Ateenan maineikas menneisyys ja haastava tulevaisuus

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KREIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

LENTOKONE kääntyy viimeiseen kaartoon ennen kuin se laskeutuu Ateenan kansainväliselle lentokentälle. Palaan kahden vuoden poissaolon jälkeen paikkaan, joka oli kotikaupunkini 20 vuotta. Tiedän historiankirjojen perusteella, että monet pitävät allani näkyvää kaupunkia demokratian kehtona.

Maan pinnalla näen, että historian, taiteen ja muistomerkkien lisäksi Kreikan kuuluisa ja sinnikäs pääkaupunki pursuaa energisiä ja optimistisia asukkaita. Näen myös, että ystävälliset ja hymyilevät ateenalaiset tekevät kovasti töitä saadakseen kaupunkinsa toimimaan kitkattomasti – varsinkin nyt kun se valmistautuu isännöimään vuoden 2004 olympialaisia.

Maineikas menneisyys

Ateenan juuret ulottuvat 1900-luvulle ennen Kristusta, ja se on saanut nimensä kreikkalaisen jumalattaren Athenen mukaan. Täällä voi yhä kävellä samoja katuja kuin Sokrates, käydä kiertelemässä samassa koulussa, jossa Aristoteles opetti, tai nauttia koskettavasta tragediasta tai komediasta samoissa teattereissa, joissa Sofokles ja Aristofanes ohjasivat näytelmiään.

Ateena oli ensimmäisiä kreikkalaisia kaupunkivaltioita, ja se koki suurimmat hetkensä kulta-aikanaan 400-luvulla eaa. Demokraattisella Ateenalla oli silloin tärkeä osa kreikkalaisten Persiasta saamissa voitoissa ja siitä tuli Kreikan kirjallisuuden ja taiteen keskus. Samoihin aikoihin rakennettiin useita sen kuuluisista rakennuksista, joista tunnetuin on mahtava Parthenon.

Ateenalaiset säästyivät persialaisten ikeeltä, mutta hävisivät myöhemmin lähempänä olevalle periviholliselleen – Spartalle. Seuraavina vuosisatoina Ateena oli alistettu kaupunki, jota hallitsivat vuorotellen Makedonia, Rooma, Konstantinopolissa asuvat Bysantin keisarit, ristiretkien frankkiherttuat sekä turkkilaiset. Kun kreikkalaiset itsenäistyivät vuonna 1829, Ateena oli kutistunut pieneksi maaseutukaupungiksi, jossa asui vain muutama tuhat ihmistä.

Nykyajan todellisuutta

Ateena on kasvanut nopeasti vuodesta 1834 lähtien, jolloin siitä tuli Kreikan pääkaupunki.  Se peittää nykyään noin 450 neliökilometriä Attikan tasangosta ja levittäytyy aina Parnis-, Pentelikon- ja Hymettosvuorten rinteille asti. Metropolissa asuu noin neljä ja puoli miljoonaa ihmistä, mikä on lähes 45 prosenttia Kreikan väestöstä. Se on suureksi osaksi rakennettu ilman kaavoitusta ja määräyksiä. Erään arvion mukaan yli kolmannes taloista on tehty laittomasti, ja nykyään kaupunki on pieniä läikkiä lukuun ottamatta betonin peittämä.

Useimmat Ateenan nykyaikaisista lähiöistä ovat täynnä laatikkomaisia betonielementtirakennuksia. Kaupunki näyttää siltä kuin se kyyhöttäisi maassa auringonpaisteessa, jokunen ikiaikainen pylväs pystyssä siellä täällä teollisuuden ja moottoriajoneuvojen tuottaman harmaan pölykerroksen alla.

Monien muiden nykyajan metropolien tavoin Ateenakin kärsii savusumusta. Sumupilvi, jota kaupunkilaiset kutsuvat nimellä nefos, muodostuu muutaman metrin korkeudessa televisioantennien metsästä ylöspäin. Se syövyttää muinaisia muistomerkkejä sellaista vauhtia, että arkeologit harkitsivat kerran lasikuvun rakentamista Akropoliin ylle. Saastevaroitukset ovat tavallisia. Kun sääolot saavat sumun juuttumaan paikoilleen Ateenaa ympäröivien vuorten väliin, nefos voi olla ihmisille hengenvaarallista. Sellaisina päivinä yksityisautot eivät saa ajaa keskustaan, tehtaat vähentävät polttoaineiden kulutustaan, iäkkäitä kehotetaan pysyttelemään sisätiloissa ja ateenalaisia pyydetään jättämään autonsa kotiin.

