Tarkoin varjeltu salaisuus

”Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden tai orjakaupan muodot on kiellettävä.” (Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus)

KUN seuraavan kerran laitat sokeria kahviisi, muista haitilaista Prevotia, jolle luvattiin hyvä työpaikka toisesta Karibianmeren maasta. Lupausta ei kuitenkaan lunastettu, vaan hänet myytiin kahdeksasta dollarista.

Prevot koki saman kohtalon kuin tuhannet muut hänen orjuutetut maanmiehensä, jotka pakotetaan leikkaamaan sokeriruokoa kuudesta seitsemään kuukautta mitättömällä palkalla tai ilmaiseksi. Nämä vangit joutuvat elämään ahtaissa, törkyisissä oloissa. Heiltä otetaan henkilökohtaiset tavarat pois, ja tilalle annetaan viidakkoveitsi. Saadakseen ruokaa heidän on tehtävä työtä. Jos he yrittävät pakoon, heidät voidaan hakata.

Ajattelehan kaakkoisaasialaista Lin-Liniä. Tyttö oli 13-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Eräs työnvälitystoimisto osti hänet hänen isältään 480 dollarilla ja lupasi tytölle hyvän työpaikan. Maksettu hinta oli ”ennakkoa tytön ansiotuloista” – varma keino sitoa hänet uusiin omistajiinsa loppuiäkseen. Säädyllisen työpaikan sijasta Lin-Lin vietiin bordelliin, jossa asiakkaat maksavat omistajalle neljä dollaria yhdestä tunnista tytön kanssa. Lin-Lin on käytännössä vanki, sillä hän ei voi lähteä pois ennen kuin velka – korkojen ja kulujen lisäksi myös omistajan hänestä maksama hinta – on maksettu. Jos Lin-Lin kieltäytyy mukautumasta työnantajansa toiveisiin, häntä voidaan piestä tai kiduttaa. Mikä pahempaa, jos hän yrittää pakoon, hänet voidaan tappaa.

Vapautta kaikille?

Yleensä ihmiset uskovat, ettei orjuutta enää ole. Se onkin lukuisilla sopimuksilla, julistuksilla ja päätöksillä lakkautettu virallisesti useimmissa maissa. Orjuutta kohtaan tunnettu vastenmielisyys tuodaan voimakkaasti esille kaikkialla. Kansalliset lait kieltävät sen, ja sen lakkauttamista vaalitaan huolellisesti kansainvälisissä asiakirjoissa, erityisesti vuonna 1948 hyväksytyssä ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja sen 4. artiklassa, jota lainataan yllä.

Orjuus kuitenkin elää ja voi hyvin, joskin se on joillekin ihmisille tarkoin varjeltu salaisuus. Phnom Penhistä Pariisiin ja Bombaysta Brasíliaan miljoonat ihmiset – miehet, naiset ja lapset – pakotetaan elämään ja tekemään töitä orjuudessa tai orjuudenkaltaisissa olosuhteissa. Lontoossa keskuspaikkaansa pitävä Anti-Slavery International, maailman vanhin pakkotyötä tarkkaileva järjestö, puhuu sadoista miljoonista orjuudessa elävistä ihmisistä. Maailmassa voikin olla nykyään enemmän orjia kuin milloinkaan ennen!

Totta kyllä, tutut kuvat kahleista, ruoskista ja huutokaupoista eivät ole tyypillisiä nykyajan orjuudelle. Pakkotyö, orjuudenkaltaiset avioliitot, velkavankeus, lapsityö ja usein prostituutio ovat vain muutamia orjuuden näkyvämmistä nykymuodoista. Orjat saattavat olla sivuvaimoina, kamelikilparatsastajina, sokeriruo’onleikkaajina, matonkutojina tai tienrakentajina. Suurta enemmistöä ei kylläkään myydä julkisissa huutokaupoissa, mutta heidän osansa ei oikeastaan ole sen parempi kuin heidän edeltäjiensäkään. Joissakin tapauksissa heidän elämänsä on vielä traagisempaa.

Keistä tulee orjia ja millä tavalla? Mitä heidän hyväkseen tehdään? Onko orjuuden täydellinen lakkauttaminen näköpiirissä?

 [Tekstiruutu/Kuva s. 4]

MITÄ ON NYKYAJAN ORJUUS?

Tähän kysymykseen on jopa Yhdistyneiden kansakuntien vaikea löytää vastausta, vaikka se on hakenut sitä jo vuosia. Yksi orjuuden määritelmä muotoiltiin vuonna 1926 solmitussa kansainvälisessä orjuutta koskevassa sopimuksessa, jossa sanottiin: ”Orjuus on sellaisen henkilön tila tai olosuhde, joka on omistusoikeuden tahi jonkun siihen sisältyvän oikeuden kohteena.” Termi on kuitenkin tulkinnanvarainen. Journalisti Barbara Crossetten mukaan ”orjuus on nimilappu, joka liitetään ulkomaisten vaatetus- ja urheiluasuyritysten pienipalkkaisiin työntekijöihin tai amerikkalaisten kaupunkien pajoihin. Termiä käytetään, kun halutaan tuomita seksiteollisuus ja vankityö.”

Anti-Slavery International -järjestön johtaja Mike Dottridge uskoo, että ”kun orjuus näyttää muuttavan muotoaan – tai kun sanaa käytetään entistä laajemmin – sen merkitys on vaarassa vesittyä tai peräti kadota”. Hänen mielestään ”orjuudelle on ominaista toisen ihmisen elämän omistaminen tai valvominen”. Siihen sisältyy pakottaminen ja liikkumisen rajoittaminen, se että ”ihminen ei ole vapaa lähtemään eikä vaihtamaan työpaikkaa”.

A. M. Rosenthal kirjoitti The New York Timesissa: ”Orjat elävät orjan elämää: tappavan työn, raiskauksien, nälän ja kidutuksen täyttämää täysin alistettua elämää.” Hän lisäsi: ”Orjan saa 50 dollarilla, joten [omistajille] ei loppujen lopuksi ole väliä, miten kauan hän pysyy hengissä, ennen kuin hänen ruumiinsa heitetään johonkin jokeen.”

[Lähdemerkintä]

Ricardo Funari