muassa Kazakstaniin, Kirgisiaan ja Uzbekistaniin. Viime aikoina on monia venäjänsaksalaisia ja muita muuttanut entisen Neuvostoliiton alueelta Saksaan parempien taloudellisten olojen toivossa.

Joulukuussa 1992 Berliiniin perustettiin Saksan ensimmäinen venäjänkielinen seurakunta. Viime vuoteen mennessä maassa oli 52 seurakuntaa ja 43 ryhmää, jotka muodostivat kolme venäjänkielistä kierrosta. Venäjänkielisessä ”Jumalan profeetallisen sanan” piirikonventissa, joka pidettiin Kölnissä 30. heinäkuuta – 1. elokuuta, oli läsnä enimmillään 4920 henkeä ja 164 kastettiin sen vertauskuvaksi, että he olivat vihkiytyneet Jehovalle. Aiemmin, 1. huhtikuuta, Saksan venäläisissä seurakunnissa oli ollut 6175 henkeä läsnä Jeesuksen kuoleman muistonvietossa.

Venäläisiä Yhdysvalloissa

Venäjänkielisiä ihmisiä on virrannut entisen Neuvostoliiton alueilta myös Yhdysvaltoihin. The New York Times raportoi: ”Venäläiset olivat Brooklynin nopeimmin kasvava siirtolaisryhmä vuosina 1991–96. Samana ajanjaksona siirtolaisvirasto myönsi maahanmuuttoluvan yli 339000:lle entisestä Neuvostoliitosta tulleelle muuttajalle.”

Myöhemmin vuoden 1999 tammikuun Timesissa sanottiin, että kuluneen vuosikymmenen aikana oli entisestä Neuvostoliitosta muuttanut noin 400000 juutalaista New Yorkiin ja sen ympäristöön. Venäläisiä on viime vuosina muuttanut tuhansittain muihinkin osiin Yhdysvaltoja. Esimerkiksi Pohjois-Kaliforniaan heitä on saapunut noin 35000, minkä johdosta se on kolmanneksi suurin venäläisten maahanmuuttajien keskus New Yorkin ja Los Angelesin jälkeen. Nämä venäjänkieliset ihmiset  ovat myös tarttuneet tilaisuuteen tutkia Raamattua, ja sadat heistä ovat alkaneet palvoa tosi Jumalaa, Jehovaa.

Tämän ajan ensimmäinen Yhdysvalloissa toimiva Jehovan todistajien venäjänkielinen seurakunta perustettiin 1. huhtikuuta 1994 Brooklyniin New Yorkiin. Vähitellen seurakuntia on syntynyt myös Pennsylvaniaan, Kaliforniaan ja Washingtonin osavaltioon. Eri puolilla maata on alkanut toimia monia tutkisteluryhmiä.

Yhdysvaltojen ensimmäinen

Yhdysvaltojen ensimmäinen venäjänkielinen piirikonventti pidettiin New Yorkissa 20.–22. elokuuta viime vuonna. Innostunut yleisö, jota oli enimmillään 670 henkeä, oli tullut eri puolilta Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Kaikki puheet pidettiin venäjäksi, ja Jaakobista ja Esausta kertovan näytelmän esittivät historiallisissa puvuissa Los Angelesin venäläisen seurakunnan jäsenet. Se oli konventin suuria kohokohtia.

Konventin huippuja oli myös kaste. Kastettavia oli kaikkiaan 14, ja he kaikki näkyvät oheisessa valokuvassa. Osa heistä oli matkustanut nelisentuhatta kilometriä Portlandista Oregonin osavaltiosta sekä Los Angelesista ja San Franciscosta päästäkseen kasteelle New Yorkin konventissa. Nuo 14 olivat lähtöisin Armeniasta, Azerbaidžanista, Moldovasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä. Heidän kokemuksensa osoittavat, miten suuresti he arvostavat Jumalan tuntemusta ja vapautta palvoa häntä.

Svetlana (eturivissä kolmas vasemmalta) on kasvanut Moskovassa. Hän meni 17-vuotiaana naimisiin tunnetun, paljon itseään vanhemman laulajan kanssa, ja vuonna 1989 he tulivat Yhdysvaltoihin pienen poikansa kanssa. Mies matkusteli paljon, ja viiden vuoden kuluttua heille tuli avioero.