Viikonloppuisin kaupunki tyhjenee asukkaista. ”Hyppää autoon”, sanoo Ateenassa pitkään asunut Vasilis maistellessaan kahvilassa makeaa, pähkinärouheella maustettua leivonnaista paljaan kahvin kera. ”Vuorille  tai meren ääreen pääsee parissa tunnissa.” Tämä kommentti tarkoittaa sitä, että jos lähtee autolla, voi joutua seisomaan pitkissä jonoissa ruuhkassa pari tuntia, ennen kuin kaupungista pääsee ulos maaseudulle.

Paikat kuntoon

Ateena sanoo kuitenkin siivoavansa paikkojaan tosissaan, ja sillä on tästä vakuuttavaa näyttöä. Esimerkiksi suuri osa kaupungin liikekeskuksesta on suljettu liikenteeltä. Ennen sulkemista nämä kauppakadut kuuluivat kaupungin ruuhkaisimpiin. Autot matelivat keskimäärin viiden kilometrin tuntinopeudella – rauhallista kävelyvauhtia. Nyt puuistutukset ovat tulleet yhtämittaisten autojonojen tilalle ja linnunlaulu on korvannut tavanomaisen kirskuvista jarruista ja pärisevistä skoottereista syntyvän taustamelun. Kaupunki on jopa uhmannut perinteistä Välimeren elämäntyyliä pyytämällä, etteivät työntekijät suuntaisi kotiin siestan ajaksi: lepotauko tuottaa kaksi ylimääräistä ruuhkatuntia.

Ilmapiiri on varauksellisen optimistinen Ateenan apulaispormestarin Nikos Giatrakosin toimistossa. Kun mainitsen, että matkani hänen toimistoonsa kesti kaksi uuvuttavaa tuntia, hän nyökkää myötätuntoisesti. ”Mutta älkää unohtako”, hän kiirehtii lisäämään, ”että vuoden 2004 olympialaiset lähestyvät. Olemme sitoutuneet kohentamaan tilannetta ja aiomme myös tehdä sen.” Kisojen pääjärjestäjä Konstantinos Bakouris huomauttaa: ”Meidän täytyy hoitaa kisat hyvin. Oma visiomme perustuu kuitenkin pitkän linjan periaatteisiin. – – meidän täytyy toimia niin, että tiedämme tulosten myös kestävän.”

Ateenan isännyys vuoden 2004 olympialaisissa on synnyttänyt ennennäkemätöntä toimintaa ja kehitystä. Koneet kaivavat maata joka puolella, kun kaupungin toimivuutta pyritään parantamaan ja teitä ja kisapaikkoja rakennetaan. Vajaan 20 kilometrin mittainen pidennys metroverkostoon on jo lähes valmis. Jos aikataulu pitää, Ateenan uudelle kansainväliselle lentokentälle laskeutuu ensimmäinen kone maaliskuussa 2001. Lentoasemaa väitetään Euroopan moderneimmaksi.

Lisäksi vuoteen 2001 mennessä valmistuu yhteensä 72 kilometriä uusia moottoriteitä. Ne siirtävät liikennettä Ateenan keskustan ulkopuolelle, jolloin julkisten kulkuneuvojen käyttö lisääntyy. Tämän toivotaan pienentävän autojen päivittäistä määrää  keskustassa yli 250000 autolla ja vähentävän ilmansaasteita 35 prosenttia. Suur-Ateenan jätevesien uusi biologinen käsittely tietää pääkaupunkia ympäröivien merialueiden puhdistumista. Kunnianhimoisena tavoitteena on tehdä Ateenasta muutamassa vuodessa aivan uusi kaupunki, jonka liikennejärjestelyt toimivat paremmin, jossa on enemmän viheralueita ja jonka ympäristö on puhtaampi.

Palanen vanhaa Ateenaa

Huolimatta uusista toimistotorneista, uudistetuista bulevardeista ja suihkulähteistä sekä tyylikkäistä liikkeistä ja vilkkaasta katuelämästä Ateena tulee monille ihmisille olemaan aina kylä – spontaani ennemmin kuin kurinalainen, hajanainen ennemmin kuin järjestyksellinen. Ateenan kylätunnelma on aistittavissa niissä kaupunginosissa, joissa taloissa on edelleen tiilikatot ja parvekkeita koristavat takorautaristikot ja pelargoniruukut.

