Raamatun näkökanta

Onko sopivaa palvoa Jeesusta?

LÄPI vuosisatojen monet kristikuntaan kuuluvat ovat palvoneet Jeesusta Kristusta ikään kuin hän olisi Kaikkivaltias Jumala. Jeesus itse ohjasi kuitenkin huomion Jehova Jumalaan ja palvoi vain häntä. Esimerkiksi kun Jeesusta yllytettiin tekemään palvontateko Panettelijalle, hän sanoi: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun on palvottava, ja yksin hänelle sinun on suoritettava pyhää palvelusta.” (Matteus 4:10.) Myöhemmin Jeesus neuvoi opetuslapsiaan: ”Älkää – – kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, taivaallinen.” (Matteus 23:9.)

Eräälle samarialaiselle naiselle Jeesus kuvaili, minkälaista palvontaa Jumala vaatii ihmisiltä. Heidän palvontansa täytyy perustua henkeen ja totuuteen. ”Isä tosiaan etsii senkaltaisia palvomaan häntä.” (Johannes 4:23, 24.) Palvovaa kunnioitusta tulisi siis osoittaa vain Jumalalle. Kenen tai minkä tahansa muun palvominen olisi epäjumalanpalvelusta, joka tuomitaan sekä Raamatun heprealaisissa että kreikkalaisissa kirjoituksissa. (2. Mooseksen kirja 20:4, 5; Galatalaisille 5:19, 20.)

Mutta eikö Raamattu sano joidenkin käännösten mukaan, että meidän täytyy palvoa myös Jeesusta? Eikö Paavali sanonut Heprealaiskirjeen 1:6:ssa: ”Kaikki Jumalan enkelit palvokoot häntä [Jeesusta]”? (Kuningas Jaakon käännös.) Miten voimme ymmärtää tämän raamatunkohdan sen valossa, mitä Raamattu sanoo epäjumalanpalveluksesta?

Mitä Raamatussa sanotaan palvonnasta

Ensiksikin meidän täytyy ymmärtää, mitä Paavali tarkoitti tässä sanalla palvoa. Hän käytti kreikkalaista sanaa pro·sky·neʹō. Rafael Gyllenbergin Uuden Testamentin kreikkalais-suomalaisen sanakirjan mukaan kreikkalainen sana pro·sky·neʹō, joka on käännetty sanalla ’palvoa’, tarkoittaa myös kunnioituksen osoittamista jollekulle ”suutelemalla hänen jalkojaan, hänen vaatteittensa liepeitä t. maata hänen edessään”. W. E. Vinen Uuden testamentin sanoja selittävän sanakirjan (An Expository Dictionary of New Testament Words) mukaan tämä sana ”merkitsee kunnioituksen osoitusta joko ihmiselle – – tai Jumalalle”. Raamatun aikoina sanaan pro·sky·neʹō sisältyi usein ajatus kirjaimellisesta kumartumisesta jonkun korkea-arvoisen edessä.

Mietihän Jeesuksen vertausta orjasta, joka ei kyennyt maksamaan huomattavaa velkaansa isännälleen. Eräs tämän kreikkalaisen sanan muoto esiintyy tässä vertauksessa, ja Kuningas Jaakon käännös siitä kuuluu: ”Orja lankesi sen tähden maahan ja palvoi [eräs muoto sanasta pro·sky·neʹō] häntä [kuningasta] sanoen ’Herra,  ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä varmasti maksan sinulle kaiken’.” (Matteus 18:26, kursivointi meidän.) Oliko tämän miehen teko epäjumalanpalvelusta? Ei suinkaan! Hän vain ilmaisi kuninkaalle, isännälleen ja itseään korkeammalle, tälle kuuluvaa kunnioitusta.

Sellaiset kunnioituksen ilmaukset olivat melko yleisiä Idässä Raamatun aikoina. Jaakob kumartui seitsemän kertaa tavatessaan veljensä Esaun (1. Mooseksen kirja 33:3). Joosefin veljet heittäytyivät maahan eli kumarsivat Joosefin edessä kunnioituksesta hänen asemaansa kohtaan Egyptin hovissa (1. Mooseksen kirja 42:6). Tässä valossa voimme paremmin ymmärtää, mitä tapahtui, kun tähdistäennustajat löysivät pienen Jeesus-lapsen, jonka he tunnistivat ”siksi, joka on syntynyt juutalaisten kuninkaaksi”. Kuningas Jaakon käännöksessä sanotaan, että he ”lankesivat maahan ja palvoivat [pro·sky·neʹō] häntä”. (Matteus 2:2, 11.)

Sana pro·sky·neʹō, joka joissakin raamatunkäännöksissä käännetään sanalla ”palvoa”, ei siis selvästikään tarkoita yksinomaan sellaista kunnioitusta, joka kuuluu Jehova Jumalalle. Se voi viitata myös toiselle ihmiselle osoitettavaan kunnioitukseen. Väärinymmärrysten välttämiseksi jotkin raamatunkäännökset kääntävät sanan pro·sky·neʹō Heprealaiskirjeen 1:6:ssa vastineella ”osoittakoot hänelle kunnioitusta” (New Jerusalem Bible) tai ”kumartakoot häntä” (vuoden 1992 kirkkoraamattu ja Uuden maailman käännös).

Jeesus on kunnioituksen arvoinen

Onko Jeesus sellaisen kunnioituksen arvoinen? Ehdottomasti! Kirjeessään heprealaisille apostoli Paavali selittää, että ”kaiken perillisenä” Jeesus on istunut ”Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa” (Heprealaisille 1:2–4). Siksi ”Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jeesuksen Kristuksen olevan Herra Jumalan, Isän, kunniaksi” (Filippiläisille 2:10, 11).

Kristus käyttää pian huomattavalla tavalla tätä korotettua asemaansa ja siihen kuuluvaa laajaa toimeenpanovaltaa ja muuttaa tämän maan maailmanlaajuiseksi paratiisiksi. Turvautuen Jumalan johtoon ja hyödyntäen lunastusuhriaan hän poistaa maailmasta kaiken surun, tuskan ja murheen niiden hyödyksi, jotka alistuvat hänen vanhurskaaseen hallintoonsa. Eikö hän siksi ansaitsekin arvostuksemme, kunnioituksemme ja tottelevaisuutemme? (Psalmit 2:12; Jesaja 9:6; Luukas 23:43; Ilmestys 21:3, 4.)

”Yksinomaista antaumusta vaativa Jumala”

Raamattu osoittaa kuitenkin selvästi, että meidän täytyy omistaa palvontamme – uskonnollisen kunnioituksen ja antaumuksen merkityksessä – ainoastaan Jumalalle. Mooses kuvaili häntä ”yksinomaista antaumusta vaativaksi Jumalaksi”. Lisäksi Raamattu kehottaa meitä: ”Palvokaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet.” (5. Mooseksen kirja 4:24; Ilmestys 14:7.)

Jeesuksella on tietenkin keskeinen osa tosi palvonnassa, ja hän on persoona, joka ansaitsee arvostuksen ja kunnioituksen (2. Korinttilaisille 1:20, 21; 1. Timoteukselle 2:5). Hän on ainoa tie, jonka kautta me voimme lähestyä Jehova Jumalaa (Johannes 14:6). Siispä tosi kristittyjen on sopivaa palvoa vain Jehova Jumalaa, Kaikkivaltiasta.