Kun Svetlana tapasi työpaikallaan todistajan, hänen ystävänsä varoittivat häntä olemasta missään tekemisissä tämän ihmisen edustaman ”lahkon” kanssa – niin kuin he sanoivat – joka heidän mukaansa alkaisi valvoa hänen elämäänsä ja veisi hänen rahansa. Svetlana halusi kuitenkin tietää, mitä Raamattu opettaa. Hän kertoo, miltä hänestä tuntui, kun hänelle näytettiin Raamatusta Jumalan nimi: ”Minuun teki suuren vaikutuksen se, että todistajat olivat ainoita, jotka tekivät sitä tunnetuksi.”

Andrei (takarivissä kolmas vasemmalta) lähti nuorena kotoaan Siperiasta silloiseen Leningradiin urheiluvalmennukseen. Pian  sen jälkeen Neuvostoliitto hajosi, ja vuonna 1993 tuolloin 22-vuotias Andrei muutti Yhdysvaltoihin. Hän selittää: ”Aloin ajatella Jumalaa ja rupesin käymään ortodoksisessa kirkossa. Kerran venäläisen pääsiäisjuhlan aikaan jäin kirkkoon koko yöksi ja yritin päästä lähemmäksi Jumalaa.”

Noihin aikoihin Svetlana tapasi Andrein ja kertoi hänelle, mitä hän oppi raamatuntutkistelussaan. Andrei lähti hänen mukaansa Jehovan todistajien kokoukseen ja halusi myöhemmin oman raamatuntutkistelun. Tammikuussa 1999 he menivät naimisiin. Kasteensa jälkeen he säteilivät konventissa.

Pavel (takarivissä neljäs vasemmalta) on syntynyt Karagandan lähellä Kazakstanissa, mutta muutti myöhemmin Naltšikiin Venäjän puolelle. Tämä suuri kaupunki sijaitsee lähellä Tšetšeniaa ja Dagestania, missä on käyty kovia taisteluja. Siellä Pavel tapasi todistajia ensimmäisen kerran elokuussa 1996, mutta seuraavassa kuussa hän muutti San Franciscoon. Hän oli sekaantunut huumeisiin, ja hänellä oli tytär, joka jäi Venäjälle äitinsä kanssa.

Heti saavuttuaan Yhdysvaltoihin Pavel otti yhteyttä Jehovan todistajiin ja alkoi tutkia Raamattua heidän kanssaan. Hän pani elämänsä kuntoon ja kirjoitti tyttärensä äidille uudesta elämänkatsomuksestaan. Äiti tutkii nyt todistajien kanssa ja on tulossa Yhdysvaltoihin, jotta he voivat mennä naimisiin ja palvella Jehovaa yhdessä tyttärensä kanssa Kaliforniassa.

Georgi (takarivissä toinen vasemmalta) on syntynyt ja kasvanut Moskovassa. Hän tuli Yhdysvaltoihin vuonna 1996 ja meni seuraavana vuonna naimisiin Floran kanssa, joka on kotoisin Azerbaidžanista. Georgi kävi ortodoksisessa kirkossa, mutta saatuaan Vartiotornin hänellä heräsi kysymyksiä kolminaisuusopista. Lähetettyään kirjeen Vartiotorni-seuralle hän sai paluupostissa kirjasen Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen? Vuonna 1998 hän ja Flora alkoivat tutkia Raamattua. Nyt Florakin suunnittelee kasteelle menoa.

Konventin kohokohtia oli myös terveisten saaminen Moskovasta, jossa 15108 henkeä oli kokoontunut omaan konventtiinsa samana viikonloppuna. New Yorkin konventtivieraat  olivat haltioissaan kuullessaan, että Moskovassa oli kastettu 600 henkeä! Se oli suurenmoista varsinkin siksi, että konventtia edeltävällä viikolla oli Yhdysvalloissa ja muualla alkanut ilmestyä sanomalehdissä ja televisiossa huolestuttavia uutisia.

Tilanne Moskovassa

Todistajat allekirjoittivat 21. heinäkuuta 1999 vuokrasopimuksen olympiastadionista, joka sijaitsee Moskovan keskustan tuntumassa suuren ortodoksisen kirkon vieressä. Mutta viikkoa ennen konventin alkua oli selvää, että vastustusta ilmenisi. Keskiviikkona 18. elokuuta stadionin käyttölupaa ei ollut vieläkään myönnetty, vaikka vuokrasumma oli jo maksettu. Viranomaisille tähdennettiin, että – kuten sivun 28 tekstiruudussa osoitetaan – Jehovan todistajat ovat laillisesti tunnustettu uskonnollinen järjestö Venäjällä.

