Onko moraali vajonnut alemmas kuin aikaisemmin?

JOS historiantutkijoilta kysyy, onko ihmisten moraali nykyään parempi vai huonompi kuin aikaisemmin, jotkut heistä saattavat vastata, että eri aikakausien moraalia on vaikea verrata keskenään. Heidän mielestään ehkä jokaista aikakautta on arvioitava omana kokonaisuutenaan.

Ajatellaanpa esimerkiksi väkivaltarikollisuuden kehittymistä Euroopassa 1500-luvulta lähtien. Murhat eivät olleet mitenkään harvinaisia 400 vuotta sitten. Ihmiset ottivat usein oikeuden omiin käsiinsä, ja verikostot olivat yleisiä.

Tästä huolimatta historioitsijat Arne Jarrick ja Johan Söderberg kirjoittavat kirjassaan Människovärdet och makten (Ihmisarvo ja valta), että vuosille 1600–1850 oli paikoin ”ominaista yhteiskuntaelämän aito sivistyminen”. Ihmiset alkoivat ottaa toisten tarpeet paremmin huomioon – heistä tuli empaattisempia. Toiset historioitsijat mainitsevat esimerkiksi, että varkaudet ja omaisuusrikokset olivat 1500-luvulla paljon harvinaisempia kuin nykyään. Järjestäytyneet rosvojoukkiot olivat harvinaisia varsinkin maaseutuväestön keskuudessa.

Orjuus tietysti oli olemassa, ja se johti rikoksiin, jotka kuuluvat historian pahimpiin: eurooppalaiset kauppiaat sieppasivat Afrikasta miljoonia ihmisiä ja heitä kohdeltiin raa’asti maissa, joihin heidät vietiin orjiksi.

Jos siis tarkastelemme menneitä vuosisatoja, huomaamme todennäköisesti, että historian näkökulmasta katsottuna jotkin asiantilat paranivat mutta toiset huononivat. Jotakin hyvin erilaista ja vakavaa – jopa ennen kokematonta – tapahtui kuitenkin 1900-luvulla ja tapahtuu yhä.

1900-luku – käännekohta

Historioitsijat Jarrick ja Söderberg toteavat: ”Murhat ja tapot kääntyivät 1930-luvulla jälleen nousuun, ja valitettavasti suuntaus on jatkunut yli puolen vuosisadan ajan.”

Monien tutkijoiden mukaan moraali rappeutui laajalti 1900-luvulla. Eräässä moraalifilosofiaa tarkastelevassa tutkielmassa sanotaan: ”On selvästi nähtävissä, että yhteiskunnan näkemys sukupuoliasioista ja siitä, mikä on moraalisesti hyväksyttävää, on muuttunut paljon kuluneiden 30–40 vuoden aikana. Aiemmin  yhteiskunta määritteli tarkoin säännöin, mikä on moraalisesti sopivaa, mutta nyt näkemys on vapaampi ja antaa enemmän tilaa yksilöllisyydelle.”

Tämä merkitsee sitä, että useimmat ihmiset katsovat nyt voivansa itse päättää sukupuolikäyttäytymisestään ja muista moraalisista kysymyksistä. Tutkielmassa havainnollistetaan tätä osoittamalla, että vuonna 1960 syntyi 5,3 prosenttia kaikista amerikkalaisista lapsista avioliiton ulkopuolella, kun vuonna 1990 määrä oli 28 prosenttia.

Notre Damen yliopistossa Yhdysvalloissa pitämässään luennossa senaattori Joe Lieberman kuvaili aikamme moraalia ”arvotyhjiöksi – – [alueeksi] jolta perinnäiset käsitykset oikeasta ja väärästä ovat vähitellen kuluneet pois”. Hänen mukaansa ilmiö ”on ollut kypsymässä lähes kahden sukupolven ajan”.

Maallistuminen

Mikä historioitsijoiden ja muiden tutkijoiden mielestä oli syynä tähän 1900-luvun merkittävään kehitykseen? ”Kuluneiden kahden vuosisadan huomattavimpia yhteiskunnallisia muutoksia on maallistuminen”, sanotaan kirjassa Människovärdet och makten. Maallistuminen merkitsi sitä, että ”ihmisille annettaisiin tilaisuus muodostaa oma kantansa eri asioihin. Käsitys – – on peräisin 1700-luvun valistuksen filosofeilta, jotka ensimmäisinä lakkasivat pitämästä Raamattua ainoana totuuden lähteenä.” Moraalista opastusta ei siis enää etsitä uskonnoilta, etenkään kristikunnan kirkoilta, siinä määrin kuin ennen.

