Ketkä ovat orjia nykyään?

AJATELLAANPA pelkkiä numeroita. Arviolta 200–250 miljoonaa alle 15-vuotiasta lasta viettää suurimman osan valveillaolotunneistaan työssä. Neljännesmiljoona lasta, joista jotkut olivat vasta seitsenvuotiaita, vedettiin mukaan aseelliseen taisteluun pelkästään vuosina 1995–96, ja osasta heistä tuli sotaorjia. Orjiksi myytyjen naisten ja lasten määrän arvioidaan olevan vuosittain yli miljoona.

Kylmät numerot eivät kuitenkaan voi kertoa mitään näiden ihmisten epätoivosta. Esimerkiksi toimittaja Elinor Burkett tapasi eräässä Pohjois-Afrikan maassa Fatman, nuoren naisen, joka oli onnistunut pakenemaan julman isäntänsä luota. Mutta keskusteltuaan Fatman kanssa Burkett havaitsi, että hän ”tulee olemaan orja ikuisesti, omassa mielessään”. Voiko Fatma edes kuvitella parempaa tulevaisuutta? ”Hän ei kykene hahmottamaan huomista”, sanoo Burkett. ”Tulevaisuus on yksi niistä monista abstrakteista käsitteistä, joita hän ei ymmärrä.”

Juuri tälläkin hetkellä miljoonat kaltaisemme ihmiset ovat tosiaan orjia ilman toivoa. Miksi ja miten kaikista heistä tulee orjia? Millaisiin orjuuden muotoihin heidät pakotetaan?

Ihmiskauppiaita

Yhdysvalloissa levitettävä matkailuesite ei voisi esittää asiaa enää suoremmin: ”Seksimatkoja Thaimaahan. Todellisia tyttöjä. Todellista seksiä. Todella halpaa. – – Tiesitkö, että voit ostaa neitsyttytön vain 200 dollarilla?” Esite ei kertonut sitä, että nämä ”neitsyet” on todennäköisesti siepattu tai myyty väkipakolla bordelleihin, joissa heillä on keskimäärin 10–20 asiakasta päivässä. Elleivät he suostu seksipalveluihin, heidät piestään. Kun eräässä bordellissa Phuketsaarella, Etelä-Thaimaassa sijaitsevassa lomakeskuksessa, syttyi tulipalo, viisi prostituoitua paloi kuoliaaksi. Miksi? Heidän omistajansa olivat kahlinneet heidät sänkyihin estääkseen heitä karkaamasta.

 Mistä nämä nuoret naiset tulevat? Tiettävästi tämä seksiteollisuuden lohko täyttyy kaikkialla maailmassa miljoonista tytöistä ja naisista, jotka on siepattu, pakotettu tai myyty prostituoiduiksi. Kansainvälisen seksikaupan menestyksen syynä on yhdistelmä, joka syntyy kehitysmaiden köyhyydestä, teollisuusmaiden vauraudesta sekä lainsäädännöstä, joka ummistaa silmänsä kansainväliseltä laittomalta kaupalta ja sopimusten suojissa harjoitetulta orjuudelta.

Kaakkois-Aasian naisjärjestöt ovat arvioineet, että maailmassa myytiin 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun 30 miljoonaa naista. Ihmiskauppiaat käyvät läpi rautatieasemia, köyhiä kyliä ja kaupunkien katuja etsiessään nuoria tyttöjä ja naisia, jotka näyttävät helpolta saaliilta. Tavallisesti uhrit ovat koulunkäymättömiä, orpoja, hylättyjä tai puutteenalaisia. Heille annetaan katteettomia lupauksia työpaikasta, minkä jälkeen heidät viedään rajan yli ja myydään bordelleihin.

Sen jälkeen kun itäblokki hajosi vuonna 1991, on syntynyt kokonainen uusi väestönosa köyhtyneitä tyttöjä ja naisia. Sääntelyn poistaminen, yksityistäminen ja yhteiskuntaluokkien välisen eriarvoisuuden syveneminen ovat johtaneet rikollisuuden, köyhyyden ja työttömyyden lisääntymiseen. Monista venäläisistä ja itäeurooppalaisista naisista ja tytöistä on tullut kansainvälisen organisoidun prostituution hyväksikäyttämiä uhreja. ”Ihmisten kauppaamiseen liittyy vähemmän riskejä kuin huumeiden”, sanoi Euroopan unionin entinen oikeuskomissaari Anita Gradin.