Konventtiin oli perjantaiaamuksi tulossa noin 15000 vierasta, joten todistajien edustajat alkoivat huolestua. Osanottajia tulisi Moskovaan pitkien matkojen päästä. Viimein joitakin tunteja kestäneiden neuvottelujen jälkeen torstai-iltana 19. elokuuta kello kahdeksan maissa stadionin johto ilmoitti todistajien edustajille, että konventti voitaisiin pitää. Kaupungin viranomaisilta oli tullut tieto, ettei heillä ollut mitään konventin pitämistä vastaan.

Seuraavana aamuna stadionille virtasi tuhansia ihmisiä. Jehovan todistajat olivat talkoovoimin tehneet töitä koko yön saadakseen kaikki valmiiksi ennen heidän tuloaan. Paikalla oli ensimmäisenä aamuna myös lehdistön edustajia, joille oli aiemmin tiedotettu konventin kohtaamasta vastustuksesta. ”Onnittelut!” yksi heistä huudahti. ”Olemme iloisia siitä, että konventtinne pidetään.”

Esimerkki järjestyksellisestä käytöksestä

Stadionin johdon mielestä oli syytä huolehtia turvatoimista. Siksi kaikkien sisäänkäyntien luo asetettiin turvamiehiä, joilla oli samanlaiset metallinilmaisimet kuin on lentoasemilla. Stadionin sisäpuolelle sijoitettiin  lisäksi ympäriinsä poliiseja. Konventti eteni järjestyksellisesti vakavasta uhkasta huolimatta.

Lauantai-iltapäivällä stadionille soitettiin, että sinne oli asennettu pommi. Uhkaus saatiin hieman ennen kuin päivän toiseksi viimeinen puhe loppui. Stadionin johdon pyynnöstä yleisölle ilmoitettiin lyhyesti, että stadion tyhjennettäisiin heti. Kun kaikki noudattivat kehotusta järjestyksellisesti, stadionin työntekijät ja poliisi olivat ihmeissään. He eivät olleet koskaan nähneet mitään tällaista! He kysyivät, oliko tätä harjoiteltu etukäteen.

Mitään pommia ei löytynyt, ja seuraavana päivänä ohjelmaan lisättiin puhe, joka lauantaina oli jäänyt pitämättä. Stadionin johto oli tyytyväinen konventtiin.

Kreikassa ja muualla

Elokuun viimeisenä ja syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna venäjänkielisiä piirikonventteja pidettiin myös Kreikassa, ensin Ateenassa ja sitten Thessalonikissa. Läsnä oli yhteensä 746 henkeä, ja 34 kastettiin. Kreikassa on 8 venäjänkielistä seurakuntaa sekä 17 pienempää ryhmää, jotka koostuvat entisen Neuvostoliiton eteläisistä tasavalloista tulleista maahanmuuttajista. Kokoukset pidetään venäjäksi tai muilla siirtolaisten puhumilla kielillä.

Yksi Ateenassa kastettu oli Viktor. Hän oli ollut ateisti, mutta elokuussa 1998 hän oli tullut Ateenassa pidettyyn Jehovan todistajien kansainväliseen konventtiin, jossa hänen vaimonsa oli käynyt kasteella. Hän kertoi konventtivieraiden ilmaiseman rakkauden tehneen häneen niin syvän vaikutuksen, että hän halusi alkaa tutkia Raamattua.

Mies nimeltä Igor sai kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, ja luettuaan sen hän heitti pois ikoninsa. Hän jopa alkoi puhua itsestään Jehovan todistajana. Kirjoitettuaan Ateenan haaratoimistoon ja todistajien tultua häntä tapaamaan marraskuussa 1998 hän lähti heti ensimmäiseen seurakunnankokoukseensa eikä ole ollut poissa yhdestäkään sen jälkeen. Käytyään nyt kasteella Igor aikoo Jehovan todistajien kokoaikaiseksi sananpalvelijaksi.

