Vasa-laiva – katastrofista nähtävyydeksi

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN RUOTSIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

KESÄ hehkui Tukholmassa kauniina 10. elokuuta 1628. Satamalaitureilla tungeksi ihmisiä, kun ylväs kuninkaallinen sotalaiva Vasa lähti kolmen vuoden rakentamisen jälkeen neitsytmatkalleen liittyäkseen Ruotsin sotalaivastoon.

Vasa ei ollut mikään tavallinen sotalaiva. Vaasa-sukuun kuulunut kuningas Kustaa II Aadolf halusi tehdä siitä maailman mahtavimman. Kertoman mukaan hän määräsi siihen rakennettavaksi toisenkin tykkikannen kuultuaan, että tanskalaiset rakensivat kahden tykkikannen laivaa. Hän halusi sukunsa nimeä kantavan laivan olevan kaikkien muiden yläpuolella.

Laivan lähdön oli tarkoitus olla näyttävä osoitus kuninkaan voimasta ja kunniasta. Siinä oli 64 tykkiä ja yli 700 veistokuvaa ja koristetta. Hinta vastasi runsasta viittä prosenttia Ruotsin silloisesta bruttokansantuotteesta. Tämä vahva sotakone ja kelluva taidenäyttely oli luultavasti loisteliain laiva, mitä siihen aikaan oli missään rakennettu. Ei ihme, että ihmisjoukot olivat siitä ylpeitä ja tervehtivät sitä riemuiten, kun se lipui Tukholman satamalaitureiden ohi!

Katastrofi ja nöyryytys

Vasa ei kuitenkaan ollut ehtinyt tehdä matkaa kuin alun toista kilometriä, kun voimakas tuulenpuuska sai sen kallistumaan. Avoimista tykkiporteista syöksähti vettä sisään, ja niin se vajosi meren pohjaan. Tämä oli merenkulun historian kenties lyhin neitsytmatka!

Katsojat eivät voineet uskoa silmiään. Ruotsin laivaston kirkkain tähti oli uponnut, mutta ei taistelussa eikä rajussa myrskyssä aavalla merellä, vaan tavallisessa tuulenpuuskassa omassa satamassaan. Tyrmistystä pahensi noin 50 ihmisen hukkuminen laivan mukana. Kansakunnan ylpeyden aihe muuttui pettymyksen ja häpeän vertauskuvaksi.

Perustettiin komitea selvittämään, kuka oli vastuussa tästä nöyryyttävästä katastrofista. Ketään ei kuitenkaan syytetty, luultavasti siksi, että todistusaineisto viittasi sekä kuninkaaseen että sotalaivaston toiseksi korkeimpaan komentajaan, vara-amiraali Klaus Flemingiin.

Kuninkaan vaatimukset olivat pakottaneet rakentajat kokeilemaan heille vieraita ratkaisuja, ja siksi Vasa-laivasta tuli pahasti epäsuhtainen. Hieman ennen sen kaatumista amiraali Fleming oli järjestänyt vakaustestin, jossa 30 miestä oli juossut yhtaikaa laivan reunalta toiselle. Kolmen pyrähdyksen jälkeen amiraali oli tajunnut, että jos he vielä jatkaisivat, laiva kaatuisi siihen paikkaan, ja niin hän keskeytti testin muttei peruuttanut neitsytmatkaa. Kun jäljet johtivat näinkin tärkeisiin henkilöihin kuin kuninkaaseen ja amiraaliin, syytteet jätettiin nostamatta.

Vuosina 1664–65 muuan Ruotsin armeijan entinen upseeri sai suurimman osan Vasan tykeistä talteen yksinkertaisen sukelluskellon avulla. Sitten laiva jäi vähitellen unohduksiin vajotessaan yhä syvemmälle mutaan 30 metriä merenpinnan alapuolella.

Ylös mudasta

Elokuussa 1956 harrastelija-arkeologi Anders Franzén nosti merenpohjasta kairalla palasen tammea. Hän oli vuosia tutkinut vanhoja asiakirjoja ja etsinyt Vasaa merenpohjasta. Nyt se oli löytynyt. Ryhdyttiin huolelliseen pelastusoperaatioon: Vasa nostettiin mudasta ja siirrettiin  varovasti veden alla yhtenä kappaleena valmiina odottavalle telakalle.

24. huhtikuuta 1961 satamalaiturit Tukholmassa olivat jälleen täynnä riemuitsevia katsojia. Maattuaan 333 vuotta merenpohjassa Vasa tuli nyt takaisin – turistinähtävyytenä ja meriarkeologien vaalimana aarteena. Runsaat 25000 esinettä paljasti kiehtovia yksityiskohtia tästä 1600-luvun sotalaivasta, ja lisäksi niistä saatiin ainutlaatuista tietoa sen ajan laivanrakentamisesta ja veistotaiteesta.

Miksi Vasa-laiva esineineen oli säilynyt näin hyvin? Asiaan vaikutti muun muassa se, että laiva oli uppoamishetkellä uusi, muta edisti säilymistä ja puuta tuhoavat laivamadot eivät viihdy vähäsuolaisessa vedessä.

Vasassa oli noin 120 tonnia painolastia. Asiantuntijat ovat laskeneet, että se olisi tarvinnut lastia ainakin kaksi kertaa enemmän ollakseen vakaa, mutta tilaa ei ollut tarpeeksi. Lisäpaino olisi toisaalta painanut alempia tykkiportteja lähemmäksi vedenpintaa. Laiva näytti upealta, mutta sen heikko vakaus koitui sen kohtaloksi.

Nykyään Vasa on maailman vanhin kokonainen laiva, joka on voitu entistää täysin. Se seisoo turvassa omassa museossaan, missä 850000 kävijää vuodessa saa välähdyksen 1600-luvun kuninkaallisesta loistosta tämän aluksen perusteella, jonka kohdalla aika pysähtyi tuossa vuonna 1628 sattuneessa katastrofissa. Se muistuttaa niiden vallanpitäjien mielettömyydestä, jotka itsekeskeisyyttään ja piittaamattomuuttaan jättivät laivanrakentamisen vankat perinteet mieluummin huomiotta.

[Kuva s. 24]

Vaasa-sukuinen kuningas Kustaa II Aadolf

[Lähdemerkintä]

Foto: Nationalmuseum, Stockholm

[Kuvat s. 24, 25]

Maattuaan yli 300 vuotta merenpohjassa ”Vasa” on nykyään maailmanluokan nähtävyys

[Lähdemerkintä]

Genom tillmötesgående från Vasamuseet, Stockholm

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

Målning av det kapsejsande Vasa, av konstnär Nils Stödberg