Mutta miksi 1700-luvulla syntyneeltä filosofialta kesti yli kaksisataa vuotta saada tuulta purjeisiinsa? ”Nämä käsitykset eivät levinneet kansan keskuuteen helposti”, sanotaan edellä mainitussa kirjassa. ”Kehityskulku kohti maallistumista oli hidas.”

Vaikka perinnäisten moraalinormien ja kristillisten arvojen hylkääminen etenikin verkkaisesti lähes kahdensadan vuoden ajan, kehitys sai vauhtia 1900-luvulla, varsinkin sen muutamana viimeisenä vuosikymmenenä. Mistä tämä johtui?

Itsekkyys ja ahneus

Kehityssuuntaan myötävaikutti voimakkaasti 1900-luvun tekninen ja taloudellinen kehitys yhteiskunnassa. Saksalaisessa Die Zeit -lehdessä kirjoitettiin, että elämme ”dynaamista aikaa eikä maailma ole enää staattinen, kuten menneinä vuosisatoina”. Artikkelin mukaan tämä on synnyttänyt markkinatalouden, joka perustuu kilpailuun ja jota ajaa eteenpäin itsekkyys.

Kirjoituksessa jatkettiin: ”Mikään ei voi jarruttaa tätä itsekkyyttä. Sen kannoilla seuraavat brutaalisuus, joka leimaa  päivittäistä elämäämme, sekä korruptio, joka on monissa maissa ulottanut lonkeronsa aina hallitukseen saakka. Ihmiset ajattelevat itseään ja omien halujensa mahdollisimman täydellistä tyydyttämistä.”

Princetonin yliopiston sosiologi Robert Wuthnow havaitsi perusteellisessa kyselytutkimuksessa, että amerikkalaiset ovat nykyään keskittyneet rahaan enemmän kuin sukupolvi sitten. Tutkimuksen mukaan ”monet amerikkalaiset pelkäävät, että rahanhimo on vienyt voiton muista arvoista, kuten ihmisten keskinäisestä kunnioituksesta, rehellisyydestä työpaikoilla ja osallistumisesta omassa yhteisössä”.

Ahneus on lisääntynyt yhteiskunnassa myös siksi, että monet liikemaailman johtajat ovat myöntäneet itselleen huimia palkankorotuksia ja edullisia eläke-etuja samalla kun he ovat kehottaneet alaisiaan kohtuuteen palkkavaatimuksissa. ”Yritysmaailman johtajien hyödyntavoittelu on ongelmallista siinä mielessä, että heidän asenteensa tarttuvat ja he tekevät moraalisen kynnyksen matalammaksi kaikille ihmisille”, havainnoi Kjell Ove Nilsson, etiikan dosentti ja Ruotsin kristillisen neuvoston teologinen johtaja. ”Tämä vaikuttaa tietysti tuhoisasti moraaliin niin julkisessa kuin yksityisessäkin elämässä.”

Mediakulttuuri

Moraalin nopeaan huonontumiseen 1900-luvun jälkipuoliskolla vaikutti merkittävästi myös mediakulttuuri. ”Uusia arvojen välittäjiä ovat televisiotuottajat, elokuvamogulit, muodin mainostajat, gangsta-rap-muusikot ja lukemattomat muut monisyisen sähköisen mediakulttuurin vaikuttajat”, sanoo senaattori Lieberman. ”Näillä trendien luojilla on äärettömän vahva ote kulttuuriimme ja erityisesti lapsiimme, eivätkä he useinkaan ole tunteneet vastuuta levittämistään vahingollisista arvoista.”

Esimerkkinä Lieberman mainitsee levyn, jonka on tehnyt heavy-metal-yhtye Cannibal Corpse (Kannibaaliruumis). Laulajat kuvailevat yksityiskohtaisesti,  miten nainen raiskataan veitsi kurkulla. Lieberman pyysi kollegansa kanssa levy-yhtiötä vetämään levyn pois markkinoilta, mutta yritys oli, kuten hän kertoi, tulokseton.