Venäjänkielisiä ihmisiä on muuttanut lukuisiin muihinkin maihin, joita emme ole tässä maininneet. Monet heistäkin iloitsevat vapaudestaan tutkia Raamattua ja kokoontua avoimesti palvomaan Jumalaa. He pitävät suuressa arvossa tätä iloista etuoikeutta.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 22]

Raamattua rakastavia venäläisiä

Professori Sergei Ivanenko, kunnioitettu venäläinen uskonnontutkija, kuvaili Jehovan todistajia ihmisiksi, jotka ovat todella paneutuneet Raamatun tutkimiseen. Tuoreessa venäjänkielisessä kirjassaan O ljudjah nikogda ne rasstajuštšihsja s biblijei (”Ihmisistä, jotka eivät koskaan luovu Raamatusta”) hän kirjoitti heidän Neuvostoliiton aikaisesta varhaishistoriastaan: ”Silloinkin kun Jehovan todistajat joutuivat vankilaan sen tähden, että he pysyivät uskollisina käsityksilleen, he keksivät keinoja pitää Raamattu käytössään.” Hän havainnollisti tätä seuraavalla kokemuksella.

”Vangit eivät saaneet pitää hallussaan Raamattua. Etsinnöissä Raamatut takavarikoitiin. Eräällä pohjoisessa sijaitsevalla leirillä muuan Jehovan todistaja toimi sähköasentajana ja säilytti Raamatun kirjoja muuntamossa, jossa oli erittäin korkea jännite. Kukin Raamatun osa oli sidottu langalla tiettyyn johtoon, ja vain tuo mies tiesi, mistä langasta piti vetää, jotta se – esimerkiksi Matteuksen evankeliumi – tuli ulos vetäjän saamatta kuolettavaa sähköiskua. Mikään etsintä, yrittivätpä vartijat olla kuinka tarkkoja hyvänsä, ei tietenkään tuottanut tulosta, ja niinpä tätä ainutlaatuista Raamattua ei löydetty.”

[Tekstiruutu s. 28]

Jehovan todistajat rekisteröity uudelleen Venäjällä

Jehovan todistajat ovat julistaneet Jumalan valtakuntaa Venäjällä aktiivisesti yli sadan vuoden ajan. Hallituksen asettamien rajoitusten vuoksi he eivät kuitenkaan saaneet laillista tunnustusta ennen kuin 27. maaliskuuta 1991, jolloin rekisteröitiin ”Neuvostoliiton Jehovan todistajien uskonnollisten järjestöjen hallintokeskus”.

Syyskuun 26. päivänä 1997 Venäjällä hyväksyttiin laki ”Omantunnonvapaus ja uskonnolliset yhdyskunnat”. Se sai paljon huomiota lehdistössä ympäri maailman, koska monien mielestä tämän lain avulla Venäjällä toimivien vähemmistöuskontojen toimintaa yritettiin rajoittaa.

Huolimatta tuosta kovan työn tuloksena vuonna 1991 toteutuneesta rekisteröinnistä Venäjän uusi laki omantunnonvapaudesta vaati todistajia, samoin kuin kaikkia muitakin uskonnollisia järjestöjä, rekisteröitymään uudelleen. Heräsi monia kysymyksiä. Merkitsikö tämä sitä, että Venäjän viranomaiset olivat palaamassa entiseen sortopolitiikkaansa Jehovan todistajia vastaan, vai pidettäisiinkö kiinni uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta ja uskonnonvapaudesta, jonka Venäjän federaation perustuslaki takaa?

Vastaus tuli lopulta. Todistajat olivat hyvin onnellisia, kun heidät tunnustettiin jälleen laillisesti ja Venäjän oikeusministeriö antoi ”Venäjän Jehovan todistajien hallintokeskukselle” rekisteröintitodistuksen 29. huhtikuuta 1999.

[Kuva s. 23]

Ensimmäinen venäjänkielinen piirikonventti Yhdysvalloissa

[Kuva s. 24]

Raamatullinen näytelmä, jonka New Yorkissa esitti Los Angelesin venäjänkielinen seurakunta

[Kuva s. 25]

Nämä 14 New Yorkissa kastettua veljeä ja sisarta ovat lähtöisin kuudesta entisestä neuvostotasavallasta

[Kuva s. 26, 27]

Moskovan olympiastadionille kokoontui yli 15000 henkeä