Lukijoiden kirjeitä

Roolipelit. Sain äskettäin uuden tietokoneen. Aioin pelata vain muutaman pelin, mutta pelasinkin lopulta lähes 16 tuntia yhteen menoon! Kun tajusin, mitä oli tapahtunut, hävitin heti kaikki pelit tietokoneestani. Myöhemmin minusta alkoi kuitenkin tuntua, että olin ehkä mennyt äärimmäisyyksiin. Mutta samalla viikolla ilmestyi artikkelinne ”Nuoret kysyvät: onko roolipelien pelaamisessa mitään vaaraa?” (22.8.1999). Ymmärsin, mitä nuo pelit olivat tekemässä minulle. Kiitän Jehovaa siitä, että hän avasi silmäni näkemään tämän vaaran.

L. H., Brasilia

Eräästä korttipelistä on tullut villitys Japanissa. Siinä monilla korteilla on saatanallisia nimiä, kuten ”Mustan Paholaisen esirippu”. Tuo peli tempaisi minut mukaansa, ja hengellisyyteni oli riekaleina. Lopulta äiti löysi korttini ja heitti ne pois. Tunsin siitä huolimatta vetoa noihin kortteihin, mutta luettuani tämän artikkelin tunne oli poissa. Kirjoitus oli minulle suureksi avuksi.

K. N., Japani

Veretön lääketieteellinen hoito. Olen 11-vuotias, ja kirjoitus ”Ovatko verensiirrot tosiaan välttämättömiä?” (22.8.1999) oli erityisen tärkeä minulle. Siskolleni tehtiin kaksi sydänleikkausta. Vanhempani pyysivät, että ne tehtäisiin ilman verta. Ajattelin, että siskoni kuolee, mutta siitä on jo kolme vuotta, ja hän voi mainiosti!

C. S., Yhdysvallat

Geenit. Olen 16-vuotias ja olen hyvin kiinnostunut molekyylibiologiasta. Kirjoitussarja ”Geenien arvoitusta ratkotaan” (8.9.1999) ei ollut liian yksinkertainen muttei myöskään liian monimutkainen. Luin kirjan, joka selitti syvällisesti DNA:n salaisuuksia. Suureksi yllätyksekseni artikkelissanne käsiteltiin kaikkia samoja asioita, mutta sanasto oli yksinkertaisempaa ja helppotajuisempaa.

S. R., Ranska

Näiden kirjoitusten ansiosta sain korkean arvosanan biologiankokeestani. Kuvailitte hyvin yksinkertaisesti ja perinpohjaisesti nukleiinihappoja ja sitä, miten ne liittyvät periytyviin ominaisuuksiin.

D. A. N., Brasilia

Olen peruskoulunopettaja ja olen aina miettinyt, miten voisin auttaa oppilaitani ymmärtämään ihmisen rakennetta. Näissä kirjoituksissa oleva aineisto on esitetty mielestäni niin yksinkertaisella tavalla, että oppilaani voivat ymmärtää sen, vaikka siinä olikin monia vaikeita tieteellisiä termejä. Herätkää!-lehti teki niistä helposti ymmärrettäviä.

K. M., Lesotho

Lentopelko. Kiitos! Maanantaina lennän ensimmäistä kertaa lentokoneella, ja olen hyvin levoton. Luulen, että pääsyy siihen on se, etten voi käsittää, miten niin valtava kone voi näennäisesti uhmata painovoimaa. Siksi ilahduin nähdessäni kirjoituksen ”Miten ne pidetään lentokelpoisina?” (8.9.1999). Tieto siitä, miten huolellisesti lentoyhtiöt varmistavat koneidensa turvallisuuden – ne jopa röntgenkuvataan – on auttanut minua suhtautumaan lentämiseen rauhallisemmin. Siispä peloistani huolimatta pidän tämän artikkelin käsillä ja menen siihen koneeseen!

T. T., Yhdysvallat