Menetetty lapsuus

Eräässä pienessä mattotehtaassa Aasiassa lapset, joukossa jopa viisivuotiaita, työskentelevät aamuneljästä iltayhteentoista ilman palkkaa. Monesti tällaisia lapsityöntekijöitä uhkaavat vakavat terveysvaarat: koneet eivät ole turvallisia, pitkät työpäivät tehdään kehnosti valaistuissa ja ilmastoiduissa tiloissa  ja tuotannossa käytetään vaarallisia kemikaaleja. *

Miksi lapset ovat niin haluttuja työntekijöitä? Siksi että lapsityö on halpaa ja lapset ovat luonnostaan mukautuvia, helposti kurissa pidettäviä ja liian pelokkaita valittaakseen mistään. Häikäilemättömät työnantajat pitävät heidän pientä kokoaan ja näppäriä sormiaan etuna tietyntyyppisissä töissä, kuten matonkudonnassa. Usein työt annetaan lapsille, samalla kun heidän vanhempansa istuvat kotona työttöminä.

Kurjuutta lisää vielä se, että etenkin kotiapulaisina työskentelevät lapset ovat alttiina seksuaaliselle hyväksikäytölle ja pahoinpitelylle. Monet lapset siepataan, viedään syrjäisille leireille ja pannaan öisin kahleisiin, jotteivät he pääse pakenemaan. Päivisin heidät saatetaan pakottaa rakentamaan teitä tai louhimaan kiviä.

Lapsuuden voi menettää myös orjuudenkaltaisessa avioliitossa. Anti-Slavery International kertoo tyypillisen tapauksen: ”12-vuotiaalle tytölle kerrotaan, että perhe on järjestänyt hänet vaimoksi 60-vuotiaalle miehelle. Hänellä on nimellinen oikeus kieltäytyä, mutta käytännössä se ei ole mahdollista eikä hän edes tiedä olevansa siihen oikeutettu.”

Velkaorjat

Sadattuhannet työntekijät ovat tiukasti sidoksissa työnantajiinsa ja työpaikkoihinsa lainojen vuoksi, joita heille tai heidän vanhemmilleen on annettu. Tällaista orjuutta on perinnäisesti lähinnä maatalousalueilla, missä työntekijät toimivat yleispalvelijoina tai maanviljelijöinä. Joskus velat siirtyvät sukupolvelta toiselle, jolloin varmistetaan se, että perheenjäsenet jäävät pysyvään orjuuteen. Toisinaan lainan antanut työnantaja myy velan uudelle työnantajalle. Ääritapauksissa velkaorjat eivät saa minkäänlaista korvausta tekemästään työstä. Työntekijä voidaan sitoa työnantajaansa myös siten, että hänelle annetaan loputtomasti suhteellisen pientä ennakkoa palkasta kerta toisensa jälkeen.

Rituaalinen orjuus

Länsiafrikkalainen Binti on 12-vuotias ja kuuluu niihin tuhansiin tyttöihin, jotka palvelevat trocosina, mikä tarkoittaa ewen kielessä ’jumalten orjia’. Hänet on pakotettu orjan elämään sovittamaan rikosta, jota hän ei ole edes tehnyt: raiskausta,  joka johti hänen omaan syntymäänsä! Tällä haavaa hänen tehtävänsä rajoittuvat paikalliselle fetissipapille tehtyihin taloustöihin. Myöhemmin Bintin velvollisuuksiin kuuluvat myös seksuaaliset palvelut papille, joka hänet omistaa. Sitten keski-iässä Binti poistetaan tehtävistään; pappi etsii itselleen uusia viehättäviä tyttöjä trocosiksi.