Vastuuntuntoiset vanhemmat käyvätkin nykyään loputonta kilpailua median kanssa siitä, kuka vaikuttaa heidän lapsiinsa ja kasvattaa heitä. Entä perheet, joissa vanhemmat eivät havaitse tilannetta? Lieberman sanoo: ”Siinä tapauksessa kulttuuri saa kaikessa rauhassa luoda normit, ja lapsen oikean ja väärän taju sekä hänen arvojärjestyksensä muotoutuvat ensisijaisesti sen perusteella, mitä hän oppii televisiosta, elokuvista ja CD-levyiltä.” Ja luetteloon voidaan jo lisätä uusi tulokas, Internet.

Takaisin ”moraalin kivikaudelle”

Miten nämä kielteiset vaikutteet näkyvät nuorissa? Ensinnäkin entistä useammat lapset ja murrosikäiset ovat viime vuosina syyllistyneet raakoihin väkivallantekoihin toisia lapsia ja aikuisia vastaan.

Ruotsia järkytti vuonna 1998 tapaus, jossa kaksi poikaa, 5- ja 7-vuotiaat, kuristi nelivuotiaan leikkitoverinsa kuoliaaksi! Monet herättivät kysymyksen, eikö lapsilla ole sisäistä jarrua, joka estäisi heitä menemästä liian pitkälle. Eräs lastenpsykiatri esitti paljonpuhuvan kommentin: ”Pidäke, joka estää menemästä liian pitkälle, on jotain, mikä täytyy oppia. Siihen vaikuttavat – – roolimallit ja se, mitä ympärillä olevilta aikuisilta omaksutaan.”

Samanlainen ilmiö on havaittavissa väkivaltarikollisten parissa. Ruotsalaisen psykiatrian professorin Sten Levanderin mukaan 15–20 prosenttia kaikista vangeista on nykyään psykopaatteja eli ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen itsekeskeisiä, joilta puuttuu empaattisuus ja jotka eivät kykene ymmärtämään tai eivät halua ymmärtää oikean ja väärän käsitteitä. Tarkkailijat ovat huomanneet moraalitajun hämärtyneen jopa ilmeisen normaaleilla lapsilla ja nuorilla. ”Olemme taantuneet takaisin moraalin kivikaudelle”, esittää filosofian professori Christina Hoff Sommers. Hän kertoi, että kun hänen nuoret opiskelijansa kohtaavat oikeaan ja väärään liittyvän kysymyksen, suurin osa heistä tulee hyvin epävarmaksi. Sitten he vastaavat, ettei sellaista kuin oikea ja väärä ole olemassakaan. Heidän mielestään jokaisen on mietittävä, mikä on parasta hänelle itselleen.

Viime aikoina monet Sommersin opiskelijat ovat torjuneet ajatuksen ihmiselämän ainutlaatuisesta arvosta. Esimerkiksi kun heiltä kysyttiin, kumman he pelastaisivat, jos heidän täytyisi valita lemmikkieläimensä ja vieraan ihmisen välillä, monet sanoivat, että he valitsisivat eläimen.

”Ongelmana ei ole se, että nuoret olisivat tietämättömiä, epäluuloisia, julmia tai petollisia”, selittää professori Sommers. ”He vain yksinkertaisesti eivät ymmärrä näitä käsitteitä.” Hän sanoo, että monet nuoret kyseenalaistavat nykyään, onko oikeaa ja väärää edes olemassa. Sommersin mielestä tämä asenne on vakavimpia uhkia yhteiskunnalle.

Moraalin heikkeneminen on siis nykyään todellisuutta. Monet pelkäävät, että se voi johtaa äärimmäisiin seurauksiin. Edellä mainitussa Die Zeit -lehden kirjoituksessa sanotaan, että tämän ajan vapaa markkinatalous voi vähitellen ”rappeutua ja ehkä jonain päivänä romahtaa, kuten hiljattain kävi sosialistiselle järjestelmälle”.

Mitä tämä kaikki oikeastaan merkitsee? Entä millaista tulevaisuutta meidän täytyy odottaa?

[Kuvat s. 6, 7]

”Uusia arvojen välittäjiä ovat televisiotuottajat, elokuvamogulit, muodin mainostajat, gangsta-rap-muusikot”