Löytääkseni tuon Ateenan käyn Plakassa, kaupungin vanhimmassa osassa Akropoliin pohjoisrinteiden helmassa. Se on täynnä kapeita, viettäviä ja kaartuvia katuja, notkolle taipuneita taloja, viinikauppoja, kulkukissoja ja -koiria, tavernoita ja kärryjä. Alue on säilyttänyt entisajan remuisan karnevaalitunnelmansa, joka houkuttelee turisteja puoleensa. Jalkakäytäviä reunustavat keikkuvat pöydät ja liian pienet tuolit. Tarjoilijat yrittävät ruokalista levällään pyydystää asiakkaita.

Mopojen putputus hukuttaa alleen posetiivarin soiton. Matkamuistomyymälöiden edessä riippuu riveittäin vastaparkittuja nahkalompakoita. Kreikkalaisia jumalia  esittävien marmoristen šakkinappuloiden joukot seisovat taistelumuodostelmassa, marionetit tanssivat kansantansseja, ja keraamiset tuulimyllyt pyörivät. On ilmeistä, että tämä kaupunginosa taistelee lujasti kaikenlaisia modernisoimisyrityksiä vastaan.

Ateena iltapimeällä – ääniä ja näkymiä

Käynti Ateenassa jäisi olennaisesti vajaaksi, ellei siihen sisältyisi jotakin kaupungin runsaasta kulttuuritarjonnasta. Päätämme vaimoni kanssa lähteä tänä iltana sinfoniakonserttiin entistettyyn roomalaiseen Herodeksen amfiteatteriin, joka sijaitsee Akropoliin etelärinteellä. Jalkamiehet tulevat teatteriin hiljaista, pehmeästi valaistua kävelytietä pitkin, jota varjostavat tummat männyt. Puitten oksien lomitse pilkahtelee vaikuttava näky: valaistu, okranvärisistä kivistä rakennettu julkisivu. Meidän paikkamme ovat yläriveillä, joten kipuamme marmoriportaita ylös ja astumme sitten amfiteatteriin roomalaisen portaalin läpi.

Pysähdymme hetkeksi aistimaan tunnelmaa – yllämme kaartuu musta, samettinen taivas, jolla loimottaa untuvapilvikiehkuroiden takana lähes täysi kuu, ja jyrkkäreunainen, puolikartion muotoinen teatteri kylpee valonheittimien loisteessa. Sadat ihmiset, jotka näyttävät pieniltä ja etäisiltä tässä viidentuhannen katsojan valtavassa teatterissa, liikkuvat rivien välissä etsimässä paikkojaan. Valkoisesta marmorista rakennetut penkit ovat vielä lämpimiä auringosta – samat penkit joista näytelmät ja musiikki, nauru ja suosionosoitukset ovat kaikuneet parintuhannen vuoden ajan.

Myöskään kaupungin lukuisia museoita ei pidä unohtaa. Huomattavimpia niistä ovat Arkeologinen kansallismuseo, jossa on esillä vaikuttava ja perusteellinen läpileikkaus Kreikan taiteesta kautta vuosisatojen. Muita tutustumisen arvoisia museoita ovat Kykladisen taiteen museo ja Bysanttilainen museo. Vuodesta 1991 lähtien on Megaron konserttisali – majesteettinen marmorirakennus, jossa on poikkeuksellisen hyvä akustiikka – tarjonnut ympäri vuoden oopperaa, balettia ja klassista musiikkia. Ja kreikkalaisesta kansanmusiikista voi tietysti nauttia monissa perinnäisissä tavernoissa.

Tervetuloa!

Menneisyydeltään maineikkaan Ateenan edessä on nykyään haastavan tulevaisuuden paineet. Sen asukkaat ovat kuitenkin oppineet sopeutumaan olosuhteisiin parhaan kykynsä mukaan huumorintajuisesti, kekseliäästi ja filotimo – itseään lämpimästi kunnioittaen. Useimpien turistien mieleen Ateena jää yhä kiehtovana ja monipuolista kulttuuria tarjoavana kaupunkina.

[Kartta s. 13]

(Ks. painettu julkaisu)

Ateena

[Kuva s. 14]

Parthenon, antiikin ajoilta peräisin oleva pakanallinen temppeli, on toiminut kirkkona ja moskeijana

[Kuva s. 15]

Ateenassa on yli neljä ja puoli miljoonaa asukasta

[Kuva s. 16]

Taverna Ateenan vanhimmassa kaupunginosassa Plakassa

[Lähdemerkintä]

M. Burgess/H. Armstrong Roberts

[Kuva s. 17]

Parvekkeet ovat tunnusomaisia joillekin matkamuistomyymälöille

[Lähdemerkintä]

H. Sutton/H. Armstrong Roberts