Bintin tavoin tuhannet rituaalisen orjuuden uhrit joutuvat orjiksi perheittensä aloitteesta, kun nämä yrittävät sovittaa tekoa, joka on tulkittu synniksi tai loukkaukseksi pyhää säädöstä vastaan. Monin paikoin maailmaa tyttöjä tai naisia pakotetaan suorittamaan uskonnollisia velvollisuuksia tai tekemään seksuaalisia palveluksia papeille tai muille sillä verukkeella, että nämä naiset naitetaan jumaluudelle. Usein naiset hoitavat muitakin palkattomia tehtäviä. He eivät saa vaihtaa asuin- tai työpaikkaansa vapaasti, ja monesti he jäävät orjuuteen vuosikausiksi.

Perinnäinen orjuus

Vaikka suurin osa maista ilmoittaa lakkauttaneensa orjuuden lakisääteisesti, joillakin seuduilla on perinnäinen orjuus herännyt hiljattain uudelleen eloon. Tavallisesti kyse on sisällissodan tai aseellisen konfliktin runtelemista alueista. ”Konfliktialueilla laillisuusperiaate on syrjäytetty tehokkaasti”, kertoo Anti-Slavery International, ”ja sotilaat tai aseelliset miliisit voivat pakottaa ihmisiä tekemään heille palkatonta työtä – – ilman rangaistuksen pelkoa. Tällaista kerrotaan tapahtuneen pääasiassa sellaisten aseellisten ryhmien valvomilla alueilla, joita ei ole tunnustettu kansainvälisesti.” Mutta saman järjestön mukaan ”viime aikoina on saatu raportteja myös hallituksen sotilaista, jotka ovat pakottaneet siviilejä työskentelemään orjina täysin laittomasti. Sotilaat ja miliisit ovat tiettävästi myös harjoittaneet orjakauppaa myymällä vankejaan toisille työntekijöiksi.”

Valitettavasti orjuuden kirous leijuu yhä ihmiskunnan yllä monenmuotoisena ja monessa valepuvussa. Pysähdy vielä hetkeksi miettimään tähän liittyviä lukuja – niitä miljoonia ihmisiä, jotka kärsivät orjina ympäri maailman. Ajattele sitten muutamaa niistä nykyajan orjista, joiden tarinan luit näiltä sivuilta, vaikkapa Lin-Liniä tai Bintiä. Haluatko nähdä tämän nykyajan rikollisuuden muodon loppuvan? Tuleeko orjuuden lakkauttamisesta koskaan todellisuutta? Ennen kuin niin voi käydä, on tapahduttava perinpohjaisia muutoksia, ja niitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

RATKAISUJEN ETSINTÄÄ

Eri viralliset järjestöt, kuten YK:n lastenavun rahasto (UNESCO) ja Kansainvälinen työjärjestö (ILO), pyrkivät uutterasti luomaan ja toteuttamaan strategioita, joilla nykyajan orjuus voitaisiin poistaa. Lisäksi joukko hallituksista riippumattomia järjestöjä, kuten Anti-Slavery International ja Human Rights Watch, ovat ponnistelleet sen hyväksi, että yleisö tietäisi enemmän nykyajan orjuudesta ja sen uhreja saataisiin vapaaksi. Osa näistä järjestöistä pyrkii saamaan tuotteisiin erityisiä nimilappuja, jotka osoittaisivat, että tuote on valmistettu ilman orja- tai lapsityövoimaa. Toiset järjestöt vaativat lainsäädännöllisiä muutoksia niihin maihin, joista tehdään ”seksimatkoja”, jotta lapsia hyväksi käyttäviä vastaan voitaisiin nostaa syyte heidän palattuaan kotimaahansa. Jotkut ihmisoikeusaktivistit ovat jopa maksaneet orjakauppiaille ja isännille suuria summia lunastaakseen mahdollisimman monia orjia vapaaksi. Se on herättänyt jonkin verran kiistaa, sillä tämäntyyppinen toiminta saattaa luoda tuottoisia orjamarkkinoita ja paisuttaa orjien hintaa.

[Kuva s. 7]

Monet nuoret tytöt pakotetaan naimisiin

[Lähdemerkintä]

UNITED NATIONS/J.P. LAFFONT

[Kuva s. 8]

Orjatyön tekijöitä ruokajonossa

[Lähdemerkintä]

Ricardo Funari

[Kuva s. 8]

Joskus pienet lapset pakotetaan asepalvelukseen

[Lähdemerkintä]

UNITED NATIONS/J.P. LAFFONT